perjantai 10. lokakuuta 2014

Palleroiset Ponit





Ponien kesä oli varsin leppoisa. 
Vihreää siellä ja vihreää täällä
ja siltä nuo palleromasut sitten näyttävätkin. 
Nalle pestiin oikein kunnolla
ihka ensimmäisen kerran
ja se suhtautui siihen kuten oikeastaan kaikkeen;
ai jaa tämmöistäkin tapahtuu.

Nalle on muutaman kerran pitänyt kuolaimia suussaan
ja ne vähän hämmästyttivät, koskapa
olivat no tietysti uusi juttu, mutta ne ovat
hieman liian isot.. 
Se on niin pienipäinen
ja pikkupikkusuinen - miltähän
keinuhevoselta minä sille sopivat kuolaimet löydän edes harjoitteluun?









Nalle piti talvikarvaa pitkään.
Se oli kesä- ja heinäkuun
pienen pyöreän lampaan näköinen ja
luopui viimeisistä roippeista vasta elokuun alussa.
Pari viikkoa nakuna riitti
ja sitten hassu ponipoika aloittikin
jo uuden talvikarvan kasvatuksen.




Allu on oikein mukava ratsu.
Kentällä touhu on helpompaa kuin maastossa,
sillä maastossa on RUOKAA.
Luulisi, että ponia on pidetty kuukausikaupalla nälässä,
sillä se syö tienvieriltä suorastaan epätoivoisella vimmalla.
Se syöksyy syömään ja
liikkuu parhaiten heinätupot suupielissään.

Allun viidestä ensimmäisestä ikävuodesta en paljoa tiedä.
Jostain sille on kuitenkin kehittynyt 
iso ego, itsevarma ja topakka luonne sekä aimo annos
itsepäisyyttä. (Ja se nälkä.)
Myös lempeyttä, ihmiseen luottamista, sosiaalisuutta
ja joku on sen jossain opettanut ratsuksi ja ajoon.
Poniksi, jonka ei pitänyt osata oikein mitään,
se osaa paljon.

Allun lanneselkä on aika tiukka ja haittaa selvästi sen laukkaamista.
Aloitimme O.T.E.- hieronnan ja se tulee varmasti olemaan avuksi.
Allulla on myös mahdottoman vahvat kiimat - sekin tuli köh köh huomatuksi
kesän aikana.
Pitää miettiä, voisiko sen oloa helpottaa silläkin rintamalla.
Ihana poni.
Korvat useimmiten vähän luimussa
ja kaiken varalta kiukkuisen näköinen.
Silti niin lempeä lössykkä.











Madden kanssa Allulla
on hyvät välit.
Ne ovat niin tyttöjä, ettei ole tottakaan.
Ihan samiksia.

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Madde keväästä syksyyn

Onpahan taas aikaa kulunut ja vettä virrannut siitä,
kun viimeksi kirjoitin.
Syy on varsin selvä, mutta jääköön se tämän foorumin ulkopuolelle.
Hevosrintamalla on nimittäin myös tapahtunut kaikenlaista.

Madonna toipui keväällä mahahaavastaan ja sitä alettiin 
hitaasti ja hevosta kuunnellen treenailla
mahtavaksi ratsuksi.
Hienoliikkeinen, herkkä ja energinen tamma
sopi vauhtia pelkäämättömälle juniorille oikein hyvin.











Bassikin oli emännän ja tyttären hoivissa
ylläpitäjän lomaillessa.
Kesä oli kuuma ja isot paarmat pörräsivät.
Hienoja muistoja, hevosen tuoksua.
Löysin Maddelle vuokraajiakin, aivan upeita ja osaavia.
Kaikki oli mainiosti.









Kunnes joku isompi voima arveli, että nuo tuolla
ovat nyt liian tyytyväisiä.
Maddelle iski vasempaan kinnerniveleen
äkäinen tulehdus
ja nelikäyntinen kaunokainen 
muuttui kolmijalkaiseksi pallojalaksi.





Kivuliaan kolmijalkaisen hevosen autoon saaminen vaati pitkän ajan ja viisi ihmistä,
pari liinaa, katkenneen riimunnarun ja voimia enemmän,
kuin uskoin itselläni olevankaan.


Mutta Viikkiin päästiin vielä samana sunnuntai-iltana.
Siellä todettiin nivelnesteen olevan tumman oranssinpunertavaa luirua
ja leukosyyttien olevan taivaissa,
joten kyseessä oli äkillinen bakteeritulehdus.
Syynä kinnernivelen sisäsyrjällä ollut pikkuruinen haava,
josta mikrobi oli mennyt niveleen tuhojaan tekemään.
Tutkiminen ja suonen löytäminen vei aikaa
ja Madde oli niin tokkurassa, että pidin sitä pystyssä
kaikin voimin semmoiset puolitoista tuntia. 
Rento issikka painaa jonkun verran.
Ja pelotti, tietenkin, aivan karmeasti,
mitä tämä kaikki oikein tarkoitti.








Madden kinnernivel huuhdeltiin kerran ja toisenkin kerran.
Kävin kävelyttämässä tammaa aina kun ehdin
viiden minuutin pikku kävelyillä ulkona.
Ensimmäisen huuhtelun jälkeen se oli apea, ei kiinnittänyt mihinkään huomiota.
Sitten se ilmeisesti asennoitui toisin karsinaelämään
ja kivutkin ehkä vähenivät.








Toisen huuhtelukerran jälkeen bakteerit nivelnesteessä olivat vähentyneet,
mutta eivät tarpeeksi.
Eläinlääkäri alkoi puhelemaan aika lopullisia asioita,
mutta minä pyysin vielä kolmatta huuhtelua.
Ja jos se ei auttaisi,
Madde saisi lähteä sinne,
missä mihinkään ei enää koske
ja askel on aina kevyt.




Kolme nukutusta viidessä päivässä on kova juttu
kelle tahansa.
Madde kesti sen hyvin ja
samoin Madden nivel kesti bakteerien hyökkäyksen 
ja kolme puhdistusta.
Kontrollikäynnillä kaksi viikkoa kotiutumisen jälkeen 
otetuissa röntgenkuvissa ei nivelten pinnalla näkynyt 
mitään vaurioitumisjälkeä tulehduksesta eikä hoidoista.


 


Madde on siis kotosalla,
pikkutarhassa kinnerpatteja potevan
Bassin kanssa.
Toivoin aina saavani heppani samaan tarhaan
ja nyt sainkin.
Syy vain olisi saanut olla muu,
kuin molempien kipeät kintereet.
Varo mitä toivot!
Toiveesi voi toteutua.







Madde on alusta asti varannut hyvin kipeälle jalalle
ja se kävelee mielellään.
Arkuutta ja turvotusta nivelessä on
vielä jonkun aikaa,
eikä turvotus mahdollisesti koskaan laske kokonaan.
Pääasia tietenkin on, ettei sillä ole kipuja.

Vielä en ole hengähtänyt helpotuksesta,
enkä tiedä hengähdänkö koskaan.
Kesän alussa
minulla oli kaksi hienoa islanninhevosta, joilla oli
terveet jalat ja hienot luonteet
ja tulevaisuus vaikka kisabaanoilla,
jos niikseen haluttaisiin.
Nyt minulla on kaksi hienoa islanninhevosta, joilla on
kuntoutusta vaativat jalat ja hienot luonteet
ja tulevaisuus - jos kaikki menee hyvin - 
vähintäänkin köpöttelyhevosina.

Voisi olla todella paljon huonomminkin.












Madden sairastelu, kipuilu ja epätietoisuus tulevasta oli 
rankkaa 
Siinä menivät mielenrauhan lisäksi
ruokahalu, yöunet ja loputkin hermojen riekaleet.
Huoleton on hevoseton - totta - 
mutta jää hän paljoa muutakin vaille.


perjantai 16. toukokuuta 2014

Voi näitä karvapäitä


Yhtä pontsua menet hakemaan, mutta
kaikki kolme kipittävät luoksesi ja ovat
niin kaveria ja niin mukaan lähdössä.


Nämä kaksi, isä ja poika, lähtivät
vähän irtojuoksemaan
ja irrottelemaan.
Siimat suorina, hännät vinossa.
Ovat jotenkin samasta puusta veistettyjä.




Paitsiettä  minkäänlainen liikunnallinen suoritus
ei näiltä veijareilta onnistu ilman
perusteellista piehtarointia.
Eikä liikkumisestakaan lopulta
tullut yhtään mitään. 
Ensin pikku-ukko hoksasi, 
että aidan alta pääsee sujahtamaan
vihreän pariin herkuttelemaan.
Kun kiikutin sen takaisin kentälle,
isäukko päätti, että jos poika niin kyllä minäkin
ja se olikin jo hankalampi saada kiinni.
Vihreän kutsu on kiehtova!
Yksin ei pysty kahta mukamas nälkäistä velmua
kentällä pitämään.




Madonnalla on mielestäni tosi kaunis pää.



Allu ja Madde vilistivät virtaa uhkuen
peräkkäin.
Allu tekee hienoa laukkaympyrää
vapaana,
saas nähdä miten se alkaa onnistua
ratsastajan kanssa.
Ostin nätit shettissuitset Aliina-neidille,
mutta ne olivat liian pienet.
Allun pää taitaa olla ponikokoa.



Molemmilla neideillä on kiima-aika.
Allunkin piti lirautella useat pissat
ja Madde haisteli huulet tötteröllä.
Onneksi ihmisten käytös näissä asioissa on useimmiten
hieman hillitympää.






Metsäretkellä oli tunnelma korkealla.
Molemmat ponit tohottivat tohkeissaan.
Allu oli tosi varmajalkainen
ja kuuliainen myös tässä ympäristössä.
Nalle hörisi ja pörisi, eikä ihan tiennyt,
pitäisikö keskittyä mustikanvarpuihin
vai pomppiako kumipallon lailla
sammalmättäältä toiselle.
Se teki aika paljon viimeksimainittua.
Elin aika jännittäviä hetkiä, kun
takerruin tiukasti riimunvarteen ja yritin arvailla
seuraavan sinkouksen suuntaa,
sekä itsekin ponkaista samalle mättähälle.
Tottelevaisuusharjoitukset sitten erikseen.




Madde mene hyvin liinassa
ratsastajankin kanssa.
Kuolaimet eivät vaikuttaneet hyviltä
ja ne on nyt vaihdettu oliivikuolaimiin.
Ei pitäisi enää suupielissä
pyöriä mitään häiritsevää.
Madonna on pienisuinen.
Issikat usein ovat vähän ahdassuisia
ja niillä käytetään kielentilallisia kuolaimia.
Saas nähdä, miten nämä alkavat toimia.
Tavan nivelet eivät ainakaan sovi.
Sitä mielellään käyttäisi
mahdollisimman yksinkertaisia ja "tavanomaisia"
varusteita,
mutta se ei aina toimi parhaiten.