perjantai 10. lokakuuta 2014

Palleroiset Ponit





Ponien kesä oli varsin leppoisa. 
Vihreää siellä ja vihreää täällä
ja siltä nuo palleromasut sitten näyttävätkin. 
Nalle pestiin oikein kunnolla
ihka ensimmäisen kerran
ja se suhtautui siihen kuten oikeastaan kaikkeen;
ai jaa tämmöistäkin tapahtuu.

Nalle on muutaman kerran pitänyt kuolaimia suussaan
ja ne vähän hämmästyttivät, koskapa
olivat no tietysti uusi juttu, mutta ne ovat
hieman liian isot.. 
Se on niin pienipäinen
ja pikkupikkusuinen - miltähän
keinuhevoselta minä sille sopivat kuolaimet löydän edes harjoitteluun?









Nalle piti talvikarvaa pitkään.
Se oli kesä- ja heinäkuun
pienen pyöreän lampaan näköinen ja
luopui viimeisistä roippeista vasta elokuun alussa.
Pari viikkoa nakuna riitti
ja sitten hassu ponipoika aloittikin
jo uuden talvikarvan kasvatuksen.




Allu on oikein mukava ratsu.
Kentällä touhu on helpompaa kuin maastossa,
sillä maastossa on RUOKAA.
Luulisi, että ponia on pidetty kuukausikaupalla nälässä,
sillä se syö tienvieriltä suorastaan epätoivoisella vimmalla.
Se syöksyy syömään ja
liikkuu parhaiten heinätupot suupielissään.

Allun viidestä ensimmäisestä ikävuodesta en paljoa tiedä.
Jostain sille on kuitenkin kehittynyt 
iso ego, itsevarma ja topakka luonne sekä aimo annos
itsepäisyyttä. (Ja se nälkä.)
Myös lempeyttä, ihmiseen luottamista, sosiaalisuutta
ja joku on sen jossain opettanut ratsuksi ja ajoon.
Poniksi, jonka ei pitänyt osata oikein mitään,
se osaa paljon.

Allun lanneselkä on aika tiukka ja haittaa selvästi sen laukkaamista.
Aloitimme O.T.E.- hieronnan ja se tulee varmasti olemaan avuksi.
Allulla on myös mahdottoman vahvat kiimat - sekin tuli köh köh huomatuksi
kesän aikana.
Pitää miettiä, voisiko sen oloa helpottaa silläkin rintamalla.
Ihana poni.
Korvat useimmiten vähän luimussa
ja kaiken varalta kiukkuisen näköinen.
Silti niin lempeä lössykkä.











Madden kanssa Allulla
on hyvät välit.
Ne ovat niin tyttöjä, ettei ole tottakaan.
Ihan samiksia.