Kaikki virtaa

Elämä ja kuviot ovat hiljalleen muuttumassa. Juuri nyt blogini ei mahdu mukaan muutokseen. Ei ole oikein mitään jaettavaa, kaikki on nyt joko liian pientä tai suurta. Taitaa myös olla, että ne tutut lapsilukijani, jolle aivan alunperin blogin aloitin, ovat kasvaneet jo aika isoiksi.

Bassi on ylläpidossa - samassa vanhassa hyvässä tallissa, missä eleli aiemminkin, Ja ylläpitäjä on uskollinen, monivuotinen vuokraajansa. Siellä siis kaikki hyvin. Odotan eläkepäiviä ihanan Basuunan kanssa.

Madonna on periaatteessa myynnissä. Käytäntö lienee vaikeampi juttu. En taida olla kauhean innokas myyjä. Harkitsen sen astutusta nyt ihan tosissani.

Toisaalta harkitsen erään vanhemman islantilaisen herrasmiehen ylläpitoa. Asiat järjestyvät, niin niillä on tapana tehdä. Välillä on vain etsittävä uutta tasapainoa.

Panta rhei kai ouden menei.

Mukavia päiviä

Kurjet ja joutsenet ja rastaat

ja vaikka ketkä metelöivät suloisesti

pelloilla ja puissa.

Lumi vetäytyy.

On melkein lämmin,

ellei tuulisi ja elohopea lilluisi

aika matalalla.

Ihanaa!

"Niin mikä tämä on ja miten tämä minuun liittyy?"

"Olisit heti sanonut!"

"Pyhä Yrjö kunnialla suoritettu."

"Blondiinit lenkillä."

Madonnaisen kanssa rämmin metsissä

ja tamma rouskutti mustikanvarpuja. 

Ihana neiti,

joka näytti myös säpäkän puolensa

laskeuduttuamme tallipihalle.

Tuuli ihan liikaa Madden makuun,

meni ilmeisesti kampaus sekaisin.

"Onko minun koti ja kaverit tuolla alhaalla jossakin?!"

Tämmöisiä mukavia päiviä voisi elää vaikka päivittäin.

Toipilaat kehiin

Armaan Ukkelin toipumisloma lähenee loppuaan.

Se on itse sitä mieltä,

että piisais jo.

Naapuriin, eli "omaan" tarhaan vietiin heinäpaali

ja se sai muuten aika hissukseen olleen ruunan

rientämään kavereiden kanssa samoille apajille

- siitä vaan aidan läpi.

Mitä pienistä sähkönapsaisuista.

Kaverit saa selvästi herkumpaa heinää

ja

ruokailuhan ON sosiaalinen tapahtuma.

 

 



Mammakin on könynnyt uljaan ratsunsa selkään pitkästä aikaa.

Erilaisia lihasjäykkyyksiä ja ihan pientä kimmoisuuden puutetta

on havaittavissa

ja nyt puhutaan siis tästä kuvissa yläpuolella olevasta

perunasäkistä.

Miten se menikään;

kaksijalkainen elämänmuoto kipusi nelijalkaisen elämänmuodon selkään.

 

 

Ja ihan olen muuallakin ratsastanut

kuin tallin pihassa.

Kuvaajani vaan oli valikoiva

kuvauspaikkojensa suhteen.

 

 



 

Kaksi toipilasta.

Siihen nähden menee mainiosti.

Bassi on vaan niin Bassi.

Helpottavaa Pääsiäistä itse kullekin

Viikissä Bassi sai luunmurtumasta toipuneen hevosen paperit.

Helpotuksen huokauksia.

Tihrustelin kuvia ja kerrankin näin saman

kuin hevostohtori.

Puolikuu oli luutunut hyvin kiinni.

Huh huh, huhtikuu

otetaan vielä käyntiliikunnan merkeissä.

Hokkien häivyttyä Ukkeli palailee laumaan

ja muutoinkin normaaliin eloon.

Kaviot ristiin,

jotta takapakkeja ei tulisi.

Privaattiosien tulehdusepäily oli kuulema ihan

normaalin rajoissa;

ruunan elimistön tapa pitää paikat kunnossa.

Bassi nyt vain on runsaasti erittävä yksilö.

Okei, uskotaan.

Verikokeen tulokset olivat normaalit myöskin.

Pissitestiä yritettiin kolmen ihmisen voimin,

mutta Bassia meidän kyräilymme

epäilytti liikaa.

Ei auttanut kävelytys, veden tarjoilu, eikä

omistajan epävireinen pissityslaulukaan.

"Kyllä minä huomaan,
että sinä jonkun kupin kanssa siinä
kyykistelet."

"Ei tipu, ei irtoa.
Usko jo!"

Sydän hevoshuolista keventyneenä

toivotan pienentyneen kotieläimistön kera

Rauhallista Pääsiäistä joka kolkkaan.

Älä omi munia!

Katti kaverina

Karva pöllyää, kura lentää ja aurinko sokaisee silmät

osuen suoraan migreenihermoon.

Onneksi tuulee suoraan Pohjoisnavalta;

muuten voisi luulla, että kevättä, sitä se on.

Kisuli katsastaa Bassista irronneita karvatuppoja.

Ehkä sillä on pesänrakennusaikeita.

Kauan ja hartaasti se niitä nuuskutti.

Bassia alkoi jo kiinnostaa,

että onko kissanketale löytänyt jotain hyvää rouskutettavaa.

Nämä kaksihan nimittäin tilaisuuden tullen

aterioivat progutit sun muut pellavat ja 

samasta kiposta samaan aikaan.

Siis Bassin ape maistuu myös katille,

eikä Ukkeli ole moksiskaan.
Joviaali sielu kun on.

Se päivä, jolloin Bassi einehtii

shebaa ja silakoita,

on toivottavasti kaukana.

"Hei, älä toki yksin syö!"

Bassilla on ensi torstaina eli ylihuomenna puikkoluun poikkeaman kontrolli

Viikin klinikalla.

Muutakin tsekataan,

mutta jalkaparka tärkeimpänä.

Hieman omistajatätiä jännittää

röntgenkuvien antama tuomio.

Poikkaisusta on kulunut jo/vasta kolme kuukautta.

Yllättävän seesteisesti on sairastarhailu sujunut.

Koputanpa puuta...

Ikävä jäi

Suloinen, utelias, topakka, lempeä ja lutuinen

O M P P U

on poissa.

Pehmeillä pilvipatjoilla,

autuaammilla porkkana-apajilla,

toivomme.

Hei hei,  Omppu!

Olit ihana.

Ja muistoissamme - yhä olet.

Hajatelmia elikoista

by http://www.lenafurberg.com/

 Raikasta pohjoistuulta (tuulta nyt ainakin, suunnalla niin väliä) 

ja lunta kaikissa muodoissa

olemmekin saaneet nauttia yllinkyllin.

Maaliskuun alussa voisi periaatteessa

jo vetää ihottumaloimen heposen niskaan,

mutta sen verran ihanasti on ollut yöpakkasia,

että antaahan olla.

Ja se tuuli karkoittaa uskaliaimmatkin yökköset.

 

Välillä hieman nolona miettii,

jotta näinköhän sitä on ihminen

ihan piittaamaton ja pimeä,

kun raahauttaa heporievun kaukaiselta ihottumattomalta saarelta

tänne surviaisten sekaan kutisemaan.

 

 

Silloin, häpeänpunan poskilla leiskutessa,

palautan mieleeni Topias Tuppuraisen,

jonka 'pelastimme' eläinkaupan vitriinistä

pitkämieliseen kotiin asustamaan.

 

Topi on pieni ja kevyt, samettinen ja hellyyttävä olento,

mutta vaikka olen koettanut käsitellä sitä kuin

käärinliinan kappaletta,

se on yhä usein pakokauhun partaalla ollessaan ihmisen kanssa.

Harvinaisina hetkinä se saattaa ihan itse tulla viereen

ja torkkua jalan kupeessa.

Silloin ei uskalla liikahtakaan.

Joskus käärin sen keveästi huiviin

ja se köllii rinnallani kuin

kenguruhoidossa oleva vauva.

Ja hengittää melkein rauhaisasti.

Silmät raollaan.

Nenänpää väpättäen.



Kynnenleikkuu sujuu, hampaiden lyhennys nykyään myös,

mutta turhanpäiväistä huomiota ja hellittelyä

Topi ei kestä ilman riuhtomista ja/tai säälittävää vikinää.

 

Ja muukin huomio saa sen kaikkoamaan,

vaikka lankakerät olisivatkin olleet mukavia nujuutettavia.

 

 





 

Omppu-neitokaisella on meneillään

viides vauvakuume/valeraskaus.

Tämä on tähänastisista pahin.

Se rakentaa estrogeenisella vimmalla pesää.

Ei hirveästi syökään,

vaan silppuaa heinät pesätarpeiksi

yhdessä karvatuppojensa kanssa.

Tuhina ja kurina,

kaaputus ja raaputus

ja kumeat murahtelut vain kaikuvat ilmassa.

Häkki on sisustettu uudestaan useaan kertaan.

En tajua, miten se pystyy siirtelemään

painavia ruokakippoja vessalaatikkoon ja takaisin.

 

Se silppusi pienen pahvilaatikon

ja koettaa nyt taitella pahvinpaloista

jotain arkkitehtoonista struktuuria pesäänsä.

Ja vaikka häkin ovi on auki tuntikausia, se ei tule ulos.

Kun houkuttelen,

se tuhahtaa ja yrittää näykkäistä ja iskeä käpälällä.

"Tänne ei tulla! Häivy, kammotus, pesäni luota!"

 

Stressaavaa on kaniäitiys,

vaikkei poikasista näy töpöäkään.

Normaalistihan Omppu on ihan löllykkä

ja umpilempeä.

 

Huvittavaa (no jaa, ei ehkä kaikista) oli,

kun kanien kolmikerroshäkki romahti.

Topi-parka asuu ylinnä

ja se oli kauhuissaan,

kun häkin lattia oli ykskaks ihan vinossa ja

sen henk.koht. tavarat vinksinvonksin yhdellä sivulla.

Keskikerros eli heinä- ja puruvarasto

(kuulostaa kivasti tallilta!)

koki pahimman tuhon.

Ja alinna oli mistään muusta kuin pesästään tietämätön

Omppu,

joka jatkoi touhukkaana hormoniensa viitoittamaa kaaputusta.

 

Ei kanivahinkoja,

ja nykyään häkkyräkin on vain

kaksikerroksinen.

 

 

 



Bassin hoidot

"Taas minuun tökättiin se raukaiseva piikki.

Sitten ronkittiin höylällä hampaitani.

Onneksi sain lepuuttaa isoa ja raskasta päätäni

omistajan leveillä hartioilla.

Ja ikäänkuin hampaiston hinkkauksessa ei olisi kylliksi,

kaksi ihmisnaista kävi vesin, saippuoin ja kovin ottein

yksityisasioiden kimppuun.

Taas!

Mitä he sieltä etsivät?
Ja jos löysivät jotain,
mitä he sillä tekevät?!"

"Luulin jo rauhan palanneen, 

mutta vielä piti hansikaskäden käydä

kaulastani löytyneen karvattoman läntin kimppuun!

Ruokotonta!

Jonkun näytteenkin raaputti irti ja tipautti purkkiin.

Minussako muka s i e n i ?

Kääpä, tatti, kuukunen?!

Ja jos onkin,

syytän kaikesta syksyisiä

suppilovahveroreissuja.

Mitäs veitte?"

"Onko tämä enää oma suuni?

Kenen legot tänne on sujautettu?"

"Ja niin kuin ei olisi jo muutoinkin vaikeaa ja noloa,

jouduin kaitsemaan

näitä minikokoisia olioita.

Toipilaana vielä!

Entäs jos ne alkavat parkumaan?"

Talviloma-aktiviteetit

Omppu-kani vietti talvilomaa Mummolassa.

Se ei ollut lepolomaa kellekään

Ompun elämänpiiriin kuuluvalle.

Omppu on aktiivinen, leikkisä, järkyttävän utelias,

hellyydenkipeä ja hellyyttä jakava,

erittäin vauhdikas,

 topakka ja tulinen neito.

Ja se on ollut ruoka-aikaan kuppinsa luona.

"Mitään - toistan - mitään en ole tehnyt."

Essi-parka kyttäili lomapäivänsä tiaisia, tulkkuja, naakkoja, harakoita ja yksinäistä tikkaa

aamusta iltaan.

Kyttäysasento oli välillä epäergonomisen näköinen...

toisinaan hyvinkin klassinen ja tyylikäs.

Lomalla hyvä, mutta arki paras.

Söpöyttä

Bassi-poika kävelylenkillä.

Se oli hieman sytkyillyt pystyyn pari päivää sitten samalla lenkillä,

energia etsii purkautumistietä.

Tänään se pysähteli ja pörisi

tietä pitkin tuijotellen,

mutta kulki lopulta ihan nätisti minne käskin.

Tiellä näkyi hieman erikoiset jäljet,

ei tavallisen koiran eikä ison kissan ilveksenkään - 

pedon kuitenkin kynsien jäljistä päätellen.

Mietin, olisiko se haistanut jotain ja aristellut siksi.

Jalka tuntuu olevan OK, ei Ukkeli 

ainakaan arista painelua

tai käpöttelyä.

Mutta on sillä varmasti välillä uskomattoman tylsää

ja kavioita polttelee menohimot.

Karvanlähtö on alkanut eli hevosihmisellä 

on virallisesti kevät.

Valkoiset alueet irtoavat ahkerimmin.

Ja sitten söpöyttä.

Olenko minä nätti vai olenko minä nätti?
Kyllä Bassin kelpaa, kun on tämmöinen lähinaapuri.

Elovena.

Hippiotsis.

Ehtaa platinaa.

Harkitusti sekaisin.

Katse.

Töyhtöhyyppä.

"Sietämätöntä lässytystä, yääh."

"Plääh! Terävöitä asennettasi, mamma!"