Kahden kerroksen karvapäitä

Nämä kaksi söpöläistä

ovat sopeutuneet toisiinsa hyvin.

Toinen ei ole lainkaan kiinnostunut

ja toinenkin vain näön vuoksi.

Velvollisuudentunteesta,

kissaeläinten perinteikkään metsästysvietin

ja uteliaisuuden innoittamana.

Kuvat ovat melkein yhtä harmaan surkeita

kuin vapun ja viikonlopun sää.

Vappupäivän ratsastuslenkillä

satoi niskaan kaikenlaista,

mutta lähinnä räntä tuntui

hieman epäreilulta.

Se vaan ei sovi toukokuuhun.

Lyyli Lyllerö

Kuvat ovat todella huonoja,

mutta kuvien kohde ei todellakaan ole

millään tavoin heikkolaatuinen!

Ihana Lyyli-rouva!

(Riemuloikan Löylynlyömä Laudeliina)

Lyyli löytyi vanhan tutun eli Marikan kautta.

Se on hänen kasvattinsa kuten edellinen tyttöpupumme

Omppu.

Jotain samaa omppumaista pomppufiilistä

ja sosiaalista sielukkuutta

on Lyylissäkin.

Ensimmäisenä iltana oli jännitystä ja ujostelua

 isoina annoksina.

Pienen tutinan jälkeen sentään

heinä maistui, vesi löytyi, vessalaatikko keikautettiin nurin

ja alettiin köllimään kyljellään.

Aamulla menoa ja meininkiä

oli sitten senkin edestä.

Se oli selvästi yön aikana miettinyt asiaa

ja todennut,

että otetaan ilo irti elämästä

näilläkin huudeilla.

Utelias ja unelmanpehmeä lylleröinen

pomppelehti pitkin asuntoa,

haisteli kaiken mahdollisen,

hieroi leukaansa kaikkialle mihin yletti,

kävi välillä nuolemassa kättä,

lötkötteli monissa erilaisissa paikoissa

ja jatkoi sitten terhakkana matkaansa.

Ihana Lyyli!

Topi riehaantui illalla huomatessaan,

että alakerran pitkään tyhjillään olleeseen kämppään

muutti joku DAAMI.

Aika harvinaista herkkua,

se Topin riehaantuminen.

Kanit haistelivat vähän toisiaan, mutta

lähempi tutustuminen saa vielä odottaa.

Essi-kissa luultavimmin ajattelee,

että taas tämmöinen tylsä häntärajoitteinen otus.

Lyyli - ilon tuoja!

Henkiparantaja

Esteri näyttää harmistuneelta.

Se tajuaa, että emännälle tuli Erittäin Kiinnostavaa Luettavaa,

ja kissan rapsuttelu jää nyt niistämisen jälkeen kolmossijalle.

Orikuvasto!

Islanninhevosorikuvasto!

Oi tätä onnea!

Pääsen pähkäilemään BLUPpeja, sukuja ja rakennearvioita.

Ja tietenkin ihailemaan kauniita hevosia.

Ainoa vaan, että helvetinmoisen sitkeä 

kuumeinen flunssa

on pitänyt hevostädin hyvin pitkälti pois tallilta

ja joka paikasta.

Kolme viikkoa tautia imee tehokkaasti voimat,

etenkin kun lääkityskään ei toimi.

Virus tai joku ulkoavaruuden bakteeri.

Tallilla piipahdettuani olen ollut niin kipeä,

että en voi kuin kiitoksella ajatella sitä,

että asiat hoituvat ja hevosilla on hyvä olla, vaikkei minua näkyisikään.

Ehkä jopa paremmin.

Maailman paras talli.

Onneksi on tätä karvakaverustoa kotonakin.

Essi on hoitanut mamia huolella;

lämmittänyt sylissä, kainalossa, vatsan päällä.

Kurnuttanut ja kehrännyt

Topin jakama hoito saattaa mennä

henkiparantamisen piiriin.

Se lähinnä tuijottaa.

Mutta se tuijottaakin huolella. 

Pihalla hyörii myös tämännäköistä jengiä.

Ne antavat virikettä Essille ja ovat

ihan suloisia ikkunan läpi nähtynä.

Kunhan niitä ei ole liikaa

ja kunhan ne kaikkoavat kevään oikeasti tullessa lähimetsään.

Aika liikkis hiirulainen.

Talviloma-aktiviteetit

Omppu-kani vietti talvilomaa Mummolassa.

Se ei ollut lepolomaa kellekään

Ompun elämänpiiriin kuuluvalle.

Omppu on aktiivinen, leikkisä, järkyttävän utelias,

hellyydenkipeä ja hellyyttä jakava,

erittäin vauhdikas,

 topakka ja tulinen neito.

Ja se on ollut ruoka-aikaan kuppinsa luona.

"Mitään - toistan - mitään en ole tehnyt."

Essi-parka kyttäili lomapäivänsä tiaisia, tulkkuja, naakkoja, harakoita ja yksinäistä tikkaa

aamusta iltaan.

Kyttäysasento oli välillä epäergonomisen näköinen...

toisinaan hyvinkin klassinen ja tyylikäs.

Lomalla hyvä, mutta arki paras.

Esterin syntymäpäivä

 Suloinen täpläturkki pitkähäntä Essi

täyttää kolme vuotta.

Se on pieni, kaunis ja todella kiltti.

Myös itsepäinen, utelias ja todella kovaääninen.

 

Essillä on aikuisten kissojen tapaan

hauskoja ja totta puhuen hieman merkillisiäkin tapoja.

Se esim. loikkaa joka ainoa aamu syliini tai olkapäilleni

ja nuolee tarmokkaasti naamaani.

Kun yritän työntää sitä kauemmas,

se toteaa "kädet kans"

ja nuolee sitten käteni.

Taustalla kaikuu raikuva kehräys.

 

Essi saa iltaruoan kuuden ja puoli seitsemän välillä.

Joka ilta se aloittaa allekirjoittaneen

herkeämättömän kyttäyksen

vähän vailla kuudelta.

Jos en ole kotona,

se kyttää muiden perheenjäsenien liikkeitä,

mutta ei niin ilmiselvän häikäilemättömästi

kuin minua.

Mistä se kellon ajan tietää?

 

Jos ruoka ei ole hyvää, tai maha tuli jo täyteen,

se raapii touhukkaasti lattiaa

ja 'peittää' lopun ateriastaan.

Välillä hinkkaus vaikuttaa epätoivoiselta,

sillä ruoka ei vaan meinaa peittyä!

 

Essin katollisesta hiekkalaatikosta voi löytyä

normaalien asioiden lisäksi

ihan mitä vaan.

Sieltä on ihmisten suureksi ällistykseksi

löydetty mm. lukuisia sukkia, pari T-paitaa,

kylpypyyhe (on siinä ollut raahaaminen),

erinäisiä leluja ja wc-paperia.

Viimeisimmän minä jotenkin hatarasti tajuan,

mutta muiden funktiota en.

Ehkä sille on iskenyt siivousinto

ja kylppärin lattialta näyttää - ööh - löytyvän

kaikenlaista.

 

Essi myös rakastaa

aikakauslehtiä.

Edellisen Niilo-kissamme

pystyi pitämään poissa melkeinpä

mistä vaan,

jos laittoi paikkaan pari aikakauslehteä.

Niilo kammoksui niitä.

Mutta ei ESSI;

 se hakeutuu aikakauslehtien päälle

ja lojuu tyytyväisenä.

Myös muovipussit kelpaavat ihanaksi

makuualustaksi.

 

Koti ilman kissaa

mahtaa olla mauton paikka.

 

 

 

 

Sun loimes ihanuutta

Tämä epämääräisesti jotain karvaista eläintä muistuttava

pääasiassa valkoinen olento

on Essi.

Essi jaksaa rakastaa likaisia hevosloimia

ja piehtaroida niiden päällä äänekkäästi kurnuttaen.

Kehräämiseksi sitä örisevää urvahtelua ei voi sanoa.

 

 





Omppu alkaa toivottavasti jo olla aikuisen kokoinen.

Se ei enää mahdu

kaksikerroksisen häkkinsä kulkuaukosta.

Alaspäin vielä sujuu, jollain lailla,

ilmeisesti ihan painovoiman ansiosta.

Ylöspäin kulkiessaan se jää jumiin,

eikä se ole lainkaan tyylikästä.

Ompulla on ollut ison kanitytön elkeitä muutenkin;

jonkin aikaa se puolusti häkkiään hurjasti

hyökkäilemällä (minua nauratti)

ja sisustipa Omppuli häkin nurkkaan

jonkinlaista pesääkin.

Nyt on rauha maassa siltä osin.

Lutuinen löpsykkä on hän.

 





 

Laidun on jo varsin tyhjäksi kaluttu

ja syksyn ensimmäinen

heinäpaali

aiheutti yleisöryntäyksen heinähäkille.

Bassin kanssa piti käydä elokuussa pikkukisoissa,

mutta ei sitten mentykään.

Ihan Bassista riippumattomista syistä.

Ehkä parempi niin tällä kertaa.

Lauma on saanut kaksi uutta ruunajäsentä
ja Bassi on ollut kovilla.
Sen sisäinen ori
on joutunut venymään äärimmilleen.
Aikamoisia hampaanjälkiä on löytynyt
useammasta heposesta,
Bassista itsestään myös.
Hirnunta on ollut niin vietävän kovaa,
että korvani soivat useamman tunnin,
kun osuin Bassin päästämien ääniaaltojen tielle.
Naapurin jyhkeänvakaat friisiläisetkin
katselivat äimistyneinä,
kun Bassi mennä tepasteli pikkuaskelilla
ja hirnui falsetissa.

 

 



 

Traktorinmunasta kuoriutui tälläinen untuvikko.

Kavioeläimiä ei häiritty kuoriutumisen aikana.



Dieetti, kolo ja karkumatka

Bassi on nykyään siitä ihmeellinen hepoinen,

että sen selkään saa kaataa sankolla vettä.

Se näyttää korkeintaan lievästi kiusaantuneelta.

Kokovartalopesu ei aiheuttanut minkäänlaista

tempoilua, poukkoilua tai peljästystä.

Kun lähtötilanne oli se,

että pieni huljuttelu vaati kaksi rauhoituspiikkiä,

(ruunalle siis, pesijälle ei moista kokeiltu),

on Mr. B päässyt pitkälle.

Se on myös laihtunut alle 400 kiloiseksi

ja on sutjakka poika.

Pitää vaan katsoa,

ettei pääse laihtumaan liikaa!

Iho on edelleen hyvässä kunnossa,

mistä kiitos kaikkiin ilmansuuntiin!



Omppu tykästyi oikein tosissaan

Essin kiipeilytelineeseen,

etenkin pieneen pesäkoloon.

Siellä se nakottaa tyytyväisenä

ja tarkkailee tapahtumia.

Eikä haluaisi millään tulla ulos

keskelle kavalaa maailmaa.

Yhtään ainutta papanaakaan ei koloon ole ilmestynyt

ja sitä voi pitää pienenä ihmetyksen aiheena.



Essiä ei pitkäkorvan tekemä pesänvaltaus voisi vähempää kiinnostaa.

Se on ulkokissa ja tahtoo pihalle!

Mieluummin heti tai minuutti sitten.

Eilen sen onnistui luikertaa eroon valjaistaan ja

hysteerissävyisen etsinnän jälkeen

kissa löytyi miukumasta lähimetsästä.

Onneksi.

Mieleen ehti tulla jo monta epätoivoista

ajatusta.

Etenkin kun irtipääsyn syy oli

huonosti kiinni napsaistu solki,

eli oma vika.



Love is in the Air...

Tai jos rakkaus on liioittelua,

niin sanotaan, että

rauhanomainen rinnakkaiselo

on laskeutunut itä-Vantaalaiselle

rivitaloalueelle.

Allaolevat kuvat ja tilanteet ovat mannaa sielulle,

joka seurasi ensimmäisiä sotaisia

tutustumissessioita.

Topi oli vastassa uhmalla ja aggressiolla

Omppulin uteliasta lempeyttä vastaan,

mutta tällä hetkellä

pehmeät arvot ovat peitonneet

kovisluuserit

EM-finaalin loppuluvuilla.

Vähintään.

Korva on sitten Omppu-Pullervon

itsensä Topin lämmikkeeksi asettama,

eihän näin herkkää tunnelmaa

voinut ihminen mennä häiritsemään.

Hyvä kun uskalsin kuvata,

jottei Topi saisi pehmoilusta tarpeekseen

ja pomppisi urppien tiehensä.

Topin hampaita piti käydä naksauttamassa

eläinlääkärillä.

Ne olivat venähtäneet hieman pitkiksi.

Nyt pitäisi sitten omistajan hallita

kanin hampaan poikkaisun jalo taito.

Topi ei ole koskaan arvostanut kovia nakerrettavia,

toisin kuin Omppu,

joka nyt muutoinkin napostaa

melkein mitä vaan.

Kunhan sitä on paljon!





Omppu on synnynnäinen poseeraaja!



Madonna nautiskelee

tölttitreeneistä

ja laidunelämästä.



Bassin kesälook pysyy

vuodesta vuoteen samana.



Lopuksi Esteri-neiti.

Se tarkkailee sisällä ollessaan kanien

edesottamuksia

ja ulkona pitkähännän vastuulla on

mm. liikennelaskenta, harakoille säksätys,

pihan pienpetojen metsästys

ja jokin,

jota ihminen ei näe, kuule eikä hoksaa,

mutta joka pörhentää Essin hännän

mielettömiin mittoihin.

"Rankkaa touhua,

te ihmiset

vaan ette tajua sitä!"

Possupassia

Nämä kaksi söpöläistä

ovat hyvissä väleissä.

Omppulin torkkuasento on kertakaikkisen

riemastuttava

ja se rymähtää makuulle suorastaan syöksymällä,

aivan antaumuksella.

Mummilassa Omppu varasti huomion

määrätietoisella etenemisellään ovelta ovelle

ja ystävällisellä luonteellaan.

Aika vauvelihan se on.

Nuolee kättä, poskea, niskaa ja nukahtelee sinne sun tänne.

Tykkää torkkua ihmisen rinnalla,

pää korvan alla.

Ja jos pupulapsi on terve, kun se syö,

niin tämä puputti on terveyden perikuva!



Kylläpä oli Bassia ikävä!

Liki pari viikkoa erossa Ukkelista.

Onneksi sillä ei ole oloissa moittimista,

vaikkei emäntä käykään joka päivä

hönkimässä harjaan.

Possupassi luisti Ukkelilta liinassa hienosti... köh.

Puhdas töltti jäi näkemättä tällä kertaa.

Muutoin Ukkeli oli hieno ja asiallinen

alkeisratsu.



Iho ja jouhet ovat edelleen hyvässä kunnossa,

vaikkei pistelijöistä ole ollut puutetta.

Tuuliset säätkin auttavat hevosten oloa.

Paarmoja odotellessa.

Muutama hellepäivä ja ne pörräävät

taas raivoisina ja purevat ohimennessään

palasia irti ihosta.

Tytär kysyi,

miksi ötököitä ja ampiaisia on edes olemassa.

Vastasin jotain umpimähkäistä

hyönteissyöjien ruokavaliosta.

Totta puhuen arkin ovet olisi voitu

ko. porukalta sulkea.



Tästä pikkuratsastajasta taisi tulla

uunituore hevoshullu.

Hevosen selässä on kuulema "ihanaa".



Tunnen suvituulen

Esteri, tuo rassukka sisäkissa,

pääsi tänään ulos laiduntamaan

ensimmäistä kertaa piiiitkän talven jälkeen.

Juoksunarussa,

kuten täällä autojen keskellä tapanani

on ollut kissaa ulkoiluttaa.

Ulkoilman tuoksut olivat ilmeisesti

kovin huumaannuttavat,

sillä kissa venytteli pitkään kaulaansa nenänpää väpättäen

ja näytti aavistuksen hassahtaneelta.

Ehkä se on katsellut liikaa Topin nenänväpätystä

talven aikana.

 

Vanha ystävä pallotuija

tuoksui tutulle,

kunhan sitä ensin pitkään ja hartaasti

nuuskutteli.

Ja joka kevät sama ihmeellinen asia:

härski pikkulintu, joka vain kökkii altaan reunalla,

eikä suostu säikähtämään naksuttelevaa petoa

ja lennähtämään pois!

Esteri-parka, mahtaa olla turhauttavaa!

Pääsiäislomailua

Mikäpä on pienen kissaneidin

unia vedellessä.

Mummolan rauha ympärillä

ja

kamu kaltereiden väärällä puolella.



Jotain hellyyttävää.

Kun Topi oli ravannut tuntikausia

ympäri Mummolaa,

riekkunut Esterin kanssa

tai kyylännyt ihmismaailman tapahtumia

kiikkutuolin alta,

se palautettiin loma-asuntoonsa

eli varahäkkiin.

Ihan vain papanoitsemista yms. varten.

Silloin katsoi Esteri hetkensä koittaneen,

päiväunihetkensä siis,

ja se käpertyi häkin oviluukun eteen

nukkumaan.

Topi toimitti asioitaan,

torkahteli,

söi suuret määrät heinää

ja käväisi välillä tsekkaamassa,

vieläkö pitkähäntäinen leikkikaveri

on passissa.

Ja mihinpä se siitä

olisi lähtenyt.