Salarakkaat

 

"Eipä näy paparazzeja tuolla suunnassa kameroineen häsläämässä!"

"Eikä helikopteritkaan pörrää taivaalla kyttäilemässä..."

"Nyt rakas Ulpukkani, tämä hetki on meidän."

"Mitä? Mitä kultaseni oikein mumiset? Missä on...?"

"Emäntä räpsii kuvia, aarrggh!
Pois sieltä onneamme tallentamasta!"

"Niin, mitäpä tähän sanoisi. Minulla on taipumus tykätä kaikista.
Ja kaikesta. Kuten tästä villasukasta esimerkiksi."

"En kommentoi."

***

 

Madonnan leikkausta ei sitten tapahtunut.

Hevostohtori tutki tamman lavat ja oli lopulta

sitä mieltä,

ettei mitään leikkausta tarvita.

 

Olen kieltämättä aika pöllähtänyt.

Kaksi lääkäriä, kaksi aivan erilaista mielipidettä.

Tietenkin olen taipuvainen uskomaan

tähän "mukavampaan" näkökantaan.

Ihan yhtä vakaasti uskoin

ikäväänkin mielipiteeseen.

Onneksi kuitenkin kysyin toistakin,

muuten olisi tehty iso ja raskas ratkaisu

ilmeisesti ihan turhaan.

 

Tässä on vielä pohdittavaa.

Madonnan kaikki jalat taivutettiin

ja kuvattiin,

kun kerran klinikalla oltiin

ja ne ovat kunnossa.

Papanat talteen

 

Omppu on uudella avoin, ennakkoluuloton, kokeileva

ja laajakatseinen kani.

Mikään auringon alla ei hetkauta sen rauhaa.

Koska sillä on lievä, lievähkö, lievin

pidätysongelma,

saimme mielestämme mahtavan ratkaisun asiaan;

vaipat Ompulle!

Menneiltä vuosilta kaappeihin oli unohtunut

ongelmajätteeksi pääsyä odottavia housuvaippoja

ja ne näyttivät kuin valetuilta pullukalle kanille.

 

Eikä Omppu ollut millänsäkään.

Se touhotti ympäriinsä ja seurusteli kanssamme luontevasti.

Ehkä se vähän hämmästeli,

miksi ihmiset pitelivät mahaansa nauruun tikahtumaisillaan,

mutta ei antanut sen häiritä.

 

Kunnes padam - se pomppasi yhdellä isolla omppupompulla

vaipoistaan ulos.

Siihen jäivät.

Ja sinne jäivät myös yksi pissa

ja kolmisenkymmentä papanaa.

Kuka sitä nyt täydellä vaipalla viitsisi näyttäytyä?

 

 

"Juu tämä oli kyllä kuolleena syntynyt idea,
mutta saittepahan hetken iloa tuohon aika tylsännäköiseen elämäänne."



 

Olen odotellut kaunista ja kuulasta ja valokuvaukselle otollista syyspäivää,

mutta aina, kun olen päässyt Madonnaa moikkaamaan,

on satanut.

Satanut ja satanut.

Niin tänäänkin.

 

Kohde on keliä tärkeämpi ja näppäilin

muutaman tuoreen otoksen tammasta.

Se elelee kavereiden kanssa,

eikä tiedä mitään isosta, tulevaisuudessa odottavasta lääkärireissusta.

Enpä minäkään sitä haluaisi ajatella.

Rasvapahkura ei millään lailla aiheuta kipua,

ellei alueelle kohdistu painetta,

eli sillä on aivan hyvä olla tällä hetkellä.

 

 



"Siis voi ei miten ällö sää. Mun tukka menee ihän lättänäksi."



Murhetta ja metsäilyä

 

Ajattelin ensin, että jätän tämän aiheen

höpinöideni ulkopuolelle.

Sitten mietin, että miksi ihmeessä.

 

Kerrottakoon siis, että Madonna-kaunokaisen

vasemman lavan outo patti

vei meidät hevoslääkärin vastaanotolle noin

kuukausi sitten.

Patti oli pullistunut ja Madonnaa sattui valtavasti,

kun sillä yritti ratsastaa.

Niin ei saa olla.

Eläinlääkäri teki lapaan kaksi reikää

ja minä ajattelin, että sieltä se neste/mätä/löllö/mikävaan

pullautetaan  ulos, laitetaan tikit, antibioottikuuri ja ongelma on hoitunut.

Mutta eipä sieltä mitään tullut veren lisäksi.

Lääkäri tonki ja kaiveli oikein irvokkaan huolella,

mutta ei löytänyt mitään poikkeavaa.

(Paitsi yhden hillosipulin,

joka paljastui myöhemmin imusolmukkeeksi.)

Kudosta eri kohdista lapaa

lähti eteenpäin patologille.

Madonna alkoi jo hieman virota rauhoituksesta

ja katsella ympärilleen,

mutta seistä tökötti silti rauhallisena koko ajan

ja nappasipa puolikkaan omenankin

minun taskustani toimenpiteen edetessä.

Ja traileriin menemistä saatiin harjoitella

oikein tosissaan.

.



 



 

Parin viikon sairastarhailu ja karsinassa oleilu

ei ollut Madonnaisen mieleen.

Energinen nuori tamma

turhautui ja ärtyi,

hevonen on tikit kyljessäkin

liikkuvainen ja sosiaalinen olento.

Toisia hevosia se ilman muuta näki

koko ajan, mutta muu kamujen kanssa vehtailu

jäi puuttumaan.

 

Kun tieto näytteistä tuli,

se iski kuin moukarilla.

Vaihtoehdot kuuluivat olevan vähissä:

lopetus tai hankala leikkaus, jonka

onnistuminen oli täysin arvailujen varassa

ja toipuminen pitkä ja tukala.

Diagnoosina rasvakasvain, lipooma.

Enpä viitsi enempää kertoa itkusta ja hämmennyksestä.

Jokainen eläimenomistaja voi kuvitella, miltä

tuollainen tuomio tuntuu.

Sitä haluaa tehdä eläimen suhteen oikein,

ettei sen tarvitse turhaan kärsiä.

Silti ei halua antaa

nuoren eläimen kohdalla liian helposti periksi.

Katuminen lopetetun hevosen vierellä

olisi sietämätöntä.

Onneksi ei tarvinnut pohtia asiaa yksin.

Issikkaihmisten ystävällisyyden ansiosta

sain nopeasti toisen lääkärin mielipiteen -

ja se olikin toiveikas mielipide!

Kasvain/keräymä voitaisiin leikata ja

toipumisaika olisi siedettävä

(ei useita kuukausia yksikseen liikkumatta,

kuten pelkäsin).

 

Ja niinpä Madonnalla on edessä iso leikkaus

lokakuun lopulla.

Sitä odotellessa...

 



"Mikäs keltainen härveli pellolla pörrää?
Ei niin että kiinnostaisi, ihmettelenpä vaan."

Bassi-herra on ollut aivan mahtava metsäilyhepoinen.

Olen treenannut sen kanssa sienestystä

ja minä vannon,

että se asettaa kavionsa aina

suppilovahverokasauman viereen, ei päälle.

Hieman sitä äimistyttää,

miksi emäntä kökkii metsissä pylly pystyssä,

mutta vaiteliaana tyyppinä

Ukkeli tyytyy heiluttelemaan korviaan.

Katri on ylitellyt puroja ratsain

Bassin kanssa

ja ruuna on sietänyt herkkien kavioidensa

inhan kastumisen mukisematta.

Likomärällä niityllä rämpiminen

sitä kyllä syvällisesti potutti,

mutta niin vain mentiin.

 

On sillä kunnianhimoisemmat ihmiset

treenanneetkin,

eli ihan löysäilyä ei Ukkelin syysviikot ole olleet.

Ja painoa on alle 400 kg.

Niin ne silavat häipyvät

ja muoto muikistuu.

Nyt puhutaan siis Bassista,

minuun tuo pätee vain kilojen osalta.

 

 



Puoli vuotta Omppuna

Syksy on ollut surumielinen,

mutta löytyy elämästä onneksi jotain ilonaihetta

- ja aika kookastakin:

 

Kuvat ovat epätarkkoja kuin sumuinen syysmaisema,

mutta tärkein on helposti hahmotettavissa.

Omppu eli Riemuloikan Harmaakarhu

täytti eilen pyöreät 6 kuukautta

ja se täyttää pyöreät kuukautensa

myös ulkonaisilla muodoillaan.

 

Ruoka maistuu tälle tytölle.

Porkkana katoaa parempiin suihin

kuin taikaiskusta.

Raksut mums mums sinne meni.

Kaikki vehreä ulkoa tuleva häipyy,

ennen kuin ne ehdin kädestäni laskea.

Ompulla on aina masussaan tilaa

pikku purtavalle.

 

 



 

"Nams mums - ai nämä onkin jotenkin

kiinni emännän housuissa

nämä perhoset.

Syönkös minä oikeastaan perhosia...?"

 

 

"No löytyihän siellä syötävääkin.

Ai siis ainoastaan yksi pala?

Niin vähästä tulee vaan mahanpurua!"