Sun loimes ihanuutta

Tämä epämääräisesti jotain karvaista eläintä muistuttava

pääasiassa valkoinen olento

on Essi.

Essi jaksaa rakastaa likaisia hevosloimia

ja piehtaroida niiden päällä äänekkäästi kurnuttaen.

Kehräämiseksi sitä örisevää urvahtelua ei voi sanoa.

 

 





Omppu alkaa toivottavasti jo olla aikuisen kokoinen.

Se ei enää mahdu

kaksikerroksisen häkkinsä kulkuaukosta.

Alaspäin vielä sujuu, jollain lailla,

ilmeisesti ihan painovoiman ansiosta.

Ylöspäin kulkiessaan se jää jumiin,

eikä se ole lainkaan tyylikästä.

Ompulla on ollut ison kanitytön elkeitä muutenkin;

jonkin aikaa se puolusti häkkiään hurjasti

hyökkäilemällä (minua nauratti)

ja sisustipa Omppuli häkin nurkkaan

jonkinlaista pesääkin.

Nyt on rauha maassa siltä osin.

Lutuinen löpsykkä on hän.

 





 

Laidun on jo varsin tyhjäksi kaluttu

ja syksyn ensimmäinen

heinäpaali

aiheutti yleisöryntäyksen heinähäkille.

Bassin kanssa piti käydä elokuussa pikkukisoissa,

mutta ei sitten mentykään.

Ihan Bassista riippumattomista syistä.

Ehkä parempi niin tällä kertaa.

Lauma on saanut kaksi uutta ruunajäsentä
ja Bassi on ollut kovilla.
Sen sisäinen ori
on joutunut venymään äärimmilleen.
Aikamoisia hampaanjälkiä on löytynyt
useammasta heposesta,
Bassista itsestään myös.
Hirnunta on ollut niin vietävän kovaa,
että korvani soivat useamman tunnin,
kun osuin Bassin päästämien ääniaaltojen tielle.
Naapurin jyhkeänvakaat friisiläisetkin
katselivat äimistyneinä,
kun Bassi mennä tepasteli pikkuaskelilla
ja hirnui falsetissa.

 

 



 

Traktorinmunasta kuoriutui tälläinen untuvikko.

Kavioeläimiä ei häiritty kuoriutumisen aikana.