Strategiset mitat

Päädyinpä sitten sellaiseen ratkaisuun,

että teetän Madonnalle mittatilaussatulan.

Hyvä hevonen ei pääse kehittymään,

jos varusteet eivät ole kohdillaan.

Eniten tympii

edellisen satulan aiheuttama nestekertymä,

vaikkei se enää aristakaan,

eikä haittaa liikkeessä.

Satulaseppä kävi tänään

ja mittaili omilla vekottimillaan

tamman selkää ja satulansijaa.

Madonnasta se oli äärimmäisen tylsää,

se halusi toimintaa.

Virkeä pieni menijä.

Islanninhevosille on kuulema järjestään

hankalaa löytää kaikissa eri askellajeissa hyvin istuva satula,

mutta Madonna on vielä oma lukunsa siinäkin porukassa.

Niin lyhyt ja niin leveä.

Mutta nyt se sitten

(tai kolmen kuukauden kuluttua)

saa mahdollisimman hyvän satulan.

Issikkamallia,

ei mitää dressagea enää Mimmelille.



Tamma on niin kiltti ja luottavainen.

Lempeä ja hyväntahtoinen.

Täynnä energiaa ja liikkumisen iloa.

Ja ruokahalua.



Tunnen suvituulen

Esteri, tuo rassukka sisäkissa,

pääsi tänään ulos laiduntamaan

ensimmäistä kertaa piiiitkän talven jälkeen.

Juoksunarussa,

kuten täällä autojen keskellä tapanani

on ollut kissaa ulkoiluttaa.

Ulkoilman tuoksut olivat ilmeisesti

kovin huumaannuttavat,

sillä kissa venytteli pitkään kaulaansa nenänpää väpättäen

ja näytti aavistuksen hassahtaneelta.

Ehkä se on katsellut liikaa Topin nenänväpätystä

talven aikana.

 

Vanha ystävä pallotuija

tuoksui tutulle,

kunhan sitä ensin pitkään ja hartaasti

nuuskutteli.

Ja joka kevät sama ihmeellinen asia:

härski pikkulintu, joka vain kökkii altaan reunalla,

eikä suostu säikähtämään naksuttelevaa petoa

ja lennähtämään pois!

Esteri-parka, mahtaa olla turhauttavaa!

Treffitoive

Olinpa Äitienpäivänä Drómin kisoissa.

Aurinkoinen päivä hyvässä seurassa

sekä ihmis- että hevosmielessä.

Olen yrittänyt laittaa blogiin useita kuvia jo useamman kerran,

mutta vasta nyt onnisti näiden kolmen kanssa.

Blogger hylkii tehokkaasti otoksiani.

Ja käy hermoille, voin kertoa.

Julkaisuun päätyivät Lord, Grásteinn ja alakuvan

uskomattoman hieno Hraunar.

Kaikki oreja.

Jos olisin tammaneiti,

deittailisin ahkerasti Hraunar-hiirakkoa.

Ahdistelisin sitä tekstiviesteillä

oikein huolella.

Se on k a u n i s.

 

Bassin haavat hoituvat hyvin.

Satulavyön kohdalla oleva hitaimmin.

Pari uuttakin nirhamaa on tullut, mutta ei mitään hälyyttävää.

Päivät ovat olleet lämpimiä, mutta onneksi myös

tuulisia.

Ötököiden on tuulen tuiverruksessa

hankalampi tähdätä pureskelemaan

Bassi-ukkelin

herkkää hipiää.

Keväthepuli

Madonnalle äskettäin (noin minuutti sitten) hankittu satula

on jo käynyt ei-istuvaksi.

Neidillä on niin isot liikkeet,

että lavat eivät lyhyen treenin jälkeen

mahdu enää liikkumaan

tämän satulan kanssa.

Jo tuli pieni kipeä pahkura vasempaan lapaan

ja uuden satulan etsintä alkakoon.

Jos jollain on ylimääräisiä euroja

patjan alla pahkurana,

otan vastaan, kiitos!

Juoksutin Madonnaa pyörössä

ja se näytti neljä askellajia käynnistä tölttiin reippaasti ja kauniisti.

Ajattelin, että annanpa sen

lönkytellä

kentällä vapaana, kun pahimmat höyryt

on purettu noin nätisti ja hallitusti askeltaen.

Sen jälkeen näkyi vain hännän huisketta

ja kuului kavioiden kopinaa.

Ihan uskomaton energiapakkaus.

Siitä kirmailusta

ei montaa kuvaa muistoksi jäänyt.

Kamera ei ehtinyt vauhtimimmin matkaan.

Jokin tumma vain vilahti jo ohi.

Ja sitten rouskis, rouskis.

Hyvä, ettei riimunnaru mennyt samalla

parempiin suihin.

Voi kaltoinkohdeltua

Bassi on saanut turp... kylkeensä elämän taistoissa

oikein kunnolla.

Vaan rehellisyyden nimissä on mainittava,

että on se antanut takaisinkin.

Valitettavasti.

Nivusissa ja kintereessä on siis iiiiikävät haavat.

Eläinlääkäri kävi katsastamassa,

koska Ukkeli piti rauhoittaa

haavojen kunnollista putsausta varten.

Tavoistaan poiketen se oli tarjonnut kaviota

Betadinen kanssa lähestyneelle.

Ja karvatkin ajeltiin siinä samalla,

se kun helpottaa kummasti haavojen puhtaana pitoa.

Tänään löytyi vielä uusi hokinreikä

kavionrajasta

ja siitä olikin tullut kunnolla verta.

"On tullut riekuttua, myönnetään.

Tekevälle sattuu, aina roiskuu kun rapataan ja muita fraaseja.

Minä voisin antaa arkisten haavojeni olla,

mutta ihmiset pörräävät ympärilläni kilvan

desinfiointiputelien ja pumpulien kanssa.

Eikös tuollainen verestä innostuminen ole yleensä

hieman friikkiä?

Me villihevoset olemme tottuneita pärjäämään

näitten pikkunaarmujen kanssa,

mutta nämä kaksijalkaiset saavat kai jotain kicksejä

karvojen ajelusta, vesiletkulla suihkuttelusta

ja kaiken maailman apteekkitököteistä.

Minut on viikon aikana pistetty nirvanaan kaksi kertaa

ja alkaa riittämään sitä lajia.

On hinkattu hampaita ja kaiveltu törkeästi sukukalleuksia

ja rokotepiikkejäkin tökitty miten sattuu,

enkä ole pystynyt vastaan panemaan!

Vuosihuolto muka - pah, hörähdän minä.

Aah,

onneksi emäntä sentään jotain tajuaa:

isot suulliset uutta vihreää herkkua

vie ajatukset pois maallisista vaivoista..."

Poneja ja Betadinea

Tallihaltija tuli taikatalikkonsa kanssa

ja taikoi Bassin ja Madonnan

samaan tarhaan.

Oi ihanaa!

Mutta hetkinen.

Mistä lähtien ne ovat olleet näin pieniä?



Ääh, taikatalikko sai jälleen näkemään harhoja.

Nämä ovat mini-Bassi ja mini-Madonna.

Rodultaan kutakuinkin shettiksiä,

oikeat nimet vielä kuulematta.

Erehdyttäviä pieniä kopioita heposistani

ja ilmiselvästi aika erottamaton kaksikko.

Lutuisia poniineja.





Bassia ottaa päähän mokomat pikkutammat.

Sillä on murheita oman lauman naiseläjien kanssa.

Ei riitä, että ahdistelevat, vielä purrakin pitää!

Satulavyön ja ihottumaloimen jalkaremmin kohdalla on

jäljet kunnon haukkaisuista, auts.

Samaten takajalassa ja vanhempi haava keskellä selkää.

Bassi ei ensimmäisellä kerralla arvostanut lainkaan Betadine-putsausta.

(Tosin putsaaja oli jo valmiiksi kiukkuinen kuin ampiainen

ja taas nähtiin, miten Ukkeli vaistoaa ihmisen mielialat

ja reagoi niihin voimallisesti.)

Tänään meni haavanhoito sopuisammin.

Bassi ehkä oivalsi, että jos aikoisin tehdä ikäviä,

ottaisin järeämmän aseen kuin pumpulitukon.



Madonnalla oli juuri ratsastettu

ja kavioissa kimmelsivät upouudet kevätkengät.

Tämän hevosen ylitsepursuava sosiaalisuus

jaksaa hitaasti lämpeävän Bassin jälkeen aina ihmetyttää.

Siinä missä Bassilta saatu matala hörähdys

ja turvalla tönäisy kera höristelevien korvien ja ystävällisen katseen

on melkein äärikokemus,

Madonna kietoo ihmisen syleilyynsä ja ylenpalttiseen

huomioonsa

ihan normitoimintana.





Ihana Madonna.