Vauhti-Veikko ja Ratavahti

Topias Turnipsi

lomailee mummolassa.

Yllättäen se on täällä paljon rohkeampi

ja todella paljon vauhdikkaampi

kuin kotioloissa.

Se kiitää kuin ohjus,

tekee sivupomppuja ja piruetteja

ja

kohta tarvitsemme haavin

mokoman otuksen nappaamiseen.

Essi-parka on saanut pari osumaa

sinkoilevasta pitkäkorvasta

ja se suhtautuu Topiin

entistä varovaisemmin.

Ottaa lähinnä kierrosaikoja

ja yrittää pysyä poissa kanin

lentoreitiltä

vahtien kuitenkin tarkkana ötökän edesottamuksia.

"No kato kun tässä mestassa on paljon mattoja,

ei tartte sutia tyhjää parketilla.

Pito on hyvä ja kitkaa just silleen sopivasti.

Pari kertaa se lyhytkorvainen pitkähäntä osui reitille,

kun mä juuri kiihdytin valonnopeuteen,

mutta keskipakoisvoima kerrottuna yhteismassalla

ja jaettuna liike-energian neliöllä

piti huolta siitä,

ettei mitään hämminkiä syntynyt.

Ihan hyvin pomppii."

Sääristä ja polvista

Oi Bassi ja Bassin ihana harja.

Tosin puhuimme Bassin karvaisista

peikonjaloista ja ruuna kuuntelee

tarkkavaisena.

Jalat ovat olleet tapetilla viime aikoina.

Sekä omat että toisten jalat.

Basuunan takajalan turvotus on laskenut hyvin,

haavakohta "pallottaa" vielä vähän,

mutta norsun koipi on jo ONNEKSI historiaa.

Sulfakuuri syötiin, vaikka hevostohtorin mielestä

se oli tarpeeton.

Tulipahan tuettua lääketeollisuutta.

Ukkelilla on jo ratsasteltukin.

Tänään kotoa poispäin kuljettiin kauniisti,

mutta kun laukkasuoran päässä käännyttiin kotia kohti,

Bassi totesi käynnin olevan vauvoja varten ja

laukkasi omaehtoisesti tallin nurkille.

Ilman ratsastajaa - mutta sellaista sattuu.

(Muunmuassa selkään.)

***

Valitettavasti Bassi on riekkunut kamunsa Thóttin kanssa

tarhassa.

Höpöenergiaa uhoavat hevoset usein kolhivat toisiaan,

mikä on hevoselle sinänsä luonnollisen laumaelämän haittapuolia.

Kukaan ei halua hevosensa vahingoittuvan

tai vahingoittavan muita,

mutta

vahinkoja vaan sattuu.

Etenkin hokkiaikaan.

Niinpä Bassinkin hokit kolhaisivat leikin lomassa

pahasti Thóttin polvea ja kamu joutui

kolmeksi yöksi klinikalle.

Onneksi tallinpitäjät olivat nopeita ja tietäviä,

ei jääty aikailemaan.

Kamun jalan pitäisi pelastua,

mutta aikaa, rahaa ja yöuniahan se tulee viemään.

Huoleton on hevoseton nainen,

sen minä vaan sanon.

Madonna-koipeliini on opetellut

karsinaelämää.

Aluksi se hämmästytti ja hermostutti,

nyt neiti on jo maltillisempi.

Ja kaunis kuin mikä.
Kuin rusinoita pullassa
nuo kuparinhohtoiset kohdat Mimmelin karvassa.
Mutta aika riiviö neiti on.
Seurustelin sen kanssa pihatossa kaikessa rauhassa,
kun tamma ykskaks kiskaisi minulta toppahousut nilkkaan.
Lahkeitten ulkosauman vetskari aukesi oikein näppärästi,
eikä sitä enää kiinni saatukaan.

Mitä tuohonkaan enää pystyy sanomaan?
Tilanteesta EI ole valokuvaa.



"No se housun lahje oli jotenkin jännä ja repsotti siinä ja sitten minä vetäisin.
Mikä vetoketju?
Miten minä nuorena hevosena voisin niistä
mitään tietää?
Ai meni rikki?
No kuule, ostapa kestävämpiä vaatteita!"

Kinttukuulumiset

Ensin hyvät, jaksaa sitten huonot kuulumiset paremmin.

Madonna-neitonen

sai ekat Manolot kavioihinsa eilen.

Ja vastoin ennakkohysterisointia

se käyttäytyi kuin 18-vuotias kengittäjäkoulun

opetushevonen.

Siis fiksusti.

Tämän kovan onnen herran

takasessa on imusuonitulehdus.

Hokin polkemasta tullut haava tulehtui

ja lopputuloksena on turvonnut, arka sääri.

Ei sentään olla kolmijalkaiseksi muututtu, huh.

Vastoin ennakkohysterisointia

Bassi suhtautui mieseläinlääkäriin luottavaisesti.

Rokotuskin onnistui siinä sivussa riehumatta.

(Joko se on toooosi pipi tai sitten se on jo unohtanut

syksyisen hullutuksensa pomppia aina, kun joku lähestyy jonkin pitkän ja kapean

esineen kanssa.)

Rauhanomainen rinnakkaiselo

Topi-poika tähyilee sitä

hassua ja lyhytkorvaista, mutta sitäkin

pitkähäntäisempää olentoa.

Haa, se yllättikin toisesta suunnasta.



"Onko se pehmolelu? Onko se patterivehje? Onko se OIKEA?
Voinko minä syödä sen? Voiko se syödä minut?"
Ajatukset risteilevät Esterin päässä
ja molemmat aivosolut
ovat äärimmilleen venyneitä.



Topi olisi kovasti kaveria.

Mutta minkäpä peto vaistoilleen voi?

Subjektiivinen vuodatus

Bassi on ihana.

On se.

Hitusen höpsö,

mutta hurjan hieno

hepoinen.

Ompelin Ukkelille

hikikaulahupun

tai kaulahikihupun.

Mielestäni

lehmuksenvihreä väri

korostaa ah niin kauniisti

Bassuliinin talvikarvan

punertavavoittoista sävyä.

"Nyt se väsäs tämmösen... ole tässä sitten m i e s."

Nöyrä luonne.
Kiltti ja lempeä.

Sielukas katse.
(Ja räpsyripset.)

Komea poika.
(Taustalla fani lymyämässä...)

"Siis onko minulla

mitään mahdollisuutta

sanoa jotain

emännän nolostuttavan sentimentaalisen

vuodatuksen kumoamiseksi,

vai pakoilenko otsatukan alla

loppuelämäni?"

Eipä ole. Pidä hyvänäsi.

Eri mieltä voi toki olla,

mutta silloin on kyllä pahasti hakoteillä.

Kavioeläinten kuulumisia

"Mitä ihmettä? Hetki sitten tässä oli

kasa porkkanoita. Aikuisten oikeesti.

K u k a ne siitä vei???"

Tallikissa Astrid salamavaloihin jänmettyneenä.


Madonna-neidin peruskoulutus ratsuksi on alkanut.
Kommentteja: huippu, helppo, huippuhelppo.

"Niin, aivan. Olen älykäs ja oppivainen nuori neiti.

En hätkähtele enkä heilu turhia,

vaikka selkääni kömpikin joku istuskelemaan.

Siellä se maiskutteli ja paineli minua jaloillaan,

vai pohkeetko ne olivat,

ja minä olin vaan, että no big deal.

Kehuivat minua kauheasti.

Tietenkin. Olenhan ihan huippu.

Vähän piti etsiä tasapainoa kävellessä, kun

taakka selässä oli uusi juttu,

mutta eipä sekään ongelma ollut.

Huipputammalle."

"Selässäni on käyty myös

mölisemässä , roikkumassa ja taputtelemassa.

Ei kai moiseen hölmöilyyn viitsi edes reagoida!?

Emäntä on käynyt myös nostelemassa kavioitani tarhassa.

Koputtelua, naputtelua ja putsaamista.

Seison kiltisti ihmisten puuhatessa omiaan.

Olen kuullut,

että sillä tavoin toimiessa

voi saada kavioihinsa ison tammahevosen kengät.

Kengät!

Olen kuullut joistain Manoloista...

sellaisiakohan ne tarkoittavat?"