Madde keväästä syksyyn

Onpahan taas aikaa kulunut ja vettä virrannut siitä,

kun viimeksi kirjoitin.

Syy on varsin selvä, mutta jääköön se tämän foorumin ulkopuolelle.

Hevosrintamalla on nimittäin myös tapahtunut kaikenlaista.

Madonna toipui keväällä mahahaavastaan ja sitä alettiin 

hitaasti ja hevosta kuunnellen treenailla

mahtavaksi ratsuksi.

Hienoliikkeinen, herkkä ja energinen tamma

sopi vauhtia pelkäämättömälle juniorille oikein hyvin.

Bassikin oli emännän ja tyttären hoivissa

ylläpitäjän lomaillessa.

Kesä oli kuuma ja isot paarmat pörräsivät.

Hienoja muistoja, hevosen tuoksua.
Löysin Maddelle vuokraajiakin, aivan upeita ja osaavia.
Kaikki oli mainiosti.

Kunnes joku isompi voima arveli, että nuo tuolla

ovat nyt liian tyytyväisiä.

Maddelle iski vasempaan kinnerniveleen

äkäinen tulehdus

ja nelikäyntinen kaunokainen 

muuttui kolmijalkaiseksi pallojalaksi.

Kivuliaan kolmijalkaisen hevosen autoon saaminen vaati pitkän ajan ja viisi ihmistä,

pari liinaa, katkenneen riimunnarun ja voimia enemmän,

kuin uskoin itselläni olevankaan.

Mutta Viikkiin päästiin vielä samana sunnuntai-iltana.

Siellä todettiin nivelnesteen olevan tumman oranssinpunertavaa luirua

ja leukosyyttien olevan taivaissa,

joten kyseessä oli äkillinen bakteeritulehdus.

Syynä kinnernivelen sisäsyrjällä ollut pikkuruinen haava,

josta mikrobi oli mennyt niveleen tuhojaan tekemään.

Tutkiminen ja suonen löytäminen vei aikaa

ja Madde oli niin tokkurassa, että pidin sitä pystyssä

kaikin voimin semmoiset puolitoista tuntia. 

Rento issikka painaa jonkun verran.

Ja pelotti, tietenkin, aivan karmeasti,
mitä tämä kaikki oikein tarkoitti.

Madden kinnernivel huuhdeltiin kerran ja toisenkin kerran.

Kävin kävelyttämässä tammaa aina kun ehdin

viiden minuutin pikku kävelyillä ulkona.

Ensimmäisen huuhtelun jälkeen se oli apea, ei kiinnittänyt mihinkään huomiota.

Sitten se ilmeisesti asennoitui toisin karsinaelämään
ja kivutkin ehkä vähenivät.

Toisen huuhtelukerran jälkeen bakteerit nivelnesteessä olivat vähentyneet,

mutta eivät tarpeeksi.

Eläinlääkäri alkoi puhelemaan aika lopullisia asioita,

mutta minä pyysin vielä kolmatta huuhtelua.

Ja jos se ei auttaisi,

Madde saisi lähteä sinne,

missä mihinkään ei enää koske

ja askel on aina kevyt.

Kolme nukutusta viidessä päivässä on kova juttu

kelle tahansa.

Madde kesti sen hyvin ja

samoin Madden nivel kesti bakteerien hyökkäyksen 

ja kolme puhdistusta.

Kontrollikäynnillä kaksi viikkoa kotiutumisen jälkeen 

otetuissa röntgenkuvissa ei nivelten pinnalla näkynyt 

mitään vaurioitumisjälkeä tulehduksesta eikä hoidoista.

 

Madde on siis kotosalla,

pikkutarhassa kinnerpatteja potevan

Bassin kanssa.

Toivoin aina saavani heppani samaan tarhaan

ja nyt sainkin.

Syy vain olisi saanut olla muu,

kuin molempien kipeät kintereet.

Varo mitä toivot!

Toiveesi voi toteutua.

Madde on alusta asti varannut hyvin kipeälle jalalle

ja se kävelee mielellään.

Arkuutta ja turvotusta nivelessä on

vielä jonkun aikaa,

eikä turvotus mahdollisesti koskaan laske kokonaan.

Pääasia tietenkin on, ettei sillä ole kipuja.

Vielä en ole hengähtänyt helpotuksesta,

enkä tiedä hengähdänkö koskaan.

Kesän alussa

minulla oli kaksi hienoa islanninhevosta, joilla oli

terveet jalat ja hienot luonteet

ja tulevaisuus vaikka kisabaanoilla,

jos niikseen haluttaisiin.

Nyt minulla on kaksi hienoa islanninhevosta, joilla on

kuntoutusta vaativat jalat ja hienot luonteet

ja tulevaisuus - jos kaikki menee hyvin - 

vähintäänkin köpöttelyhevosina.

Voisi olla todella paljon huonomminkin.

Madden sairastelu, kipuilu ja epätietoisuus tulevasta oli 

rankkaa 

Siinä menivät mielenrauhan lisäksi

ruokahalu, yöunet ja loputkin hermojen riekaleet.

Huoleton on hevoseton - totta - 

mutta jää hän paljoa muutakin vaille.

Ettei alkaisi aika käydä pitkäksi...

 

Lyyli on kotiutunut hyvin.

Suloinen, uskomattoman pehmeä, itsepäinen ja

suursyömäri.

Se survoutuu paikkoihin, joihin ei voisi ikinä uskoa

sen edes mahtuvan.

Mahtuminen onkin totta vain toisinpäin;

se ei meinaa mahtua koloistansa pois!



Ilmiselvästi Wappumarssille lähdössä olevia

yksityisissikoiden edustajia.

Yksi tarhan edustajista on

väliheinillä,

mutta muut ovat valmiina puolustamaan

saavutettuja etuja

ja muutamia uusiakin.

Bassi-ukkeli popliinissaan ja

Mikki Hiiren korvissaan.

 

***

 

Alla henk.koht. laumani uusin jäsen.

(Sovitaanko, että myös pitkään aikaan viimeisin hankinta. Kiitos.)

Oikeastaan Allu on vanha tuttu.

Se on asustanut samalla tallilla varmaan kaksi vuotta

ja ollut aiemmin Madonnan laumakaveri,

sekä nyt ponipoikien justiina.

Omistajalla ei riittänyt vaateliaalle neidille aikaa

ja kun se tuli myyntiin, ostin sen.

Olin jotenkin jo niin tykästynyt

topakkaan, mutta myös kauniiseen neitiin.

Mikä noissa shetlanninponeissa on?

Ne vievät sydämen.

Vai näenkö niissä itseäni?

Lyhytjalkainen mutta laajamittainen.

 

Tyttärelle Allu on vielä jonkin aikaa sopiva.

Sitten alkaa varpaat viistämään maata.

Allu on kuuliainen ja herkkä ratsastettava.

Se hyppää mielellään ja maastossakin

se mennä touhotti reippaana

ja todella varmajalkaisena.

 







 

Kaikenlaiset selfiet ovat nykyään muotia

ja ajattelin kokeilla itsekin,

etten olisi ihan pihalla ja kalkkis.

Hyvä seurue minulla oli koolla,

mutta ei se ihan tainnut onnistua

suuren maailman malliin kuitenkaan.



 

Taidan ottaa jatkossakin vain tämmöisiä kasvotutkielmia

suosikkikohteistani.

Kuten tästä väliapetta nautiskelevasta

vaaleaksi kesäpojuksi muuttuvasta Nallesta.

(Madonna hirnuu kuvassa taustalla; Nalle syö apettaan Madden astiasta

ja se ei jäänyt tarkalta tammalta huomaamatta.)





 

Näyttäisi, että on ponilla piiitkä kaula,

mutta isin jalat ne vaan takaa nkyvät.

Juhlaa ja humua

Suloinen oripoikani Nalle

täytti lauantaina pyöreät yksi vuotta.

Se on siis melkein iso.

Suunnittelin ensin valkovuokkoseppelettä,

mutta tajusin aika varhain,

että saan olla tyytyväinen, jos töppösormeni saavat sidottua

edes kasassa pysyvän kimpun.

Nallesta oli outoa, että sen harjassa roikkui

muutakin, kuin ne normaalit timoteit ja heinänkorret.

Onneksi se innostui haistelemaan

omaa irtokarvatukkoaan ja pysyi siis

edes hetken paikallaan,

eikä astellut minua ja kameraa kohti.

On se lutuinen.

Sunnuntaina oli paikalliskerho Jálkurin

perinteiset wappukisat.

Meidän tallilta osallistuivat

alla olevat huimat ratsukot.

Bassin selässä upea viisivuotias

tulevaisuudenlupaus,

joka mennä töpsötti simatölttiä

BASSILLA!

Talutettuna, tietenkin.

Bassi, tuo upeista upein Ukkeili

tajusi tilanteen ja pienen selässäistujan 

erityislaadun

ja käyttäytyi unelmaisesti.

Sima maistui kilpailusuorituksen jälkeen.

Ihan kohtalaisen lämmin huhtikuinen päivä.

Näillä kahdella synkkaa

paremmin kuin hyvin.

Bassilla tuo tuttu sydämellinen

lapsi-ilme.

Bassi osallistui kahteen luokkaan T:n kanssa.

Minusta Ukkeli oli täydellinen,

etenkin laukka oli aivan silmiähivelevää.

Tuomarit - nuo mokomat - eivät olleet

aivan samaa mieltä.

Neljäs ja viides sija kuitenkin!

Alusta tuttuun tapaan hieman liian pehmeä.

Meidät arvottiin varustetarkastukseen. 

Kaikki oli kunnossa,

paitsi takakenkien koko meinasi olla milleistä kiinni.

Ei sitten lopulta onneksi ollutkaan.

Bassi tuttuun tapaansa vähän hämmästeli

tuntematonta naista,

joka veti hanskat käteen ja alkoi sorkkia hänen suutaan.

Bassin suuresti arvostamia ruusukkeita saatiin, tosin sininen ruusuke lähti

pikkuratsastajan aarteeksi.

Ukkeli ei selvästikään anna painoa

maallisille palkinnoille

ja kuvaaminen alkoi jo nyppimään.

Se halusi kotiin juomaan OIKEANLAISTA VETTÄ

ja kertomaan kavereille kuulumisia

heinäkatoksen äärellä.

Mitähän Ukkeli sunnuntaipäivästä arveli?

Maksaisin paljon, jos vain saisin tietää sen aatokset.

Jotain kriittistä se epäilemättä olisi.