Halvat huvit- joillain ilmaiset

Maailma haluaa yhdenmukaistaa halumme ja tarpeemme

(musiikkia valmiilta soittolistoilta, ruokaa S- tai K-ketjuilta,

ajatukset iltapäivälehdistä, muut älylliset tarpeet Seiskasta

ja lopuksi rucolaa ja Syrahia, koska kaikki muutkin)

joten on ilo nähdä elävä olento, joka näinkin simppelisti ja

o m a e h t o i s e s t i viettää yhden illan.

Ja nauttii; kehräys kuului varmaan naapuriin asti.

Toivon kaikille Teille

riittävästi sitä mitä tarvitsette,

minimimäärän murheita ja

paljon pieniä iloja!

Melkein muttei ihan

Elokuvissakin on hieman pieleen menneitä otoksia,
toki siis myös laisellani äärimmäisen
harrastelijamaisella valokuvaajalla.
Omalla karulla tavallaan ne kertovat jotain
myös kuvattavastaan,
ei pelkästään kuvaajan hitaista reaktioista
ja surkeasta sommittelusta.

Oikeasti Esteri on suloinen ja yltiöystävällinen kisu,

ei lainkaan tämmöinen manalanvartijan näköinen peto.


Utelias hevonen osa I

"Siis eikö edes nautinnollisen piehtaroinnin

jälkeen saa olla rauhassa ja selvitellä päätään.

Heti tullaan kuvailemaan, ei mitään kunnioitusta."

Utelias hevonen II.

(Vai onko se hirvi?)

Madonna nuolaisi kameran linssiä.

Se ei sittenkään ollut syötävää.

Turvallista

Joulua!

Tunnettu näillä main

"Mä seuduilla näillä oon tunnettu poikamies..."

Tämä komea nuori herra ei enää piileksi

salaperäisyyden verhon takana,

vaan on nyt virallisesti tunnistettu.

Tunnistajan kanssa me yhdessä totesimme asian

ja vielä mikrosirukin liittyi

nyökyttelijöiden joukkoon.

Kyllä se on Bassi. Ruuna. Islannista.

Liinaharja, liinahtava häntä ja läpikäyvä läsi.

Ryntäillä pyörre.

Tarkkaa on Suomen Hippoksen

toiminta.

Ja aurinkokin innostui paistamaan harmaalta taivaalta.

Olipa se juhlava hetki kaikin puolin.

Hevosen ja byrokratian herkkä kohtaaminen.

Bassi hieman väisteli uutta ihmistä ja mikrosirunlukija

(sana, jota olisin ala-asteikäisenä pitänyt jotenkin ufoihin liittyvänä)

vähän kammotti hepoliinia (surprise!), mutta muuten homma hoitui mallikkaasti.

Kamut saivat porkkanoita välipalaksi

ja kyllä maittoi!

Nämä nuoret pihattohihhulit olivat niin herkunkipeitä,
että Madonnan kurkusta meinasi mennä alas kamerakin.
Linssi sai mojovan nuolaisun. Öyh.
Oripoika antoi muutaman kerran tiukkaa monotusta
Mimmelin kylkeen, kun ei mielestään saanut
ruiskänttyä samaan tahtiin kuin tammaneiti.
Muutenkin pyllyt kääntyivät toista kohti hyvin sähäkkään.
Ihmiselle sentään näytettiin surullista "en oo saanu mitään namia
ainakaan viikkoon"- ilmettä.

Quite normal

"Niin, minä olen Esteri frá Ojakkala, olen kissa.

Ja minä nyt satun diggaamaan talouspaperista sen verran kybällä,

että mahdollisuuden auetessa jopa kietoudun siihen."

"Me kissat olemme yksilöitä, persoonia, oman polkumme kulkijoita.

Onko sinun vaikea sietää sitä?

Ehkä nyt olisi korkea aika sinunkin kohdata

omat demonisi? Ettei vaan superegosi

pullistelisi ylimääräistä törkyä?

Sohvalle vaan ja avautumaan! I'm listening."

"Ai ei ole demoneja vai teikäläisen peilikaapissa?

Vaikea uskoa, mutta ihan miten vaan.

Ottaisin nyt torkut, joten voisitko..."

Essi on toimissaan hieman outo ja nautiskelee mm.
piehtaroinnista aikakauslehtien ja muovipussien päällä.
Joskus se menee (vapaaehtoisesti) nurkkaan ja tuijottelee seinää lähietäisyydeltä
huolestuttavan pitkiä aikoja.
Ei sekään oikeastaan haittaisi,
mutta olen sen verran utelo luonne,
että menen katin seuraksi tuijottamaan nurkkaan.
Mikä siellä v o i olla?

Onneksi Essi osaa myös hurjien saalistusleikkien
jalon taidon.
On se niin söpö otus.

P.S. Huomenna tulee Tunnistaja, eli menen

piiiiitkästä aikaa tallille ja sitten yhdessä Nylands Läns Hästavelsförbundin

asianaisen kanssa tunnistamme Ukkelin.

Että on se hevonen, on on.

Ja, det är en häst, ja det är det.

Ihana päästä hevosten tykö.

Muusta viis ja kuus.

Few meows again

"Taas laitetaan kissa asialle. Pääpalvelijasta kun ei ole taaskaan mihinkään.
Pelkkää köhinää, röhinää ja yskimistä. Uikutusta ja voivottelua.
Innostuihan tuo vähän saatuaan uuden mustan laatikon. Mutta sitten riemu
laantui, kun laatikko ei toiminutkaan. Ihan mustaa kuulema näytti, eikä mikään vipu auttanut. Messusi ja puhui sopimattomia, ihan oli hermona, kunnes yhtäkkiä purskahti nauruun."

"Siinä vaiheessa katselin häntä valmiina pakenemaan.

Mistä näistä ihmisistä tietää.

Mutta pääpalvelija vain nauroi, mutisi jotain

klassisesta mokasta, Markku Koposesta, Aku Ankasta. Jaa jaa.

Niin vaihtuvat ihmisten mielialat;

sekavasta yhä sekavampaan."

"Tinttejä se katseli sen mustan laatikkonsa läpi

ja kähisi tyytyväisenä.

Selitti minulle tekemisiään, ikäänkuin minua

muka kiinnostaisi.

En minä vaan tajua tuota

ihmisten tinttimaniaa.

Pulu on pirteimmillään ruokakupissani - paloiteltuna

ja ehkä jossain messevässä marinadissa liotettuna.

Jään odottelemaan. Ja siinä samalla ottaisin torkut."

"Saatuaan tarpeeksi tinteistä, pääpalvelija

keskittyi minuun. En ollut asiasta ihan samaa mieltä, kissoillakin

voi olla bad hair day, ja juuri tänään

en ole viehkeimmilläni.

Mutta siinä se tsuumaili

ja ihasteli turkkini värejä. Ajattelin alistua, mukavahan sitä oli kuunnella."

"Pääpalvelijallani on nyt selvästi liikaa aikaa,

kun yskä pitää hänet poissa niiden hevosten luota.

Hän sählää aivan liian paljon kimpussani ja

on muutoinkin vähän kyllästyttävä. Boring ...

Hevosista en perusta, sen vaaleakarvaisen olen tavannutkin.

(Aika brutaali veikko näin sivumennen sanottuna,

tassuissa rautaiset läppänät, jotka kopsuivat ikävästi lattiaan.

Sitä paitsi silmäni olivat selällään vielä tunti kohtaamisemme jälkeen,

luultavasti puhtaasta kauhusta.)

Mutta pääpalvelija tuoksuu mukavalta tallireissun jälkeen, etenkin hänen kenkiensä pohjat!

Jotain hyvin kiehtovaa, aromaattista..."

"Lopulta sain tarpeekseni näistä niskaotoksista

ja loikin saunan lauteiden alle. Siellä saa olla

rauhassa paparazzeilta."

Ilmoitusluonteinen asia

Iloista; Bassi-ruunan tekeleet muistuttavat

taas enemmän kavio- kuin sorkkaeläimen

tekeleitä.

Näin minulle kerrottiin. Kiitos ja hörähdys.

Tekele = mitä typerin eufemismi,

mutta luulen kaikkien tajuavan, mistä on kyse.

Inha geeli-lima on auttanut ja se on pääasia.

Ja sitten ihan minun omaa kivaani:

Plarasin Islannin söluhross- sivuja

(ihan vaan ohimennen, vailla tarkoitusta, mie vannon)

ja luulin jo näkeväni Bassi- pojan myyntilistalla.

Vaan velipoikahan se siinä, Spa fra Blönduosi.

(Blondi bönde tms.)

Hugi-pappa todentotta periyttää värejään!

Pakonsanelemat perhekuvat osa II

Kun kerran Bassin sukupuulla on

leveilty ja rehennelty,

pitää kotimaan kasvatinkin

päästä näyttämään,

mistä aineksista se on oikein tehty!

Yläkuvassa Stigandi frá Hvollsvelli, Madonnan e.i. eli emänisä, s. 1987.

Ktk-luokka I, jälkeläiset luokkaa A ja

kokonaispisteet 8,30+8,34=8,32p .

Ei ollut Stigu siis mikä tahansa ladon takana laiduntava polle.

Väriltään virallisesti mustanvoikko.

(Kuvasta kiitos Sukupostin jumalille ja Minna Harmaalalle.)

Stigandi (askeltava) lopetettiin kesällä 2002.

Jörp frá Sahala, s. 1997; Rautalammilta Sahalan kartanosta
ja Madonnan mamma. Yhdennäköisyyttä on ihan pelottavasti.
Jörp tarkoittaa ruskeaa tammahevosta ja sillä on vain tämä ainokainen Madonna-tytär.
Tällä hetkellä Jörppis majailee Talli Hestbakin huomassa Länsi-Uudellamaalla.
Kasvattajan ja kouluttajan mukaan miellyttävä ja herkkä hevonen.
Pitäisikö joku päivä käydä muoria moikkaamassa!
Arvostaisiko se elettä?
(Kuvasta kiitos Sukupostin jumalille ja Nina Auviselle!)


Ja sitten isukki, eli iki-ihana
Marel frá Feti, s. 2000.
Kiinnostuin Madonnasta sen isän vuoksi,
mutta lopullisen hurmauksen teki tamma ihan itse.
Enemmän Marelista täällä.
Palkittu Islannissa kokonaisarvostelussa
pistein rak. 8.17 + rats. 8.54 = 8.39.
Ei ihan joka ladon takaa siis Mareleitakaan löydy.
Tällä hetkellä se on siitostöissä Tanskassa.
Suomessa jälkeläisiä ei paljoa ehtinyt tulla.
Marel on käsittääkseni ihan vaan miehen nimi.
(Kuvasta kiitos lapamato.orgille!)

Marelin selässä
näkyy olevan Gummi,
joka taasen auttoi minua ja Bassia ymmärtämään toisiamme.
It's a tiny world.

Pakonsanelemat perhekuvat

Koskapa olo on oikein tohtorin määrittelemänä pipi,

ei tallilla nyt juoksennella vähään aikaan. Jokuhan voisi moisesta

vastoinkäymisestä ärsyyntyä, turhaantua tai hermostua.

Minä en. Tyynenä puren kynsiäni, revin hiuksiani ja

suollan suustani painokelvotonta puheensolinaa.

Olen kypsä, aikuinen nainen.

Nyt jos koskaan voin siis olla mieltä puuduttavan tylsistyttävä

ja tarjoilla kuvia Bassin suvusta.

Yllä onkin isäpappa Hugi frá Hafsteinsstödum s. 1991.

Etunimi tarkoittaa rohkeaa miestä.

Bygging 8,13 og hæfileikar 8,49. Aðaleinkunn 8,31,

ettäs tiedätte.

Rakenteesta ja ratsastusominaisuuksista siis oikein hyvät pisteet.

Muutenkin palkittu kundi.

Ja tuttua ulkonäköä löytyy! Aika monet löytämäni Hugin jälkeläiset

ovat isänsä värisiä läsipäitä, enemmän tai vähemmän liinahtavia.

Alla Bassin puoliveli Gulltoppur frá Ásgeirsbrekku.

(Ei hassummat maisemat laiduntaa.)

Bassin biologinen äiti on Táta frá Asgeirsbrekku,

ainakin kahdeksan varsaa maailmaan saattanut supermamma.

Nimi tarkoittaa pikkutyttöä.

Mutta koska naiset ovat kautta historian jääneet hieman... hmph... taka-alalle,

en löytänyt Tátasta kuvia. Käsittääkseni se on kuitenkin (ollut?) rautias ja ainakin

toista sukupolvea Asgeirsbrekkan tilan oman hevoskasvatuksen satoa.

Tämä on Bassin isänisä.

Hrafn fra Holtsmúla, s.1968.

Etunimi tarkoittaa korppia.

Hrafn löytyy todella monen Suomessakin vaikuttavan issikan sukutaulusta

ja tätä Pohjois-Islannin ihmettä

pidetään modernin islanninhevosen mallin muodostumiseen eniten vaikuttaneena oriina .

Se on I-palkinnon ori, palkittu jälkeläisistään ja kokonaisarvioitu pistein 8,56.

Jälkeläisiä on satoja ja Bassilla on omalla tallillakin ainakin kaksi serkkua.

Heistä toinen on Madonna, jonka isoisoisoisä Hrafn on.

Viimeiset jälkeläiset syntyivät Hrafnin ollessa kolmekymppinen.

Kiehtovaa. Issikoiden islantilaisia sukulinjoja voisi tutkailla päiväkausia.

Että ollaanko Kolkuosi vai kenties Saudarkroki- linjalla

ja mitä se merkitsee hevosen luonteessa/rakenteessa/suorituksissa?

Kun se aihe alkaisi (mikäli alkaisi) puuduttaa,

voisi sukeltaa genetiikan maailmaan mm. värien periytymisen kautta.

Miten tuo splash-geeninen tuplavoikko heterotsygootti sai kimonpäistärikön

varsan, oliko naapurin ruuna nyt varmasti ruuna?

Miksi joku periyttää vahvaa ravia

ja joku toinen taas passitaipumusta.

Miksi, oi miksi

elämä on niin lyhyt,

aikaa niin vähän

ja käsityskyky rajallinen.