Talven odotusta

 On se kyllä kumma,

että marraskuun loppupuolelle

olemme kallistuneet,

mutta lumi loistaa poissaolollaan.

Päivät pimenevät hirvittävän nopeasti,

jos edes valkenevatkaan,

ja eteensä ei näe.

Lumi auttaisi vähän,

jottei iltaisin tarvitsisi aivan käsikopelolla edetä.

 

Kavioeläimet

ovat kasvattaneet jo kuukausia

talvikarvaansa.

Ne olisivat valmiita

lumeen, jäähän ja pakkaseen.

"On se olemattoman kokoinen, mutta hevoselta se kyllä tuoksuu..."

 

 

Tallin uusin ja pienin ja ultimate söpöin tulokas

saapui ikiomassa talvipuvussaan

ja hurmasi/hämmästytti isot serkkunsa.

(No jaa; Bassi ei tapansa mukaan ollut

ihan yhtä hurmaantunut/hämmästynyt

kuin muu porukka.

Heinä veti pitemmän korren, sananmukaisesti.)

 

 

 

Bassin jalat ovat talvitöppösissä

ja häntäkin taitaa läpäistä

Heklan tarkistuksen.

Valkoiset täplät tulivat

valitettavasti

ei-sopivasta satulasta.

Asia on jo korjattu,

sillä uusi (käytetty) Loftur-satula

löytyi kuin löytyikin.

Kiitokset T!

Sen oikean satulan etsiminen voi nimittäin olla

tiukkaa työtä.

 

"Hmm... näenkö kahtena nämä kärsäkkäät?"

Intoa täynnä

 Madonna mystinen lapa on pysynyt

yhess' kooss'.

Askellajit ovat puhtaat ja lennokkaat,

eikä liikkuminen tunnu kivistävän eikä koskevan.

Energiaa tammaan on levon aikana patoutunut

yllin kyllin

ja ensimmäiset juoksutussessiot

olivat hyvin, hyyyyyvin

vauhdikkaita.

Nyt alkaa jo helpottamaan

liinan molemmissa päissä.

Saatuaan ylimääräiset kierrokset

pois päänuppiaan kiusaamasta,

se meni tasapainossa

ja rauhallisena.

Ei häiriintynyt jalkoihinsa tunkevasta

selvästi itsetuhoisesta koirastakaan.

Mimmelin elämäniloista menoa

katsellessa

tuntui karmealta muistella,

että kaksi kuukautta sitten

sille tarjottiin parhaaksi vaihtoehdoksi

lopetusta.

 

 

"Pois alta, tässä tulee Madonna!"

"Piiiitkä askel..."

 

 

Ostin Madonnan ns. tätiratsuksi,

mutta kuten olen aiemminkin sanonut,

sen luonne ja askeleet eivät ole

ihan perusperheputen tyylisiä.

Niinpä olen miettinyt

mahdolliseksi sulhaseksi jotain superleppoisaa

ruunamaista issikkapappaa

ja tänään sain vinkin

yhdestä sellaisesta. 

Hmm.

Menipä uusiksi sulhasmietinnät.

Siitäkin syystä, että Roope eli Rödull frá Holtsmula olisi

liian läheistä sukua Madonnalle.

Roopen isä on Madden isänisä,

legendaarinen Orri frá Dufu.

 

Ja eihän astutus ole mitenkään

kirkossa kuulutettu.

Täytyy ensin katsoa,

miten ratsastus lähtee kulkemaan.

Mutta kieltämättä se

varsulainen

houkuttelisi.

 

 



Riimukirjaimia

Nämä riimukirjaimia muistuttavat merkit

tammani lavassa

ovat siis hyvin toipuneita arpia.

Kuin muinaisen viikinkijumaluuden kirjoitusta.

(Tai sitten olen syönyt liikaa

antibiootteja,

joiden sivuvaikutuksia olenkin jo jonkun aikaa

ehtinyt ihmetellä.)

 

 



 

Vein tammalle Back-on-Trackin sisäloimen,

jonka nimen toivon olevan vihje tulevista viikoista.

 

Eli takaisin baanalle.

 

Uuden ikioman satulankin neiti sai.

Kyllä eräiden kelpaa, sanoo omistaja

ja suuntaa talvitakkia etsien

UFF:n tai Fidan kirppareita

tonkimaan.

 



 

Madonnan tulevaisuutta olen pohtinut paljon.

 

On mahdollista, että astutan sen keväällä.

Perusteena tamman kasvaminen ja kypsyminen

tiineyden ja varsomisen myötä

ja siihen kuluvan ajan myötä.

Toisaalta, jos Madonnalle löytyy

hyvä ja innostunut vuokraaja/ylläpitäjä,

eikä lapa tuo enempää murheita,

varsa-asian voisi siirtää tuleviin vuosiin.

Tamma on vähän kinkkinen omistaa!

Ruunan kanssa ei tule näitä

"varsa voisi olla kiva"- ajatuksia.

 

Tai tulee, mutta todellisuus ei

tue niitä.

 

 

 



Kuvaajasta ei valitettavasti tietoa.

Astutusmahdollisuutta miettien

olen selaillut läpi suomalaisia siitosoreja.

Guruni ilmoitti, että ei sitten mitään

stigandilaisia

viitaten Madonnan emänisään

Stigandi frá Hvollsvelliin,

joka komeilee alimmassa kuvassa.

 

Guru ei tiedä vielä,

että Top 3:ssa ovat oriit

Roope, Rane ja Maukka.

Ei sitä tiedä Madonnakaan,
jolla saattaisi hyvinkin olla
oma mielipiteensä asiasta.