perjantai 16. toukokuuta 2014

Voi näitä karvapäitä


Yhtä pontsua menet hakemaan, mutta
kaikki kolme kipittävät luoksesi ja ovat
niin kaveria ja niin mukaan lähdössä.


Nämä kaksi, isä ja poika, lähtivät
vähän irtojuoksemaan
ja irrottelemaan.
Siimat suorina, hännät vinossa.
Ovat jotenkin samasta puusta veistettyjä.




Paitsiettä  minkäänlainen liikunnallinen suoritus
ei näiltä veijareilta onnistu ilman
perusteellista piehtarointia.
Eikä liikkumisestakaan lopulta
tullut yhtään mitään. 
Ensin pikku-ukko hoksasi, 
että aidan alta pääsee sujahtamaan
vihreän pariin herkuttelemaan.
Kun kiikutin sen takaisin kentälle,
isäukko päätti, että jos poika niin kyllä minäkin
ja se olikin jo hankalampi saada kiinni.
Vihreän kutsu on kiehtova!
Yksin ei pysty kahta mukamas nälkäistä velmua
kentällä pitämään.




Madonnalla on mielestäni tosi kaunis pää.



Allu ja Madde vilistivät virtaa uhkuen
peräkkäin.
Allu tekee hienoa laukkaympyrää
vapaana,
saas nähdä miten se alkaa onnistua
ratsastajan kanssa.
Ostin nätit shettissuitset Aliina-neidille,
mutta ne olivat liian pienet.
Allun pää taitaa olla ponikokoa.



Molemmilla neideillä on kiima-aika.
Allunkin piti lirautella useat pissat
ja Madde haisteli huulet tötteröllä.
Onneksi ihmisten käytös näissä asioissa on useimmiten
hieman hillitympää.






Metsäretkellä oli tunnelma korkealla.
Molemmat ponit tohottivat tohkeissaan.
Allu oli tosi varmajalkainen
ja kuuliainen myös tässä ympäristössä.
Nalle hörisi ja pörisi, eikä ihan tiennyt,
pitäisikö keskittyä mustikanvarpuihin
vai pomppiako kumipallon lailla
sammalmättäältä toiselle.
Se teki aika paljon viimeksimainittua.
Elin aika jännittäviä hetkiä, kun
takerruin tiukasti riimunvarteen ja yritin arvailla
seuraavan sinkouksen suuntaa,
sekä itsekin ponkaista samalle mättähälle.
Tottelevaisuusharjoitukset sitten erikseen.




Madde mene hyvin liinassa
ratsastajankin kanssa.
Kuolaimet eivät vaikuttaneet hyviltä
ja ne on nyt vaihdettu oliivikuolaimiin.
Ei pitäisi enää suupielissä
pyöriä mitään häiritsevää.
Madonna on pienisuinen.
Issikat usein ovat vähän ahdassuisia
ja niillä käytetään kielentilallisia kuolaimia.
Saas nähdä, miten nämä alkavat toimia.
Tavan nivelet eivät ainakaan sovi.
Sitä mielellään käyttäisi
mahdollisimman yksinkertaisia ja "tavanomaisia"
varusteita,
mutta se ei aina toimi parhaiten.



maanantai 12. toukokuuta 2014

Ettei alkaisi aika käydä pitkäksi...


 
Lyyli on kotiutunut hyvin.
Suloinen, uskomattoman pehmeä, itsepäinen ja
suursyömäri.
Se survoutuu paikkoihin, joihin ei voisi ikinä uskoa
sen edes mahtuvan.
Mahtuminen onkin totta vain toisinpäin;
se ei meinaa mahtua koloistansa pois!





Ilmiselvästi Wappumarssille lähdössä olevia
yksityisissikoiden edustajia.
Yksi tarhan edustajista on
väliheinillä,
mutta muut ovat valmiina puolustamaan
saavutettuja etuja
ja muutamia uusiakin.
Bassi-ukkeli popliinissaan ja
Mikki Hiiren korvissaan.
 
***
 
Alla henk.koht. laumani uusin jäsen.
(Sovitaanko, että myös pitkään aikaan viimeisin hankinta. Kiitos.)
Oikeastaan Allu on vanha tuttu.
Se on asustanut samalla tallilla varmaan kaksi vuotta
ja ollut aiemmin Madonnan laumakaveri,
sekä nyt ponipoikien justiina.
Omistajalla ei riittänyt vaateliaalle neidille aikaa
ja kun se tuli myyntiin, ostin sen.
Olin jotenkin jo niin tykästynyt
topakkaan, mutta myös kauniiseen neitiin.
Mikä noissa shetlanninponeissa on?
Ne vievät sydämen.
Vai näenkö niissä itseäni?
Lyhytjalkainen mutta laajamittainen.
 
Tyttärelle Allu on vielä jonkin aikaa sopiva.
Sitten alkaa varpaat viistämään maata.
Allu on kuuliainen ja herkkä ratsastettava.
Se hyppää mielellään ja maastossakin
se mennä touhotti reippaana
ja todella varmajalkaisena.
 







 
Kaikenlaiset selfiet ovat nykyään muotia
ja ajattelin kokeilla itsekin,
etten olisi ihan pihalla ja kalkkis.
Hyvä seurue minulla oli koolla,
mutta ei se ihan tainnut onnistua
suuren maailman malliin kuitenkaan.




 
Taidan ottaa jatkossakin vain tämmöisiä kasvotutkielmia
suosikkikohteistani.
Kuten tästä väliapetta nautiskelevasta
vaaleaksi kesäpojuksi muuttuvasta Nallesta.
(Madonna hirnuu kuvassa taustalla; Nalle syö apettaan Madden astiasta
ja se ei jäänyt tarkalta tammalta huomaamatta.)




 
Näyttäisi, että on ponilla piiitkä kaula,
mutta isin jalat ne vaan takaa nkyvät.

maanantai 5. toukokuuta 2014

Kahden kerroksen karvapäitä

Nämä kaksi söpöläistä
ovat sopeutuneet toisiinsa hyvin.
Toinen ei ole lainkaan kiinnostunut
ja toinenkin vain näön vuoksi.
Velvollisuudentunteesta,
kissaeläinten perinteikkään metsästysvietin
ja uteliaisuuden innoittamana.





Kuvat ovat melkein yhtä harmaan surkeita
kuin vapun ja viikonlopun sää.
Vappupäivän ratsastuslenkillä
satoi niskaan kaikenlaista,
mutta lähinnä räntä tuntui
hieman epäreilulta.
Se vaan ei sovi toukokuuhun.