Jos ei hyvällä...

... niin sitten kirjoja tiputtelemalla.

Eli kuinka vedät huomion itseesi,

jos kanin ryökäle alkaa vaikuttamaan

ihmisistä liian söötiltä.

Loppujen lopuksi kirjat romahtivat lattialle

ja Esteri sinkosi kauhistuneena karkuun.

Ja huomatuksi tuli.

I want you naked, pal!

"Booooring... mitähän keksis?"

"Miksi sinulla kamu on riimu? Ei minullakaan ole. Et sinäkään sitä tarvitse.

Otetaan se pois. Just nyt. Minä autan.

On ne ennenkin irronneet!"

"Anna olla, itä-Islannin ihme.

Pitääkö purra vai

antaa kaviota?

Ei jaksais kumpaakaan.

Kaksijalkaiset heinänkantajamme

pistivät aamulla niin koville, että ihan kuule torkut ottaisin

ennen päiväheiniä."

"Häh? Täh? Nooh, jos et riimusta luovu,

mä vedän kyllä nää loimen tarranauhat auki.

Oikeesti, tykkään susta nakuna!"

"Ei se vaan tajua lopettaa.

Että minun pitää tämäkin nähdä.

Helkkarin ADHD-ruuna, aina jotain säätämässä.

Ei hetken rauhaa tuon kanssa.

Olen niin kuin en huomaisikaan.

Minulla on sentään kotikasvatus."

"Nooh, älä mökötä, kamu.

Leikillänihän minä, ihan läpällä.

LOL ja silleen.

On niin mukavaa kiskoa sinua harjasta

ja vähän trimmailla sitä

ja nyt se kaikki on tuon kaavun alla.

Mulla on tylsäääääähhh!"

Laitsan laidalta

"Dude, käytännön neuvo: siinä nauhassa kulkee sähkö. Kannattaako sitä imeksiä?"

"Mikä jottei. Hyvä vibat, hyvät vibat."

Miten niin I C E landic Horse?

Ice, is, jää...

Jotkut hötkyilevät räystäiden jääpuikoista,

toiset innostuvat kuuran kukista ikkunassaan.

Minusta nämä tummalle taustalle muodostuneet

liikkuvat jääkikkareet

ovat aika mukavia.

Etenkin, kun talvikarvan alla oleva

peitinkarva on kuivaa ja lämmintä.

Madonna-neiti tietysti lisäsi

talvieleganssiinsa

vähän havunvihreääkin.

Tutustutaan!

Pikkuinen pupupoika sylkyssä.

Vielä hiukan kauhistaa

uusi ja tuntematon.

Korvatkin ihan luirussa selkää pitkin.

"Älkää kukaan huomatko minua!"

Mutta onneksi kanit ovat luontaisesti
uteliasta ja urheaa joukkoa.
Kuka nyt jatkuvasti
paikallaan kyyhöttäisi,
kun tutkittavaa ja haisteltavaa on niin paljon.
"Hmm... missähän nämä säilyttävät porkkanoita?"

Essikään ei tyydy pelkkään pällistelyyn,

Essi tahtoo ottaa kontaktia!

Topi haisteli takaisin ja nousi pari kertaa takajaloilleenkin,

jolloin Essi perääntyi suuresti hämmentyneenä.

Ja jos jonkun silmään sattui:

kyllä, taustalla ovat sukset ja sauvat sekä kantele,

matolla on tulitikku (?) ja ko.

maton kulma on kroonisesti

rullalla.

Bättre litet skräp

här och där,

än rent helvetet.

(Eller nånting...)

Look who's here!

Tässä on Topias. Se on hermeliini- eli kääpiökani. Poikapupu.

Ikä 4 kuukautta 2 päivää.

Painoa hyppysellinen.

Pituutta juuri sopivasti.

Luonnetesti on tekemättä,

mutta tiukasti Topi vastusti eläinkaupantätiä ja kantokoppaan joutumista.

Uudessa kodissa se on lymyillyt epäluuloisena,

eikä ihme.

Essi on j o n k u n v e r r a n ihmeissään.

Topi lymyilee timoteistä tehdyssä - siis syötävässä!!! - suojassaan.

Väri on hyvin tumma ruskea, sanoisinko paahtunut kahvipapu.

Miksi kani?

Doktor Freud voisi antaa parhaimman vastauksen, mutta

ajattelen, että on kivaa, kun elämässä on eläimiä.

Ja Katrilla paapomista.

Kanin ja sen varusteiden (ei mitään 'turhaa' pupunamia tai hepskuukkelia)

hankkiminen saisi kyllä pienen aasialaisen maan talouden vararikon partaalle.

Luultavasti Kreikkaan ja Irlantiin on hankittu useampikin kani kimpsuineen.

EU tuskin rientää minua auttamaan, mutta onpahan

lapsella nyt enemmän mitä likistellä.

Söpö pieni Topias-kani.

*hymyilee ääliömäisesti*

Hammastelua

"Joku käy öisin nakertamassa jalkojani. Täällä ulkotarhassa, kyllä.

Ainakin ihmiset

löytävät aamuisin pintahaavoja ja karvattomia laikkuja

koipiparoistani.

Minulla ei tosiaankaan ole

mitään muistikuvaa tapahtumista,

eikä syynä taatusti ole

vapaa mutta vauhdikas poikamieseloni.

Epäilen hiirulaisia -

tai kiukkunsa huonosti hallitsevia tarhakavereitani.

Saattaa olla, että Lippa ei kestä tulla torjutuksi (minähän en

Holtsmulan kundin jämiin koske) tai Thótti ei tajua lopettaa kuittailuaan ajoissa.

Anger management olisi poikaa.

No, kaikille ei suoda Mr. Cool Guy- imitsiä."

" Ja on minulla oikeitakin huolia.

Eläinlääkäri löysi vieläkin paksusuoleni pohjukasta hiekkaa.

Senhän piti olla poissa jo! Olin saanut väärää informaatiota!

(Olin siitä niiiiin varma, että kiskoin yhden riimunvarren rikki

ellin lähestyessä minua karmaisevine piikkeineen.)

Geelilöllöä turpaan taas kahdesti päivässä.

Onneksi saan sen nykyään tuhdin ja ihanan makoisan B-vitamiinimehun

ja leipäkänttyjen kanssa.

Voin suositella!

Sopii hiekattomallekin mahalle!"

Täti ja tytär

Ensimmäistä kertaa ratsailla tyttären kanssa yhtä aikaa samalla kentällä.

Sentään eri hevosilla!

Aika muikea tunne. Hymyilin sisäisesti ja jäkätin ulkoisesti.

Vielä muikeampaa tietysti, jos toinen hepoista olisi ollut Madonna,

mutta kaikki aikanaan.

Lippa-rouva toimi kuin unelma alkeisratsuna.

Yhtä selväpäistä heppaa saa hakea - mutta toivottavasti ei kovin kaukaa, köh köh.

Hip hei! Ipana halusi laukata lumi pöllyten,

mutta käynnissäkin (heppa haluttuun suuntaan) oli tekemistä

seitsenvuotiaalla.

Herttaisinkin hevonen tajuaa heti, jos sille

aukeaa mahdollisuus pysähtyä mihin tahtoo

tai kääntyä vaikkapa nyt

tuon kiltin ihmisen perään.

Mimmeli se ei taaskaan jaksanut ymmärtää, miksi kamu lähti ja hän jäi.

"Entä minä??? Minäkin haluan mukaan isojen hevosten touhuihin.

Minäkin haluan kentälle pyörimään. Minäkin haluan jonkun keikkumaan selkääni.

Kyllä minä osaisin. Nätisti olisin."

Tämän vauhkon yksinpuhelun jälkeen se lähti pukitellen

yläpihaton puolelle, luultavasti juoruamaan Nóttille

Lipan tekemisistä.

Ja Nótt, kuten tiedämme, tuskin jaksoi kyllästyneesti

silmiään pyöräyttää nuorison jokelteluille.

Ja kun Lippa palautettiin takaisin pimupihattoon,

oli Madonna taas vastassa portilla. Tulla rymysi vauhdilla metsän läpi.

Ehkäpä neiti oivalsi kuvioissa voivan olla muutaman

leipäpalasen ja söpöläinen toivoi saavansa pari itsekin

Lipan siivellä.

Ja kuten söpöläisille usein käy - sen toive toteutui.