Possupassia

Nämä kaksi söpöläistä

ovat hyvissä väleissä.

Omppulin torkkuasento on kertakaikkisen

riemastuttava

ja se rymähtää makuulle suorastaan syöksymällä,

aivan antaumuksella.

Mummilassa Omppu varasti huomion

määrätietoisella etenemisellään ovelta ovelle

ja ystävällisellä luonteellaan.

Aika vauvelihan se on.

Nuolee kättä, poskea, niskaa ja nukahtelee sinne sun tänne.

Tykkää torkkua ihmisen rinnalla,

pää korvan alla.

Ja jos pupulapsi on terve, kun se syö,

niin tämä puputti on terveyden perikuva!



Kylläpä oli Bassia ikävä!

Liki pari viikkoa erossa Ukkelista.

Onneksi sillä ei ole oloissa moittimista,

vaikkei emäntä käykään joka päivä

hönkimässä harjaan.

Possupassi luisti Ukkelilta liinassa hienosti... köh.

Puhdas töltti jäi näkemättä tällä kertaa.

Muutoin Ukkeli oli hieno ja asiallinen

alkeisratsu.



Iho ja jouhet ovat edelleen hyvässä kunnossa,

vaikkei pistelijöistä ole ollut puutetta.

Tuuliset säätkin auttavat hevosten oloa.

Paarmoja odotellessa.

Muutama hellepäivä ja ne pörräävät

taas raivoisina ja purevat ohimennessään

palasia irti ihosta.

Tytär kysyi,

miksi ötököitä ja ampiaisia on edes olemassa.

Vastasin jotain umpimähkäistä

hyönteissyöjien ruokavaliosta.

Totta puhuen arkin ovet olisi voitu

ko. porukalta sulkea.



Tästä pikkuratsastajasta taisi tulla

uunituore hevoshullu.

Hevosen selässä on kuulema "ihanaa".