Ettei alkaisi aika käydä pitkäksi...

 

Lyyli on kotiutunut hyvin.

Suloinen, uskomattoman pehmeä, itsepäinen ja

suursyömäri.

Se survoutuu paikkoihin, joihin ei voisi ikinä uskoa

sen edes mahtuvan.

Mahtuminen onkin totta vain toisinpäin;

se ei meinaa mahtua koloistansa pois!



Ilmiselvästi Wappumarssille lähdössä olevia

yksityisissikoiden edustajia.

Yksi tarhan edustajista on

väliheinillä,

mutta muut ovat valmiina puolustamaan

saavutettuja etuja

ja muutamia uusiakin.

Bassi-ukkeli popliinissaan ja

Mikki Hiiren korvissaan.

 

***

 

Alla henk.koht. laumani uusin jäsen.

(Sovitaanko, että myös pitkään aikaan viimeisin hankinta. Kiitos.)

Oikeastaan Allu on vanha tuttu.

Se on asustanut samalla tallilla varmaan kaksi vuotta

ja ollut aiemmin Madonnan laumakaveri,

sekä nyt ponipoikien justiina.

Omistajalla ei riittänyt vaateliaalle neidille aikaa

ja kun se tuli myyntiin, ostin sen.

Olin jotenkin jo niin tykästynyt

topakkaan, mutta myös kauniiseen neitiin.

Mikä noissa shetlanninponeissa on?

Ne vievät sydämen.

Vai näenkö niissä itseäni?

Lyhytjalkainen mutta laajamittainen.

 

Tyttärelle Allu on vielä jonkin aikaa sopiva.

Sitten alkaa varpaat viistämään maata.

Allu on kuuliainen ja herkkä ratsastettava.

Se hyppää mielellään ja maastossakin

se mennä touhotti reippaana

ja todella varmajalkaisena.

 







 

Kaikenlaiset selfiet ovat nykyään muotia

ja ajattelin kokeilla itsekin,

etten olisi ihan pihalla ja kalkkis.

Hyvä seurue minulla oli koolla,

mutta ei se ihan tainnut onnistua

suuren maailman malliin kuitenkaan.



 

Taidan ottaa jatkossakin vain tämmöisiä kasvotutkielmia

suosikkikohteistani.

Kuten tästä väliapetta nautiskelevasta

vaaleaksi kesäpojuksi muuttuvasta Nallesta.

(Madonna hirnuu kuvassa taustalla; Nalle syö apettaan Madden astiasta

ja se ei jäänyt tarkalta tammalta huomaamatta.)





 

Näyttäisi, että on ponilla piiitkä kaula,

mutta isin jalat ne vaan takaa nkyvät.

Kahden kerroksen karvapäitä

Nämä kaksi söpöläistä

ovat sopeutuneet toisiinsa hyvin.

Toinen ei ole lainkaan kiinnostunut

ja toinenkin vain näön vuoksi.

Velvollisuudentunteesta,

kissaeläinten perinteikkään metsästysvietin

ja uteliaisuuden innoittamana.

Kuvat ovat melkein yhtä harmaan surkeita

kuin vapun ja viikonlopun sää.

Vappupäivän ratsastuslenkillä

satoi niskaan kaikenlaista,

mutta lähinnä räntä tuntui

hieman epäreilulta.

Se vaan ei sovi toukokuuhun.

Lyyli Lyllerö

Kuvat ovat todella huonoja,

mutta kuvien kohde ei todellakaan ole

millään tavoin heikkolaatuinen!

Ihana Lyyli-rouva!

(Riemuloikan Löylynlyömä Laudeliina)

Lyyli löytyi vanhan tutun eli Marikan kautta.

Se on hänen kasvattinsa kuten edellinen tyttöpupumme

Omppu.

Jotain samaa omppumaista pomppufiilistä

ja sosiaalista sielukkuutta

on Lyylissäkin.

Ensimmäisenä iltana oli jännitystä ja ujostelua

 isoina annoksina.

Pienen tutinan jälkeen sentään

heinä maistui, vesi löytyi, vessalaatikko keikautettiin nurin

ja alettiin köllimään kyljellään.

Aamulla menoa ja meininkiä

oli sitten senkin edestä.

Se oli selvästi yön aikana miettinyt asiaa

ja todennut,

että otetaan ilo irti elämästä

näilläkin huudeilla.

Utelias ja unelmanpehmeä lylleröinen

pomppelehti pitkin asuntoa,

haisteli kaiken mahdollisen,

hieroi leukaansa kaikkialle mihin yletti,

kävi välillä nuolemassa kättä,

lötkötteli monissa erilaisissa paikoissa

ja jatkoi sitten terhakkana matkaansa.

Ihana Lyyli!

Topi riehaantui illalla huomatessaan,

että alakerran pitkään tyhjillään olleeseen kämppään

muutti joku DAAMI.

Aika harvinaista herkkua,

se Topin riehaantuminen.

Kanit haistelivat vähän toisiaan, mutta

lähempi tutustuminen saa vielä odottaa.

Essi-kissa luultavimmin ajattelee,

että taas tämmöinen tylsä häntärajoitteinen otus.

Lyyli - ilon tuoja!

Söpöysvaroitus!

Kuvat NIINA MITLÖHNER.

Esiintyjät isä ja poika

Karhu ja Nalle.

"

"Meniköhän tämä nyt suunnitelmien mukaisesti?"

"Tykkäsin kovasti tuosta pirteästä pukittelusta, poika."

"Joo, no se lähtee kyllä hyvin. Siinä sun piehtaroinnissa ei varsinaisesti ollut mitään uutta!"

"Ai miten niin?"

"Se on niiiiin nähty."

"Ai."

"Ja se kesken vauhdin häntäkarvoista kiskominen? Et tainnut huomata,

että tein juuri bravuuriani. Ne kaksjalkaiset nauroivat kippurassa

mun munanmuotoiselle speedo-asennolle ja äänivalli oli vaarassa! Se oli success!"

"Ai. Jaa."

Masu-Madonna ja Karva-Nalle

Madonna siis muutti reilun vuoden ylläpidon jälkeen

ikäänkuin kotiin.

Huonon onnen seuraamalla tammaneidillä

on ollut kaikenlaista pientä vaivaa.

Ei onneksi mitään kuolemanvakavaa,

mutta ikävää ja kivulloista siltikin.

Nyt on oireiden perusteella diagnosoitu mahahaava.

Ison tallin säännöstelty ruokinta ei ollut hyväksi Madden mahalle,

eikä karsinaelämäkään stressiä parantanut.

Nyt on vapaa vähäsokerinen heinä

ja pihatossa tasapainoinen tammaporukka.

Luulin isojen ilopomppujen alkavan,

kun vanhat kaverit Bassi ja Madonna tapaavat 

pitkästä aikaa.

Vaan ei puhettakaan.

Kaksi noloa ja hämillistä hevosta hieman haisteli toisiaan

ja alkoi sitten katsella ihan omiin ilmansuuntiin.

Tuli mieleen teinirakkauden kokenut pariskunta,

joka vuosien päästä näkee toisensa

ykskaks samassa kassajonossa.

Miten niin omakohtaista kokemusta?

Ei keksi oikein mitään sanomista

ja toivoo vain olevansa luontevan näköinen.

                                             "Onpa ilmoja pidellyt, aika vähälumista ollut..."

"Huh, meinas mennä vaikeeks."

Madden tulevaisuus on vähän auki,

mutta mahan terveeksi saattaminen

on tietenkin ensimmäisenä asialistalla.

Olen jotenkin helpottunut,

että kaikki kaviokkaat ovat nyt samassa hyvässä paikassa.

Tässä silmäin alla.

Umpisuloinen Nalle

on saanut rokotukset,

sen kaviot on vuoltu,

hampaat on hoidettu

ja karvakasa on myös tunnistettu. 

Verikokeen otto ei onnistunut

tuon uskomattoman mammutinkarvan alta,

joten identiteetti todetaan jouhien avulla.

Helpompi niin.

Tunnistaja oli huvittunut,

kun tunnistettava "hevoseläin"

karkaili jalkojen välistä.

Nalle katsellessaan tulee aina hyvälle mielelle.

Ja kun isäpappa astelee viereen,

hyvä mieli tuplaantuu.

Kaksi lempeää luttanaa.

Valtavat kaviot.

Bassin hoidot

"Taas minuun tökättiin se raukaiseva piikki.

Sitten ronkittiin höylällä hampaitani.

Onneksi sain lepuuttaa isoa ja raskasta päätäni

omistajan leveillä hartioilla.

Ja ikäänkuin hampaiston hinkkauksessa ei olisi kylliksi,

kaksi ihmisnaista kävi vesin, saippuoin ja kovin ottein

yksityisasioiden kimppuun.

Taas!

Mitä he sieltä etsivät?
Ja jos löysivät jotain,
mitä he sillä tekevät?!"

"Luulin jo rauhan palanneen, 

mutta vielä piti hansikaskäden käydä

kaulastani löytyneen karvattoman läntin kimppuun!

Ruokotonta!

Jonkun näytteenkin raaputti irti ja tipautti purkkiin.

Minussako muka s i e n i ?

Kääpä, tatti, kuukunen?!

Ja jos onkin,

syytän kaikesta syksyisiä

suppilovahveroreissuja.

Mitäs veitte?"

"Onko tämä enää oma suuni?

Kenen legot tänne on sujautettu?"

"Ja niin kuin ei olisi jo muutoinkin vaikeaa ja noloa,

jouduin kaitsemaan

näitä minikokoisia olioita.

Toipilaana vielä!

Entäs jos ne alkavat parkumaan?"

Talviloma-aktiviteetit

Omppu-kani vietti talvilomaa Mummolassa.

Se ei ollut lepolomaa kellekään

Ompun elämänpiiriin kuuluvalle.

Omppu on aktiivinen, leikkisä, järkyttävän utelias,

hellyydenkipeä ja hellyyttä jakava,

erittäin vauhdikas,

 topakka ja tulinen neito.

Ja se on ollut ruoka-aikaan kuppinsa luona.

"Mitään - toistan - mitään en ole tehnyt."

Essi-parka kyttäili lomapäivänsä tiaisia, tulkkuja, naakkoja, harakoita ja yksinäistä tikkaa

aamusta iltaan.

Kyttäysasento oli välillä epäergonomisen näköinen...

toisinaan hyvinkin klassinen ja tyylikäs.

Lomalla hyvä, mutta arki paras.

Papanat talteen

 

Omppu on uudella avoin, ennakkoluuloton, kokeileva

ja laajakatseinen kani.

Mikään auringon alla ei hetkauta sen rauhaa.

Koska sillä on lievä, lievähkö, lievin

pidätysongelma,

saimme mielestämme mahtavan ratkaisun asiaan;

vaipat Ompulle!

Menneiltä vuosilta kaappeihin oli unohtunut

ongelmajätteeksi pääsyä odottavia housuvaippoja

ja ne näyttivät kuin valetuilta pullukalle kanille.

 

Eikä Omppu ollut millänsäkään.

Se touhotti ympäriinsä ja seurusteli kanssamme luontevasti.

Ehkä se vähän hämmästeli,

miksi ihmiset pitelivät mahaansa nauruun tikahtumaisillaan,

mutta ei antanut sen häiritä.

 

Kunnes padam - se pomppasi yhdellä isolla omppupompulla

vaipoistaan ulos.

Siihen jäivät.

Ja sinne jäivät myös yksi pissa

ja kolmisenkymmentä papanaa.

Kuka sitä nyt täydellä vaipalla viitsisi näyttäytyä?

 

 

"Juu tämä oli kyllä kuolleena syntynyt idea,
mutta saittepahan hetken iloa tuohon aika tylsännäköiseen elämäänne."



 

Olen odotellut kaunista ja kuulasta ja valokuvaukselle otollista syyspäivää,

mutta aina, kun olen päässyt Madonnaa moikkaamaan,

on satanut.

Satanut ja satanut.

Niin tänäänkin.

 

Kohde on keliä tärkeämpi ja näppäilin

muutaman tuoreen otoksen tammasta.

Se elelee kavereiden kanssa,

eikä tiedä mitään isosta, tulevaisuudessa odottavasta lääkärireissusta.

Enpä minäkään sitä haluaisi ajatella.

Rasvapahkura ei millään lailla aiheuta kipua,

ellei alueelle kohdistu painetta,

eli sillä on aivan hyvä olla tällä hetkellä.

 

 



"Siis voi ei miten ällö sää. Mun tukka menee ihän lättänäksi."



Kesäpäivä á la Omppu-Pulla

"Nyt on  K I I R E!
Pois alta risut, männynkävyt
ja kameran kanssa sohiva emäntä!"

Välillä on edettävä
matalana,
koska aina ei voi loikkia korvat ropeleina.

Toisinaan on hyvä pysähtyä hetkeksi
ja miettiä, minne olikaan menossa ja miksi.
(Eikä ole pahitteeksi näyttää nätiltä
siinä tuumiessaan!)

Kun syy on selvinnyt, matka jatkuu!
Suunnan ja vauhdin määrää
Omppu Energiapomppu!

Palaveri kamun kanssa on aina paikallaan.
Samalla voi lounastaa.

Kunnes taas täytyy mennä, sillä
tärkeät asiat kutsuvat
eikä pelota yhtään!

"Otapa emäntä sivuloikka tai kaksi, ettet jää
superkanin takajalkoihin!"

Jos ei välillä syö,
ei tassutkaan nurmeen tahtia lyö...

... myös lepo on tärkeää tassuille näille,
ettei uupumus iske kantapäille!

Vauhdikkaan päivän kääntyessä iltaan voi syödä vähän lisää

herkullista vesiheinää,

nenutella lajitoverin kanssa

ja ottaa pikatorkut raparperin lehdellä.

Omppu kasvaa silmissä.

Sen posketkin ovat levinneet,

koko olemus laajentunut kaikkiin suuntiin

ja olen alkanut miettiä,

missä vaiheessa tipautan sanan 'kääpiö'

pois sen esittelystä.

"Tässä on Omppu, meidän -piip-luppakorvakanimme."

Topi ja Omppu vierailivat mummolareissulla

muutamaan kertaan toistensa häkeissä - 

varsinaisen asukkaan ollessa muualla kuntoilemassa.

Topi vilahti ensin Ompun kotiin.

Se söi heinää, joi vettä ja piipahti vessassa.

Siisti ja asiallinen vierailu.

Kohta huomasimme Ompun rämähtävän häkin seinät heiluen

Topin kotiluolaan,

omaan siroon ja neitimäiseen tapaansa.

Omppukin tietysti söi ja joi kaverin appeita

- ja papanoi lopulta pitkin Topin häkkiä.

Epäsiisti ja häiriköivä vierailu.

Jossain vaiheessa kamut sitten löytyivät

Ompun isosta häkistä.

Omppu köllötteli ja Topi maisteli tarjoomuksia.

Ei murinoita, ei ahdistelua.

Sekin ihme nähtiin, että iltaraksut

syötiin yhteisestä kupista!

Liikuttava kaksikko.

Olen oikein ylpeä Topista, sillä

se on voittanut epäluuloisen suhtautumisensa

ja taitaa olla jurottavan kuorensa alla

iloinen kaverin olemassaolosta.





"Iloinen?
Miten voisin iloita alaikäisestä, mutta ylisuuresta olennosta,
joka käyttää häkkiäni yleisenä vessana?
Jurottamiseeni on totisesti aihetta.
Opetelkoon tavat,
tulkoot vasta sitten kylään!"