Lyyli on kotiutunut hyvin.
Suloinen, uskomattoman pehmeä, itsepäinen ja
suursyömäri.
Se survoutuu paikkoihin, joihin ei voisi ikinä uskoa
sen edes mahtuvan.
Mahtuminen onkin totta vain toisinpäin;
se ei meinaa mahtua koloistansa pois!
Ilmiselvästi Wappumarssille lähdössä olevia
yksityisissikoiden edustajia.
Yksi tarhan edustajista on
väliheinillä,
mutta muut ovat valmiina puolustamaan
saavutettuja etuja
ja muutamia uusiakin.
Bassi-ukkeli popliinissaan ja
Mikki Hiiren korvissaan.
***
Alla henk.koht. laumani uusin jäsen.
(Sovitaanko, että myös pitkään aikaan viimeisin hankinta. Kiitos.)
Oikeastaan Allu on vanha tuttu.
Se on asustanut samalla tallilla varmaan kaksi vuotta
ja ollut aiemmin Madonnan laumakaveri,
sekä nyt ponipoikien justiina.
Omistajalla ei riittänyt vaateliaalle neidille aikaa
ja kun se tuli myyntiin, ostin sen.
Olin jotenkin jo niin tykästynyt
topakkaan, mutta myös kauniiseen neitiin.
Mikä noissa shetlanninponeissa on?
Ne vievät sydämen.
Vai näenkö niissä itseäni?
Lyhytjalkainen mutta laajamittainen.
Tyttärelle Allu on vielä jonkin aikaa sopiva.
Sitten alkaa varpaat viistämään maata.
Allu on kuuliainen ja herkkä ratsastettava.
Se hyppää mielellään ja maastossakin
se mennä touhotti reippaana
ja todella varmajalkaisena.
Kaikenlaiset selfiet ovat nykyään muotia
ja ajattelin kokeilla itsekin,
etten olisi ihan pihalla ja kalkkis.
Hyvä seurue minulla oli koolla,
mutta ei se ihan tainnut onnistua
suuren maailman malliin kuitenkaan.
Taidan ottaa jatkossakin vain tämmöisiä kasvotutkielmia
suosikkikohteistani.
Kuten tästä väliapetta nautiskelevasta
vaaleaksi kesäpojuksi muuttuvasta Nallesta.
(Madonna hirnuu kuvassa taustalla; Nalle syö apettaan Madden astiasta
ja se ei jäänyt tarkalta tammalta huomaamatta.)
Näyttäisi, että on ponilla piiitkä kaula,
mutta isin jalat ne vaan takaa nkyvät.
