"Olen toisella korvallani kuunnellut ihmisten puhuvan tuotoksistani ja puheen sävy on jo jonkin aikaa ollut huolestunut. Etten sanoisi jopa kiihtynyt ja kimittävä. Sana 'ripuli' on mainittu, mutta herrasmiehenä en kuvaile asiaa sen enempää.
Kaikenmaailman tuubeista on pitänyt nieleksiä yrjöttäviä tahnoja. En tosin osaa oksentaa, mutta niinä kertoina oli kyllä uuden oppiminen lähellä."
"Sitten ne vaihtoivat mukavan relaksoivan Peacemaker- rehuni johonkin hiivalieteraksuun. Melkein teki mieleni hirnua parit vastalauseet, mutta jotenkin se uusi ape niin mukavasti kupesehti mahassani, että annoin olla. Hyvää ne kai tarkoittavat. Mielestään."
"Sitten piti jo höristää molempia korvia. Ihmisten jutuilla ei ollut päätä eikä häntää, eikä yhtään mitään siltä väliltäkään. Olin kuulema mahdollisesti syönyt hiekkaa. HIEKKAA! Minä, vihreän ruohon ja timoteipitoisen kuivaheinän ylin ystävä. Mussuttaisinko minä hiekkaa niin kuin joku siivekäs munija tai kontiainen?"
"Herkkä ja silkkinen turpaniko muka uiskentelisi hiekassa? Mikä rantarapu ja hiekannielijä minä muka olen? Ihmisten mielikuvituksella ei tosiaan näytä olevan rajaa. Minä saatan luulla keltaista sukaa hevosia syöväksi hirviöksi, mutta se on ihan loogista ja jopa todennäköistä. Hiekan syöminen taas... hah - toisaalta, maha on vähän oudon tuntuinen..."
"Hiekkahypoteesiin en usko, mutta ehkä muutama omena on ollut liikaa. Mä myönnän."
"No, eilen tuli sitten hevoseläinlääkäri kahden melkoisen hurjan vimpaimen kanssa. Toisella se yritti ajella vaivalla kasvattamaani talvikarvaa mahastani. Mikäs siinä, mutta kun se vekotin piti sellaista surinaa, että olin lentää katon läpi. Vihoviimeinen ruunien tappokone ajalta ennen auringonnousua. Sain sitten kaksi salakavalaa piikkiä nahkani alle ja oloni muuttui rennoksi, pehmeäksi ja huolettomaksi. Siinähän surisi klippaaja. Siinähän katsoivat ultraäänellä masuuni. Kuka välittää, ketä kiinnostaa. .. minä laukkailin muistoissani tuulen kanssa kilpaa Islannin avarassa maisemassa ja annoin ihmisten jaaritella..."
No, hiekkaahan sieltä vasemmalta puolelta löytyi. Ei säkkikaupalla, mutta sen verran, että kannettavassakin ultrassa se näkyi. Vatsavaivojen aiheuttaja mitä luultavimmin. Nyt Bassukalle Psyllium-kuuri ja sen avulla ylimääräiset sorat ulos. Hiekkaähkyn vaaraa ei pitäisi olla, siitä kiitokset kaikkiin suuntiin. Laajat verikokeet otettiin ihan kaiken varalta (= omistajan mielenrauhan vuoksi). Psylliumia voisi napostaa ehkäisevässä mielessä pari kertaa vuodessa, sillä vastalauseistaan huolimatta mokomalla ruunalla näköjään on ainakin pieni taipumus napostella kiviperäistä ainesta.
