Masu-Madonna ja Karva-Nalle

Madonna siis muutti reilun vuoden ylläpidon jälkeen

ikäänkuin kotiin.

Huonon onnen seuraamalla tammaneidillä

on ollut kaikenlaista pientä vaivaa.

Ei onneksi mitään kuolemanvakavaa,

mutta ikävää ja kivulloista siltikin.

Nyt on oireiden perusteella diagnosoitu mahahaava.

Ison tallin säännöstelty ruokinta ei ollut hyväksi Madden mahalle,

eikä karsinaelämäkään stressiä parantanut.

Nyt on vapaa vähäsokerinen heinä

ja pihatossa tasapainoinen tammaporukka.

Luulin isojen ilopomppujen alkavan,

kun vanhat kaverit Bassi ja Madonna tapaavat 

pitkästä aikaa.

Vaan ei puhettakaan.

Kaksi noloa ja hämillistä hevosta hieman haisteli toisiaan

ja alkoi sitten katsella ihan omiin ilmansuuntiin.

Tuli mieleen teinirakkauden kokenut pariskunta,

joka vuosien päästä näkee toisensa

ykskaks samassa kassajonossa.

Miten niin omakohtaista kokemusta?

Ei keksi oikein mitään sanomista

ja toivoo vain olevansa luontevan näköinen.

                                             "Onpa ilmoja pidellyt, aika vähälumista ollut..."

"Huh, meinas mennä vaikeeks."

Madden tulevaisuus on vähän auki,

mutta mahan terveeksi saattaminen

on tietenkin ensimmäisenä asialistalla.

Olen jotenkin helpottunut,

että kaikki kaviokkaat ovat nyt samassa hyvässä paikassa.

Tässä silmäin alla.

Umpisuloinen Nalle

on saanut rokotukset,

sen kaviot on vuoltu,

hampaat on hoidettu

ja karvakasa on myös tunnistettu. 

Verikokeen otto ei onnistunut

tuon uskomattoman mammutinkarvan alta,

joten identiteetti todetaan jouhien avulla.

Helpompi niin.

Tunnistaja oli huvittunut,

kun tunnistettava "hevoseläin"

karkaili jalkojen välistä.

Nalle katsellessaan tulee aina hyvälle mielelle.

Ja kun isäpappa astelee viereen,

hyvä mieli tuplaantuu.

Kaksi lempeää luttanaa.

Valtavat kaviot.