maanantai 24. syyskuuta 2012

Banaani-muuvi

Bassihan ON askellajihevonen.
Koska laukka on yksi sen
neljästä/neljästäjapuolesta
askellajista,
Bassi ja T osallistuivat
Porvoon laukkakisoihin.
Ihan leikkimielellä.
Kisaympäristökokemusta kartuttaakseen
ja iloisin mielin.
Ei palkintopalli tähtäimessä,
mutta mielellään maaliintulo yhdessä
ratsastajan kanssa.
Tai ylipäätään maaliintulo.
Kilometrin verran laukkaa, eli
ravirata ympäri - no big deal.
 
 

 


Kokenut konkari lähti kaverina mukaan.
lastaus sujui kuin quick-step,
matka kuin hidas valssi
ja perillä Ukkeli hirnahti pari kertaa terävästi
paso doblen tahtiin.
 
Kuulutukset, musiikit, ohi sinkoilevat
hevoset, autot, ihmiset, sateenvarjot
tai häsläävä omistaja
eivät haitanneet rauhallista ruunaa.
Verryttelykin meni ihan siististi.
Hieman säpäkkänä Ukkeli oli,
mutta niinhän kisoissa ilmeisesti pitääkin.
 
Töltti raviradalla näytti erityisen kauniilta.
 
 
 
Tässä ollaan lähdössä.
Kolme issikkaa ja yksi Gotlannin russi.
Tämän jälkeen Bassi laukkailikin
ihan omia tahtejaan.
Sen vauhti ei riittänyt
pikakiitureiden
perässä pysymiseen.
(Tuli mieleen lapsuus, jolloin itkin vuolaasti myötätunnosta
katsellessani vihoviimeisinä köpötteleviä
kovasti yrittäviä ravihevosia.)
Mutta toiset olivatkin supernopeita.
(Kaveri sai hopeaa!)
 
Perässähiihtely taisi ruveta Ukkelia
ärsyttämään ankarasti,
sillä viimeisessä kaarteessa se halusi
suunnata portista varikolle.
Huumorintaju ei enää riittänyt.
Kun se estettiin, se teki vauhdissa ikioman jekkunsa;
Bassin banaani-muuvin.
Olen kokenut sen MUUTAMAN kerran
ja siinähän ei välttämättä ihminen selässä pysy.
Niin kävi nytkin;
T tupsahti lonkalleen mutaiselle radalle
ja tiedän, että kipu silmissä kipinöi.
Ja Bassi töllisteli:
"Miks tuo tuonne meni, kesken kaiken?
Lähetäänkö me nyt sitten täältä pois?"
 
Helpotuksen syvä huokaus.
Onneksi vain mustelmia.
Ambulanssi oli paikalla,
eli siinä mielessä järjestelyt oli hoidettu kunnolla
ja apua olisi tarvittaessa saatu.
 
Bassin rauhallisuus oli kuitenkin ihana huomata.
Se luotti, että hulinasta huolimatta kaikki on OK,
tutut ihmiset lähellä
ja ruoho niin kovin maukasta
myös Porvoossa.
 


 

keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Esterin syntymäpäivä







 Suloinen täpläturkki pitkähäntä Essi
täyttää kolme vuotta.
Se on pieni, kaunis ja todella kiltti.
Myös itsepäinen, utelias ja todella kovaääninen.
 
Essillä on aikuisten kissojen tapaan
hauskoja ja totta puhuen hieman merkillisiäkin tapoja.
Se esim. loikkaa joka ainoa aamu syliini tai olkapäilleni
ja nuolee tarmokkaasti naamaani.
Kun yritän työntää sitä kauemmas,
se toteaa "kädet kans"
ja nuolee sitten käteni.
Taustalla kaikuu raikuva kehräys.
 
Essi saa iltaruoan kuuden ja puoli seitsemän välillä.
Joka ilta se aloittaa allekirjoittaneen
herkeämättömän kyttäyksen
vähän vailla kuudelta.
Jos en ole kotona,
se kyttää muiden perheenjäsenien liikkeitä,
mutta ei niin ilmiselvän häikäilemättömästi
kuin minua.
Mistä se kellon ajan tietää?
 
Jos ruoka ei ole hyvää, tai maha tuli jo täyteen,
se raapii touhukkaasti lattiaa
ja 'peittää' lopun ateriastaan.
Välillä hinkkaus vaikuttaa epätoivoiselta,
sillä ruoka ei vaan meinaa peittyä!
 
Essin katollisesta hiekkalaatikosta voi löytyä
normaalien asioiden lisäksi
ihan mitä vaan.
Sieltä on ihmisten suureksi ällistykseksi
löydetty mm. lukuisia sukkia, pari T-paitaa,
kylpypyyhe (on siinä ollut raahaaminen),
erinäisiä leluja ja wc-paperia.
Viimeisimmän minä jotenkin hatarasti tajuan,
mutta muiden funktiota en.
Ehkä sille on iskenyt siivousinto
ja kylppärin lattialta näyttää - ööh - löytyvän
kaikenlaista.
 
Essi myös rakastaa
aikakauslehtiä.
Edellisen Niilo-kissamme
pystyi pitämään poissa melkeinpä
mistä vaan,
jos laittoi paikkaan pari aikakauslehteä.
Niilo kammoksui niitä.
Mutta ei ESSI;
 se hakeutuu aikakauslehtien päälle
ja lojuu tyytyväisenä.
Myös muovipussit kelpaavat ihanaksi
makuualustaksi.
 
Koti ilman kissaa
mahtaa olla mauton paikka.