Monenlaista tapahtuu, kun eläinten kanssa touhuaa.
Kyllähän sen tietää ja on kokenutkin jotain,
mutta aina yllättyy.
Ja omat reaktiotkin yllättävät.
Pikku Nalluraisen takapolvi hakautui,
eli lähti sijoiltaan.
Menin ihan muina naisina sen luoksen tarhaan, laitoin riimun
ja ponivauva ei juuri liikahtanut, vaikka etujalat kovasti yrittivät edetä.
Järkytyksekseni tajusin,
että toinen takajalka retkotti hervottomana sen takana.
Vaikka aivot viestittivät, mistä on kyse,
näky oli niin surkean hirveä,
että menin ihan tolaltani.
Onneksi tallinpitäjä on kylmäpäinen ja asioiden tasalla oleva nainen.
Hän pisti ponin peruuttamaan ja sai lumpsautettua polven takaisin.
Kahdesti, itseasiassa.
Nalle ei ollut mitenkään kivulloisen tai hätäisen oloinen,
ainoastaan vähän hämmästynyt tilanteesta.
Sen luonne on niin uskomattoman herttainen.
Eläinlääkäri totesi shettisvarsoille käyvän aika usein näin
ja neuvoi laittamaan kavion alle kiilan,
jos lompsahtelua vielä tapahtuu.
Ja takaosan lihaksiston vahvistaminen on oleellista;
ne pitävät niveltä tukevammin paikallaan.
 |
| Allu-poni nauttii auringosta ja nokosista. |
Madonnakin onnistui saamaan takajalkansa
turvonneeksi ja ontuvaksi.
Se meni yllättävän nopeasti ohi kylmäkääreillä.
Tänään löytyi jalasta taas muutama tuore pikkuhaava,
tulosta nahistelusta tyttöfrendien kanssa.
Maddella on niin vahvat kiimat,
että vähän hirvittää sen edesottamukset,
kun täytyy toisten tammojen kanssa kisata,
jotta kuka onkaan se kaunein ja ihanin.
Sää on ällistyttävän keväinen,
lunta vain varjopaikoissa
ja pikkulinnut mylvivät jo hurjasti.
En minä lunta kaipaa,
mutta entäpä luonto?
