keskiviikko 29. elokuuta 2012

Sun loimes ihanuutta




Tämä epämääräisesti jotain karvaista eläintä muistuttava
pääasiassa valkoinen olento
on Essi.
Essi jaksaa rakastaa likaisia hevosloimia
ja piehtaroida niiden päällä äänekkäästi kurnuttaen.
Kehräämiseksi sitä örisevää urvahtelua ei voi sanoa.
 
 




Omppu alkaa toivottavasti jo olla aikuisen kokoinen.
Se ei enää mahdu
kaksikerroksisen häkkinsä kulkuaukosta.
Alaspäin vielä sujuu, jollain lailla,
ilmeisesti ihan painovoiman ansiosta.
Ylöspäin kulkiessaan se jää jumiin,
eikä se ole lainkaan tyylikästä.
Ompulla on ollut ison kanitytön elkeitä muutenkin;
jonkin aikaa se puolusti häkkiään hurjasti
hyökkäilemällä (minua nauratti)
ja sisustipa Omppuli häkin nurkkaan
jonkinlaista pesääkin.
Nyt on rauha maassa siltä osin.
Lutuinen löpsykkä on hän.
 




 
Laidun on jo varsin tyhjäksi kaluttu
ja syksyn ensimmäinen
heinäpaali
aiheutti yleisöryntäyksen heinähäkille.
Bassin kanssa piti käydä elokuussa pikkukisoissa,
mutta ei sitten mentykään.
Ihan Bassista riippumattomista syistä.
Ehkä parempi niin tällä kertaa.

Lauma on saanut kaksi uutta ruunajäsentä
ja Bassi on ollut kovilla.
Sen sisäinen ori
on joutunut venymään äärimmilleen.
Aikamoisia hampaanjälkiä on löytynyt
useammasta heposesta,
Bassista itsestään myös.
Hirnunta on ollut niin vietävän kovaa,
että korvani soivat useamman tunnin,
kun osuin Bassin päästämien ääniaaltojen tielle.
Naapurin jyhkeänvakaat friisiläisetkin
katselivat äimistyneinä,
kun Bassi mennä tepasteli pikkuaskelilla
ja hirnui falsetissa.
 
 


 
Traktorinmunasta kuoriutui tälläinen untuvikko.
Kavioeläimiä ei häiritty kuoriutumisen aikana.


lauantai 18. elokuuta 2012

Dieetti, kolo ja karkumatka



Bassi on nykyään siitä ihmeellinen hepoinen,
että sen selkään saa kaataa sankolla vettä.
Se näyttää korkeintaan lievästi kiusaantuneelta.
Kokovartalopesu ei aiheuttanut minkäänlaista
tempoilua, poukkoilua tai peljästystä.
Kun lähtötilanne oli se,
että pieni huljuttelu vaati kaksi rauhoituspiikkiä,
(ruunalle siis, pesijälle ei moista kokeiltu),
on Mr. B päässyt pitkälle.




Se on myös laihtunut alle 400 kiloiseksi
ja on sutjakka poika.
Pitää vaan katsoa,
ettei pääse laihtumaan liikaa!

Iho on edelleen hyvässä kunnossa,
mistä kiitos kaikkiin ilmansuuntiin!






Omppu tykästyi oikein tosissaan
Essin kiipeilytelineeseen,
etenkin pieneen pesäkoloon.

Siellä se nakottaa tyytyväisenä
ja tarkkailee tapahtumia.
Eikä haluaisi millään tulla ulos
keskelle kavalaa maailmaa.
Yhtään ainutta papanaakaan ei koloon ole ilmestynyt
ja sitä voi pitää pienenä ihmetyksen aiheena.





Essiä ei pitkäkorvan tekemä pesänvaltaus voisi vähempää kiinnostaa.
Se on ulkokissa ja tahtoo pihalle!
Mieluummin heti tai minuutti sitten.
Eilen sen onnistui luikertaa eroon valjaistaan ja
hysteerissävyisen etsinnän jälkeen
kissa löytyi miukumasta lähimetsästä.
Onneksi.
Mieleen ehti tulla jo monta epätoivoista
ajatusta.

Etenkin kun irtipääsyn syy oli
huonosti kiinni napsaistu solki,
eli oma vika.