Halvat huvit- joillain ilmaiset

Maailma haluaa yhdenmukaistaa halumme ja tarpeemme

(musiikkia valmiilta soittolistoilta, ruokaa S- tai K-ketjuilta,

ajatukset iltapäivälehdistä, muut älylliset tarpeet Seiskasta

ja lopuksi rucolaa ja Syrahia, koska kaikki muutkin)

joten on ilo nähdä elävä olento, joka näinkin simppelisti ja

o m a e h t o i s e s t i viettää yhden illan.

Ja nauttii; kehräys kuului varmaan naapuriin asti.

Toivon kaikille Teille

riittävästi sitä mitä tarvitsette,

minimimäärän murheita ja

paljon pieniä iloja!

Melkein muttei ihan

Elokuvissakin on hieman pieleen menneitä otoksia,
toki siis myös laisellani äärimmäisen
harrastelijamaisella valokuvaajalla.
Omalla karulla tavallaan ne kertovat jotain
myös kuvattavastaan,
ei pelkästään kuvaajan hitaista reaktioista
ja surkeasta sommittelusta.

Oikeasti Esteri on suloinen ja yltiöystävällinen kisu,

ei lainkaan tämmöinen manalanvartijan näköinen peto.


Utelias hevonen osa I

"Siis eikö edes nautinnollisen piehtaroinnin

jälkeen saa olla rauhassa ja selvitellä päätään.

Heti tullaan kuvailemaan, ei mitään kunnioitusta."

Utelias hevonen II.

(Vai onko se hirvi?)

Madonna nuolaisi kameran linssiä.

Se ei sittenkään ollut syötävää.

Turvallista

Joulua!

Tunnettu näillä main

"Mä seuduilla näillä oon tunnettu poikamies..."

Tämä komea nuori herra ei enää piileksi

salaperäisyyden verhon takana,

vaan on nyt virallisesti tunnistettu.

Tunnistajan kanssa me yhdessä totesimme asian

ja vielä mikrosirukin liittyi

nyökyttelijöiden joukkoon.

Kyllä se on Bassi. Ruuna. Islannista.

Liinaharja, liinahtava häntä ja läpikäyvä läsi.

Ryntäillä pyörre.

Tarkkaa on Suomen Hippoksen

toiminta.

Ja aurinkokin innostui paistamaan harmaalta taivaalta.

Olipa se juhlava hetki kaikin puolin.

Hevosen ja byrokratian herkkä kohtaaminen.

Bassi hieman väisteli uutta ihmistä ja mikrosirunlukija

(sana, jota olisin ala-asteikäisenä pitänyt jotenkin ufoihin liittyvänä)

vähän kammotti hepoliinia (surprise!), mutta muuten homma hoitui mallikkaasti.

Kamut saivat porkkanoita välipalaksi

ja kyllä maittoi!

Nämä nuoret pihattohihhulit olivat niin herkunkipeitä,
että Madonnan kurkusta meinasi mennä alas kamerakin.
Linssi sai mojovan nuolaisun. Öyh.
Oripoika antoi muutaman kerran tiukkaa monotusta
Mimmelin kylkeen, kun ei mielestään saanut
ruiskänttyä samaan tahtiin kuin tammaneiti.
Muutenkin pyllyt kääntyivät toista kohti hyvin sähäkkään.
Ihmiselle sentään näytettiin surullista "en oo saanu mitään namia
ainakaan viikkoon"- ilmettä.

Quite normal

"Niin, minä olen Esteri frá Ojakkala, olen kissa.

Ja minä nyt satun diggaamaan talouspaperista sen verran kybällä,

että mahdollisuuden auetessa jopa kietoudun siihen."

"Me kissat olemme yksilöitä, persoonia, oman polkumme kulkijoita.

Onko sinun vaikea sietää sitä?

Ehkä nyt olisi korkea aika sinunkin kohdata

omat demonisi? Ettei vaan superegosi

pullistelisi ylimääräistä törkyä?

Sohvalle vaan ja avautumaan! I'm listening."

"Ai ei ole demoneja vai teikäläisen peilikaapissa?

Vaikea uskoa, mutta ihan miten vaan.

Ottaisin nyt torkut, joten voisitko..."

Essi on toimissaan hieman outo ja nautiskelee mm.
piehtaroinnista aikakauslehtien ja muovipussien päällä.
Joskus se menee (vapaaehtoisesti) nurkkaan ja tuijottelee seinää lähietäisyydeltä
huolestuttavan pitkiä aikoja.
Ei sekään oikeastaan haittaisi,
mutta olen sen verran utelo luonne,
että menen katin seuraksi tuijottamaan nurkkaan.
Mikä siellä v o i olla?

Onneksi Essi osaa myös hurjien saalistusleikkien
jalon taidon.
On se niin söpö otus.

P.S. Huomenna tulee Tunnistaja, eli menen

piiiiitkästä aikaa tallille ja sitten yhdessä Nylands Läns Hästavelsförbundin

asianaisen kanssa tunnistamme Ukkelin.

Että on se hevonen, on on.

Ja, det är en häst, ja det är det.

Ihana päästä hevosten tykö.

Muusta viis ja kuus.

Few meows again

"Taas laitetaan kissa asialle. Pääpalvelijasta kun ei ole taaskaan mihinkään.
Pelkkää köhinää, röhinää ja yskimistä. Uikutusta ja voivottelua.
Innostuihan tuo vähän saatuaan uuden mustan laatikon. Mutta sitten riemu
laantui, kun laatikko ei toiminutkaan. Ihan mustaa kuulema näytti, eikä mikään vipu auttanut. Messusi ja puhui sopimattomia, ihan oli hermona, kunnes yhtäkkiä purskahti nauruun."

"Siinä vaiheessa katselin häntä valmiina pakenemaan.

Mistä näistä ihmisistä tietää.

Mutta pääpalvelija vain nauroi, mutisi jotain

klassisesta mokasta, Markku Koposesta, Aku Ankasta. Jaa jaa.

Niin vaihtuvat ihmisten mielialat;

sekavasta yhä sekavampaan."

"Tinttejä se katseli sen mustan laatikkonsa läpi

ja kähisi tyytyväisenä.

Selitti minulle tekemisiään, ikäänkuin minua

muka kiinnostaisi.

En minä vaan tajua tuota

ihmisten tinttimaniaa.

Pulu on pirteimmillään ruokakupissani - paloiteltuna

ja ehkä jossain messevässä marinadissa liotettuna.

Jään odottelemaan. Ja siinä samalla ottaisin torkut."

"Saatuaan tarpeeksi tinteistä, pääpalvelija

keskittyi minuun. En ollut asiasta ihan samaa mieltä, kissoillakin

voi olla bad hair day, ja juuri tänään

en ole viehkeimmilläni.

Mutta siinä se tsuumaili

ja ihasteli turkkini värejä. Ajattelin alistua, mukavahan sitä oli kuunnella."

"Pääpalvelijallani on nyt selvästi liikaa aikaa,

kun yskä pitää hänet poissa niiden hevosten luota.

Hän sählää aivan liian paljon kimpussani ja

on muutoinkin vähän kyllästyttävä. Boring ...

Hevosista en perusta, sen vaaleakarvaisen olen tavannutkin.

(Aika brutaali veikko näin sivumennen sanottuna,

tassuissa rautaiset läppänät, jotka kopsuivat ikävästi lattiaan.

Sitä paitsi silmäni olivat selällään vielä tunti kohtaamisemme jälkeen,

luultavasti puhtaasta kauhusta.)

Mutta pääpalvelija tuoksuu mukavalta tallireissun jälkeen, etenkin hänen kenkiensä pohjat!

Jotain hyvin kiehtovaa, aromaattista..."

"Lopulta sain tarpeekseni näistä niskaotoksista

ja loikin saunan lauteiden alle. Siellä saa olla

rauhassa paparazzeilta."

Ilmoitusluonteinen asia

Iloista; Bassi-ruunan tekeleet muistuttavat

taas enemmän kavio- kuin sorkkaeläimen

tekeleitä.

Näin minulle kerrottiin. Kiitos ja hörähdys.

Tekele = mitä typerin eufemismi,

mutta luulen kaikkien tajuavan, mistä on kyse.

Inha geeli-lima on auttanut ja se on pääasia.

Ja sitten ihan minun omaa kivaani:

Plarasin Islannin söluhross- sivuja

(ihan vaan ohimennen, vailla tarkoitusta, mie vannon)

ja luulin jo näkeväni Bassi- pojan myyntilistalla.

Vaan velipoikahan se siinä, Spa fra Blönduosi.

(Blondi bönde tms.)

Hugi-pappa todentotta periyttää värejään!

Pakonsanelemat perhekuvat osa II

Kun kerran Bassin sukupuulla on

leveilty ja rehennelty,

pitää kotimaan kasvatinkin

päästä näyttämään,

mistä aineksista se on oikein tehty!

Yläkuvassa Stigandi frá Hvollsvelli, Madonnan e.i. eli emänisä, s. 1987.

Ktk-luokka I, jälkeläiset luokkaa A ja

kokonaispisteet 8,30+8,34=8,32p .

Ei ollut Stigu siis mikä tahansa ladon takana laiduntava polle.

Väriltään virallisesti mustanvoikko.

(Kuvasta kiitos Sukupostin jumalille ja Minna Harmaalalle.)

Stigandi (askeltava) lopetettiin kesällä 2002.

Jörp frá Sahala, s. 1997; Rautalammilta Sahalan kartanosta
ja Madonnan mamma. Yhdennäköisyyttä on ihan pelottavasti.
Jörp tarkoittaa ruskeaa tammahevosta ja sillä on vain tämä ainokainen Madonna-tytär.
Tällä hetkellä Jörppis majailee Talli Hestbakin huomassa Länsi-Uudellamaalla.
Kasvattajan ja kouluttajan mukaan miellyttävä ja herkkä hevonen.
Pitäisikö joku päivä käydä muoria moikkaamassa!
Arvostaisiko se elettä?
(Kuvasta kiitos Sukupostin jumalille ja Nina Auviselle!)


Ja sitten isukki, eli iki-ihana
Marel frá Feti, s. 2000.
Kiinnostuin Madonnasta sen isän vuoksi,
mutta lopullisen hurmauksen teki tamma ihan itse.
Enemmän Marelista täällä.
Palkittu Islannissa kokonaisarvostelussa
pistein rak. 8.17 + rats. 8.54 = 8.39.
Ei ihan joka ladon takaa siis Mareleitakaan löydy.
Tällä hetkellä se on siitostöissä Tanskassa.
Suomessa jälkeläisiä ei paljoa ehtinyt tulla.
Marel on käsittääkseni ihan vaan miehen nimi.
(Kuvasta kiitos lapamato.orgille!)

Marelin selässä
näkyy olevan Gummi,
joka taasen auttoi minua ja Bassia ymmärtämään toisiamme.
It's a tiny world.

Pakonsanelemat perhekuvat

Koskapa olo on oikein tohtorin määrittelemänä pipi,

ei tallilla nyt juoksennella vähään aikaan. Jokuhan voisi moisesta

vastoinkäymisestä ärsyyntyä, turhaantua tai hermostua.

Minä en. Tyynenä puren kynsiäni, revin hiuksiani ja

suollan suustani painokelvotonta puheensolinaa.

Olen kypsä, aikuinen nainen.

Nyt jos koskaan voin siis olla mieltä puuduttavan tylsistyttävä

ja tarjoilla kuvia Bassin suvusta.

Yllä onkin isäpappa Hugi frá Hafsteinsstödum s. 1991.

Etunimi tarkoittaa rohkeaa miestä.

Bygging 8,13 og hæfileikar 8,49. Aðaleinkunn 8,31,

ettäs tiedätte.

Rakenteesta ja ratsastusominaisuuksista siis oikein hyvät pisteet.

Muutenkin palkittu kundi.

Ja tuttua ulkonäköä löytyy! Aika monet löytämäni Hugin jälkeläiset

ovat isänsä värisiä läsipäitä, enemmän tai vähemmän liinahtavia.

Alla Bassin puoliveli Gulltoppur frá Ásgeirsbrekku.

(Ei hassummat maisemat laiduntaa.)

Bassin biologinen äiti on Táta frá Asgeirsbrekku,

ainakin kahdeksan varsaa maailmaan saattanut supermamma.

Nimi tarkoittaa pikkutyttöä.

Mutta koska naiset ovat kautta historian jääneet hieman... hmph... taka-alalle,

en löytänyt Tátasta kuvia. Käsittääkseni se on kuitenkin (ollut?) rautias ja ainakin

toista sukupolvea Asgeirsbrekkan tilan oman hevoskasvatuksen satoa.

Tämä on Bassin isänisä.

Hrafn fra Holtsmúla, s.1968.

Etunimi tarkoittaa korppia.

Hrafn löytyy todella monen Suomessakin vaikuttavan issikan sukutaulusta

ja tätä Pohjois-Islannin ihmettä

pidetään modernin islanninhevosen mallin muodostumiseen eniten vaikuttaneena oriina .

Se on I-palkinnon ori, palkittu jälkeläisistään ja kokonaisarvioitu pistein 8,56.

Jälkeläisiä on satoja ja Bassilla on omalla tallillakin ainakin kaksi serkkua.

Heistä toinen on Madonna, jonka isoisoisoisä Hrafn on.

Viimeiset jälkeläiset syntyivät Hrafnin ollessa kolmekymppinen.

Kiehtovaa. Issikoiden islantilaisia sukulinjoja voisi tutkailla päiväkausia.

Että ollaanko Kolkuosi vai kenties Saudarkroki- linjalla

ja mitä se merkitsee hevosen luonteessa/rakenteessa/suorituksissa?

Kun se aihe alkaisi (mikäli alkaisi) puuduttaa,

voisi sukeltaa genetiikan maailmaan mm. värien periytymisen kautta.

Miten tuo splash-geeninen tuplavoikko heterotsygootti sai kimonpäistärikön

varsan, oliko naapurin ruuna nyt varmasti ruuna?

Miksi joku periyttää vahvaa ravia

ja joku toinen taas passitaipumusta.

Miksi, oi miksi

elämä on niin lyhyt,

aikaa niin vähän

ja käsityskyky rajallinen.

Lunta pihattoon

"Lumi tuli maahan ja toivottavasti jääkin.

Silloin meitä tammoja miellyttää sääkin.
Lumihuntua harjalla kiva on käyttää,

se meistä varsin coolilta näyttää.

Aivan toista on olla harja rännässä,

kintereet liejussa ja mutaa hännässä.

Koska olemme saarelta

lumen, tuulen ja jään,

kestämme kuin tammat

kylmänkin sään."

(Káturkin kestää, vaikka

pikkumies onkin.)

Runomielellä

Nótt, Madonna (ja Lippa - kuvaushetkellä laatuaikaa viettämässä)

Peesasi Kátur

Maistuis varmaan sullekin

Miettisiköhän Bassi uudemman kerran hiekan nuoleskelua, jos tietäisi, että juuri se pahe

johti tämän geeli-lima-räkä-jelly-niljakkeen tarjoiluun?

Hyvät naiset, herrat ja eritoten hevoset!

Saanko esitellä: intialaisen Plantago ovata -kasvin jauhettuja siemeniä

kuumaan veteen sekoitettuna.

Vie hiekan suolistosta ja tekisi luultavasti paljon muutakin enemmän tai vähemmän iljettävää,

jos sen päästäisi irralleen.

Bassi koettaa kiltisti ja tunnollisesti syödä kaiken tarjoillun.

Ei ole Bassin vika, että yksi pään heilautus lennättää geelit suupielistä pitkin karsinaa.

Lopulta mami heltyy ja syöttää

löllön kämmeneltään pieninä "makupaloina" Ukkelilleen.

Kaikki menee alas.

Kyllä Bassi tietää; silloin kun se ei ole nautinto,

se tekee sulle muuten vaan hyvää.

Muutamalla porkkanalla saa näin mallikkaan kaverijoukon luokseen!

(Löllöjelly tuskin houkuttelisi Ukkelia kamuineen

samalla tavalla. Kun menet tarhaan, muista siis porkkanat!)

Esteri - by her own meoows

"Minä olen Esteri. Olen juurikin se kissa, josta ei saa kunnollista valokuvaa, ellen ole syvässä unessa. Niin sanoo pääpalvelijani ja hänen luulisi tietävän, sen verran ahkerasti hän on minua sen välähtelevän rasian kanssa jahdannut."

"Lempileluni on mustaa minkkiä - kehotan keskittymään: minkkiä - oleva salaperäinen rutale, joka toimittaa milloin minkin saaliseläimen virkaa. Minä nappaan sen aina, puren revin retuutan ja kannan raadon sitten nurkkaan ateriakseni."

"Tai rääkkään sitä ihan ajan kuluksi, peto kun olen."

"Ruusunkukkaiselta telineeltäni näen ulos, jossa loikkivat pääpalvelijan pulleroiksi syöttämät linnut ja julkean röyhkeät oravat. Eräs kurre tuli ihan ikkunani taakse pottuilemaan minulle ja huiskauttelemaan hilpeänä sitä pörröhäntäänsä. Ajattelin silloin, että jos ei tätä lasia olisi välissämme, niin hyvin nopeasti loppuisi tuokin tyhjäpäinen tutina, senkin rotansukuinen talttahammas. Mutta koska lasi oli missä oli, käännyin välinpitämättömästi pesemään häntääni. En jaksa stressailla mokomista. Mutta sitä pähkinän kantamista ulos noille tinteille sun muille ahmateille en tule koskaan ymmärtämään."

"Tosin eilen sain minäkin varsinaista gourmet-ruokaa. Strutsia! Sitä hiekassa päätään hautovaa lintua! Aah, se oli maukasta. Söin kipon tyhjäksi kerralla ja sitä ei liene tapahtunut kissamuistiin. Pääpalvelijani puhui jotain elintasokissasta ja kiitollisuudesta ja nälänhädästä.

En tajunnut hänen muminoitaan, kuten en yleensäkään, minähän olin kehräävän kiitollinen strutsiateriasta

ja nälänhätä ei ollut lähelläkään pömppövatsaani.

Että se siitä."

Voi hyvä psyllium

Lumi on saapunut valaisemaan tietä kohti joulun aikaa, on ilmassa tonttujen tepsutusta ja taikaa. (Ja kirjoittajalla taas väärä lääkitys.)Eli lumi tuli eteläiseenkin Suomeen. Mukavia lumireuhaamiskuvia olisi heposista saanut, mutta eipä aina satu kamera matkaan silloin kun pitäisi.

Tämän sivun kuvat ovat talvelta 2008-2009, Sipoossa ja Orimattilassa kuvatut.

Ne eivät suostuneet asettumaan nätisti.

Bassi alkoi natustamaan hiekanpoistajaa ja parin viikon sisään pitäisi masupipien olla ikävä muisto vain. Massiivinen pissiminen loppui heti, kun ruuna joutui säännellylle sankojuotolle.

Se on näköjään oppinut turhan nopeasti suomalaisen (mieseläjän) tavoille; ilmaista viin... siis vettä pitää vetää, vaikkei janottaisikaan.

Maailmanmatkaajat Austraaliasta ja Ameriikan Ihmemaasta ovat palanneet tallille, joten jonkinlainen säännönmukainen elämä on taas toiveissa.

Kunhan se Lontoon kävijäkin vielä suuntaisi nokkansa kohti Pornaista.

Ai mikä katkera äänensävy?

Kenellä?

Kaviot pois lautaselta

"Olen tässä vähän mietiskellyt sitä hiekkamaha-asiaa. Miettinyt, jotta kuinka ja miten soraa on herkkään masuuni kulkeutunut. Ja ankaran mietiskelyn jälkeen koin valaistuksen. Syyllinen löytyi! Enkä se ole minä! HAH! Ja minulla on todisteita!"

"Katsokaapa tätä!

Tyttydyttydyy!

Huomioikaa huolella, kuka uittaa hiekkaisia, epämääräisiä kavioitaan

yhteisessä heinäastiassamme!"

"Thotti on mainio kamu, mutta eipä äijällä paljon päätä palella. Syö nyt tästä sitten. Ja syönhän minä, koskapa nälkä kurnii ja heinä on makoisaa."

"Missä lienee ruokatavat oppinut? Taitaa olla niitä itä-islantilaisia sukuhaaroja vähän liikaa tuossa ruunassa. Emänisä tuntematon ja sitä rataa!"

"Kävipä mielessäni aika tiukkakin kaviointi asiasta tai vanha kunnon mykkäkoulu." Mulkoilin happamasti näin aluksi, mutta eihän siitäkään mitään tullut, kun Thotti tuli heti hieromaan samettiturvallaan ja kyselemään, että what's up, dude?"

"Mä olen niin pehmo..."

Omin sanoin

"Olen toisella korvallani kuunnellut ihmisten puhuvan tuotoksistani ja puheen sävy on jo jonkin aikaa ollut huolestunut. Etten sanoisi jopa kiihtynyt ja kimittävä. Sana 'ripuli' on mainittu, mutta herrasmiehenä en kuvaile asiaa sen enempää.

Kaikenmaailman tuubeista on pitänyt nieleksiä yrjöttäviä tahnoja. En tosin osaa oksentaa, mutta niinä kertoina oli kyllä uuden oppiminen lähellä."

"Sitten ne vaihtoivat mukavan relaksoivan Peacemaker- rehuni johonkin hiivalieteraksuun. Melkein teki mieleni hirnua parit vastalauseet, mutta jotenkin se uusi ape niin mukavasti kupesehti mahassani, että annoin olla. Hyvää ne kai tarkoittavat. Mielestään."


"Sitten piti jo höristää molempia korvia. Ihmisten jutuilla ei ollut päätä eikä häntää, eikä yhtään mitään siltä väliltäkään. Olin kuulema mahdollisesti syönyt hiekkaa. HIEKKAA! Minä, vihreän ruohon ja timoteipitoisen kuivaheinän ylin ystävä. Mussuttaisinko minä hiekkaa niin kuin joku siivekäs munija tai kontiainen?"







"Herkkä ja silkkinen turpaniko muka uiskentelisi hiekassa? Mikä rantarapu ja hiekannielijä minä muka olen? Ihmisten mielikuvituksella ei tosiaan näytä olevan rajaa. Minä saatan luulla keltaista sukaa hevosia syöväksi hirviöksi, mutta se on ihan loogista ja jopa todennäköistä. Hiekan syöminen taas... hah - toisaalta, maha on vähän oudon tuntuinen..."

"Hiekkahypoteesiin en usko, mutta ehkä muutama omena on ollut liikaa. Mä myönnän."

"No, eilen tuli sitten hevoseläinlääkäri kahden melkoisen hurjan vimpaimen kanssa. Toisella se yritti ajella vaivalla kasvattamaani talvikarvaa mahastani. Mikäs siinä, mutta kun se vekotin piti sellaista surinaa, että olin lentää katon läpi. Vihoviimeinen ruunien tappokone ajalta ennen auringonnousua. Sain sitten kaksi salakavalaa piikkiä nahkani alle ja oloni muuttui rennoksi, pehmeäksi ja huolettomaksi. Siinähän surisi klippaaja. Siinähän katsoivat ultraäänellä masuuni. Kuka välittää, ketä kiinnostaa. .. minä laukkailin muistoissani tuulen kanssa kilpaa Islannin avarassa maisemassa ja annoin ihmisten jaaritella..."

No, hiekkaahan sieltä vasemmalta puolelta löytyi. Ei säkkikaupalla, mutta sen verran, että kannettavassakin ultrassa se näkyi. Vatsavaivojen aiheuttaja mitä luultavimmin. Nyt Bassukalle Psyllium-kuuri ja sen avulla ylimääräiset sorat ulos. Hiekkaähkyn vaaraa ei pitäisi olla, siitä kiitokset kaikkiin suuntiin. Laajat verikokeet otettiin ihan kaiken varalta (= omistajan mielenrauhan vuoksi). Psylliumia voisi napostaa ehkäisevässä mielessä pari kertaa vuodessa, sillä vastalauseistaan huolimatta mokomalla ruunalla näköjään on ainakin pieni taipumus napostella kiviperäistä ainesta.