lauantai 29. joulukuuta 2012

Karhunpoika sairastaa...




Koskapa Bassi tarkoittaa suomeksi pikkukarhua,
niin tämän talven tunnusmelodiaksi
muotoutunee hyvin helposti
"Karhunpoika sairastaa, häntä hellikäämme..."
 
Sain jo utelun, että miten niin Bassi voi tarkkailla
sairastarhasta pikkupikkuponeja.
Ovatko ne peräti samassa aitauksessa?
 
No ei ihan, mutta ne ovat lähinaapureita.
Oikeastaan Bassi on pikkupikkuponien
alivuokralainen.
Yöt he kaikki kolme köllivät
vierekkäisissä karsinoissa.
 
 

 
 
Bassin sievästi pukeutunut tyttökaveri oli aivan häkeltynyt,
kun sulho oli ensin kauan poissa
ja menikin sitten yhteisen tarhan sijasta
omaan
poikamiesboxiinsa.
Pikkupikkuponit
eivät ole varmaan vieläkään huomanneet
minkään muuttuneen.
 

 Voi sinua, Ukkeli kulta!


perjantai 28. joulukuuta 2012

Puikkoluu vol 2


 
Mr. B oli saanut mojovia tällejä jalkoihinsa
jo ennen joulua.
Ei vaikuttanut mitenkään vaaralliselta.
Kutsuin eläinlääkärin tallille, kun
jouduin loikkaamaan alas selästä
10 metrin käynnin jälkeen.
Ukkeli ontui kuin ontuikin
ja ihan reippaasti.
Mutta nöyränä ja reippaana poikana lähti matkaan.
Ihan itkettää ajatellakin.
 
Ontuminen diagnosoitiin
todennäköisesti
vain kovaksi tärskyksi
ja muutama päivä
meni kipulääkkeellä.
Bassi oli intoa täynnä ja olisi halunnut
kunnon vauhtilenkille.
 
Jouluiltana
se oli alkanut taas ontua.
Liekö saanut uuden potkun.
Jälkiä ei näy,
mutta eihän siihen aina hokkeja tarvita.
 
Niinpä lähdimme kohti Viikkiä.
Siellä käynnissä ontuminen oli lähinnä askelen jäykkyyttä,
mutta ravissa Ukkeli-parka könkkäsi pahan näköisesti.
Ei vieläkään turvotusta, ei isompaa arkuutta kuin juuri puikkoluun kohdalla,
kuivat nivelet ja topakka hevonen. 





 
Vasenta etusta kuvattiin
ja totuus veti totiseksi.
Ulommassa puikkoluussa
(siis hevosen sääressä)
juuri polven alapuolella on puolikuun muotoinen murtuma.
Ihan irtonainen pala.
Voihan itku.
Huonon onnen vasen etujalka;
edellisen kerran murtui sisempi puikkoluu.
 
Puikkoluu on poikkiluu.
 
Täyslepoa hoidoksi.
Karsinalepohan olisi parasta,
mutta Bassin pää ei tulisi kestämään sitä.
Nyt se asustaa kevääseen pienessä sairastarhassa
ja yöt karsinassa.
Saapahan tarkkailla kahden pihaton tapahtumia
ja kahden pikkupikkuponin edesottamuksia.


torstai 27. joulukuuta 2012

Haasteellista

Voe ihmettä!
Minut on haastettu.
Yritetään vastailla.
 
 
 
1. Miksi aloitit blogin pitämisen?

Asun kaukana melkein kaikista sukulaisista ja vanhoista ystävistä. Huomasin kirjoittelevani samoja (eläin-)kuulumisia moneen kertaan tekstareihin ja sähköposteihin. Ajattelin, että blogista kaikki halukkaat saisivat lukea, mitä eläimistölle kuuluu. Joskus  meinaan tuntuu, että niiden kuulumiset kiinnostavat omia touhujani enemmän! Lukijoissa on paljon kavereiden lapsia, siksi(-kin) tekstini voi tuntua välillä hieman kieli poskessa ja kepeästi kirjoitetulta.


2. Oletko kilpaillut/millä tasolla kilpailet?

En ole. Vaikeaa edes kuvitella, että näillä hyytelöhermoilla edes ajattelisin moista. Ei koskaan pidä sanoa ei koskaan, mutta kilpailuihin tähtäävä tavoitteellisuus ei ole ollut minun juttuni eläinten kanssa tai elämässä ylipäätään. Mutta - ehkä joku eläkkeensaajien helppo nelikäynti sitten joskus.

 
3. Kuinka kauan olet ratsastanut?
 
Lapsena aloitin ja mennä tohotin innoissani isoilla suomenhevosilla. Ei tuntunut pelkoa, eikä itsesuojeluvaisto ollut esteenä. Turvalliset työhevoset opettivat arvostamaan eläintä. Sitten tuli maailmaani Hanoi Rocks ja muu elämä jäi.  =o) Aikuisena olen ratsastanut viisi ja puoli vuotta. Tosin pitkiä taukojakin on ollut - kiitos pikku loukkaantumisten.
 
 
4. Koulu vai esteet?

Ei oikein kumpikaan, issikalla kun mennään. Mutta kouluratsastus on se perusta.

5. Valmennus vai kilpailut?
Aiempaan vastaukseen viitaten; valmennus.

6. Poni vai hevonen? Perustele.

En osaa tehdä tämmöistä jakoa. Minusta issikat ovat mukavan kokoisia, samoin piensuokit. Ilmeisesti alle 148 cm on sitten minun ihannekokoni. Ajattelen ennemmin rakennetta ja pidän kovasti aika jämäkästä, jykevästä rakenteesta, en niinkään siroista ja kapealinjaisista kavioeläimistä. Ponikokoisissa viehättää pieneen kokoon yhdistetty voima ja sitkeys.

7. Onko sinulla ollut hoito-, vuokra- tai omaa hevosta?

Lapsena hoitelin joitain hevosia säännöllisen epäsäännöllisesti. Työhevosia, puoliveriratsuja, lämminveriravuria. Aikuisena vuokrasin issikkaa ja sille tielle jäin. Oma islantilainen piti hankkia. Sitten jo toinenkin.



8. Oletko hypännyt maastoesteitä?
 
En tässä elämässä. Ojien yli kyllä. Puun rungon yli astumista ei kaiketi lasketa...
 
9. Lempihevosrotusi?

Köh. Islanninhevonen. Suomenhevonen hyvänä, vahvana kakkosena. Kylmäveriset ylipäätään.

10. Korkein hyppäämäsi este?
 

40 cm ja tunsin lentäväni. Ei saa nauraa.



"Mitä siellä takanapäin taas juoruillaan?
Kaikki itseäni koskeva parjaus
on kateellisten kaksijalkaisten panettelua!"
 




perjantai 21. joulukuuta 2012

tiistai 18. joulukuuta 2012

Olennaiset









Olennaiset ensin, eli
eläimistö voi mainiosti, kiitos vain.
Tietokone sen sijaan siirtyi varhaiseläkkeelle
ja se vaikeutti pari viikkoa kuulumisten lavertelua.
 
Luntakin on saatu, köh köh kiitoksia vaan.
Ihan jo alkaisi riittämään.
Joulupukin rekiretki lahjoja tuomaan onnistuu ihan hyvin
näillä nietoksilla,
mutta tämän tätikuskin tiellä pysyminen
on jo nyt vähän niin ja näin.
 
Topi jurnuttaa entiseen malliinsa.
Mikä liikuttava yhdistelmä
alkuhärkää ja vavisevaa haavanlehteä.
 
Ompulla oli taas hurja pesänrakennusvimma.
Kaivelin taas häkin perukoilta sydän kivistäen
pehmoiset pupunvillat.
Lisäksi se ahdistelee lemmekkäissä puuhissaan
sekä huushollin kissaa että kania
ja kiertää kurnuttaen rinkiä ympärilläni.
Häkkiä Omppu puolustaa hampaat irvessä.
Olen alkanut harkita Ompun streilointia:
se stressaa niin mahdottomasti hormonihöyryissään.
 
Essin läheisyydenkaipuu ja seurantarve
ovat valtaisat.
Se tunkee syliin ja olkapäälle
aina ja kaikkialla.
Vähän aikaa painia villalangan kanssa
ja sitten pitää jo möyriä kylkeen kiinni.
Pihalla aterioiva rusakko ja lukuisat pikkulinnut
eivät kiinnosta yhtä paljon,
kuin lämmin syli ja rapsutukset.
 
Madonna kisasi pikkupikku-pikkujoulukisoissa
ja oli helpon nelikäynnin toinen.
Kaunis tamma ja kauniit liikkeet.
Ja energiaa kuin avaruusraketissa.
Sen lapa ei ole kiusannut lainkaan.
 
Bassi on touhunnut kaikenlaista
hurjista laukkapätkistä
alkeisratsun virkaan.
Energiaa ei ole siltäkään puuttunut.
Hankijumppaa Ukkeli hieman karsasti,
mutta nöyrästi (no vähän sadatellen) se sielläkin pöllyytti menemään.