Näiden kamujen keskinäinen
seuranpito
on viihdyttävyydessään jotakuinkin
parasta, mitä rahalla saa.
Valitettavasti kommunikointi on erittäin nopeatempoista
ja keskinkertaisilla älynlahjoilla varustettu katselija
putoaa kärryiltä nopeasti - jos on alunperin
kyytiin päässytkään.
Esteri kokeilee uutta näkökulmaa kaniiniin.
"Näyttäisikö tuo tyyppi yhtään fiksummalta,
jos katselisin sitä pää alaspäin?"
"Joo ei, pää takaisin, alkoi huimata ja tulla kaksoiskuvia."
"Kuule Pekka, entäs jos puhuttaisiin
välillä siitä, mikä meitä ehdokkaina erottaa?
Otettais vaikka vähän mittaa toisistamme?
Mitattais ekana vaikka häntä!"
"Mitataan kuule ekana korvat
ja erotaan sitten toisistamme.
Käy mulle."
"Ohhoh. Mikä tuolla alhaalla heiluu ja mitä tuo
särkyvän astian ääni oikein on?
Onko emäntä viimeinkin flipannut?
Höristä nyt niitä korviasi
ja selvitä asia."
"Se on Paavo V, joka tutkii, moneenko osaseen
yhden vaalimukin saa rikottua."
*****
Essi on tunnetusti A I N A siellä,
missä tapahtuu.
Siellä missä joku tekee jotakin.
Yleensä se on suloista,
mutta joskus minusta tuntuu,
että elämääni vaani kunnon stalkkeri.
Ompelukoneen hurina ja
kaikki ne ihanat lankarullat, kuminauhat, napit,
neulatyynyt, rapisevat rasiat sun muut hilpetöörit
huumaavat Esteri-neidin.
Neulatyyny on viekoittelevasti hiiren muotoinen,
joten siihen on pakko iskeä hampaansa.
Aika fakiiri!
Ja jos ompelen jotain isompaa,
Essi tietenkin istahtaa kankaan päälle ja alkaa
muina kissoina kehrätä.
"Ompele ompele, anna surrata! Surrur, surrur.
En mä tässä mitenkään tiellä ole..."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti