lauantai 1. maaliskuuta 2014

Koipimurheita



Monenlaista tapahtuu, kun eläinten kanssa touhuaa.
Kyllähän sen tietää ja on kokenutkin jotain,
mutta aina yllättyy.
Ja omat reaktiotkin yllättävät.



Pikku Nalluraisen takapolvi hakautui,
eli lähti sijoiltaan.
Menin ihan muina naisina sen luoksen tarhaan, laitoin riimun
ja ponivauva ei juuri liikahtanut, vaikka etujalat kovasti yrittivät edetä.
Järkytyksekseni tajusin, 
että toinen takajalka retkotti hervottomana sen takana.
Vaikka aivot viestittivät, mistä on kyse,
näky oli niin surkean hirveä,
että menin ihan tolaltani.
Onneksi tallinpitäjä on kylmäpäinen ja asioiden tasalla oleva nainen.
Hän pisti ponin peruuttamaan ja sai lumpsautettua polven takaisin.
Kahdesti, itseasiassa.


Nalle ei ollut mitenkään kivulloisen tai hätäisen oloinen,
ainoastaan vähän hämmästynyt tilanteesta.
Sen luonne on niin uskomattoman herttainen.
Eläinlääkäri totesi shettisvarsoille käyvän aika usein näin
ja neuvoi laittamaan kavion alle kiilan,
jos lompsahtelua vielä tapahtuu.
Ja takaosan lihaksiston vahvistaminen on oleellista;
ne pitävät niveltä tukevammin paikallaan.

Allu-poni nauttii auringosta ja nokosista.






Madonnakin onnistui saamaan takajalkansa 
turvonneeksi ja ontuvaksi.
Se meni yllättävän nopeasti ohi kylmäkääreillä.
Tänään löytyi jalasta taas muutama tuore pikkuhaava,
tulosta nahistelusta tyttöfrendien kanssa.
Maddella on niin vahvat kiimat, 
että vähän hirvittää sen edesottamukset,
kun täytyy toisten tammojen kanssa kisata,
jotta kuka onkaan se kaunein ja ihanin.

Sää on ällistyttävän keväinen,
lunta vain varjopaikoissa
ja pikkulinnut mylvivät jo hurjasti.
En minä lunta kaipaa,
mutta entäpä luonto?

5 kommenttia:

  1. Hakautuminen on kyllä hurjan näköistä! Mutta onneksi tuo peruutus yleensä auttaa.

    VastaaPoista
  2. Voi hitsi, mikä ongelma, kyllä tuosta menee pää sekaisin ja tuskanhiki nousee otsalle. Onneksi auttaja löytyi läheltä, ja lisäapuakin vielä löytyy.
    Luulen, että luonto ei kaipaa mitään lunta pakkassuojaksi, kun on nollakelitai vähän plusasteita. Toisaalta, ilman lumen sulamisvettä voi kevät olla kuiva. Onneksi on satanut, niin juurilla on vettä.

    VastaaPoista
  3. Noora; no kyllä se tosiaan säikäytti! Onneksi Nalle on niin pieni, että sen voi melkein ottaa syliin ja naksauttaa polven takaisin. Jos on topakka, mitä en itse ollut.
    Saila; mietinkin sitä, että jos tulee ykskaks pakkaset ja esim.syysviljat ovat paljaana. Eipä se kuivuuskaan kyllä hyväksi ole. Vantaalla tulee juuri nyt räntää.

    VastaaPoista
  4. Munkin ponilla jäi joskus nuorena polvi hakaukseen. Nyt ei ole enää aikuisena käynyt niin.

    Löysin äsken blogiisi ja voi kun on kauniita poneja, etenkin Bassi on mun makuun :)

    VastaaPoista
  5. No, Bassi on kyllä ihan omilla lukemillaan. :)

    VastaaPoista