Possupassia

Nämä kaksi söpöläistä

ovat hyvissä väleissä.

Omppulin torkkuasento on kertakaikkisen

riemastuttava

ja se rymähtää makuulle suorastaan syöksymällä,

aivan antaumuksella.

Mummilassa Omppu varasti huomion

määrätietoisella etenemisellään ovelta ovelle

ja ystävällisellä luonteellaan.

Aika vauvelihan se on.

Nuolee kättä, poskea, niskaa ja nukahtelee sinne sun tänne.

Tykkää torkkua ihmisen rinnalla,

pää korvan alla.

Ja jos pupulapsi on terve, kun se syö,

niin tämä puputti on terveyden perikuva!



Kylläpä oli Bassia ikävä!

Liki pari viikkoa erossa Ukkelista.

Onneksi sillä ei ole oloissa moittimista,

vaikkei emäntä käykään joka päivä

hönkimässä harjaan.

Possupassi luisti Ukkelilta liinassa hienosti... köh.

Puhdas töltti jäi näkemättä tällä kertaa.

Muutoin Ukkeli oli hieno ja asiallinen

alkeisratsu.



Iho ja jouhet ovat edelleen hyvässä kunnossa,

vaikkei pistelijöistä ole ollut puutetta.

Tuuliset säätkin auttavat hevosten oloa.

Paarmoja odotellessa.

Muutama hellepäivä ja ne pörräävät

taas raivoisina ja purevat ohimennessään

palasia irti ihosta.

Tytär kysyi,

miksi ötököitä ja ampiaisia on edes olemassa.

Vastasin jotain umpimähkäistä

hyönteissyöjien ruokavaliosta.

Totta puhuen arkin ovet olisi voitu

ko. porukalta sulkea.



Tästä pikkuratsastajasta taisi tulla

uunituore hevoshullu.

Hevosen selässä on kuulema "ihanaa".



Kaninpäiviä tsekkiläisittäin

"Haa, valkoista lankaa!

Aikookohan mamma neuloa minulle

 talveksi lumipuvun?

Kannatetaan!"





"Mistäs tämä olio tähän tupsahti?

Voi, sillä raukalla ei ole

korvia laisinkaan.

Mutantti!

Tshernobyl!"



"Minulla on onneksi korvilla kokoa

vaikka naapurille lainata,

joten tule kaikkuun,

sinä hassu tyyppi!"



"Oi täällähän on tämä pitkähäntäinen kaverikin!

Miau vaan sullekin!

Mitäs me tänään keksitään?"

Seurasi vilinää ja sutinaa,

ja paljon sekavia yrityksiä valokuvaksi,

kunnes kissa joutui jäähylle

ja Omppu Pulliainen uuvahti.



"Saatan nukkua vessassani, mutta

sen ei tarvitse aiheuttaa sen kummempaa

analysointitarvetta

persoonallisuuteni

 mahdollisista ongelmakohdista tai

idin, egon ja superegon

kehityskaaresta

kohdallani.

Saisinko torkkutauon, kiitos."



Topi katseli paheksuen

kanivauvelin ja pitkähännän

ilonpitoa.

Vai toivoiko se pääsevänsä mukaan,

mutta kun ei saa aikaiseksi.

Se on niin uskomattoman

j ä y h ä.

En löydä parempaa sanaa.

Miten sosiaalinen ja intomielinen

Topiaskin voisi olla,

jos olisi saanut pikkuruisesta asti ihmiseltä

ystävällistä ja säännöllistä käsittelyä.

Nyt se on enimmän osan ajasta varautunut ja tuntuu vain odottavan,

milloin taivas romahtaa niskaan.

Vähän kuin Aasi Ihaa.

Onneksi sillä on jonkinsorttinen luottamus minuun.

Sekin hitaasti ja suurella kärsivällisyydellä

hankittu.



"Ulkona sataa ja tassuni kastuivat.

Karseaa!

Atshii!

Onneksi voin työntää ne masuni alle lämpimään

ja tarkkailla ikkunan läpi

räkättirastaiden riehumista."

Omppuli on tiukasti sitä mieltä,

ettei tässä huushollissa

tarvitse kenenkään opetella kieliä,

ei ainakaan tsekkiä.

Se on jossain vaiheessa narskuttanut

vanhan Tsekkiä suomalaisille- opuksen

selkämyksen silpuksi.

Missä välissä on ehtinytkin!

Huput silmille

Se, joka puhuu kesästä ja kärpäsistä,

on yltiöpäinen optimisti.

Kesän seuraan tulisi liittää edellämainittujen

ärsyttävien verkkosilmien lisäksi ainakin

mäkäräiset, polttiaiset, hyttyset, öttöset,

punkit, paarmat, ampiaiset

ja kaikkia näitä pataljoonittain.

 Madonnalle riittää - tällä erää -

silmiä suojaava huppu,

kun taas...





Tämä herttainen Ukkeli

on saanut verestäviä mahtiosumia

munaskuihin ja silmien ympärille.

Onneksi olemme vuosi vuodelta

terhakammin liikkeellä Bassin nahkaa suojelemassa.

Ja joistakuista ötötököteistä on ihan oikeasti

apuakin. 

Tänään alkoi pelottavan Dr. Repelin testaus

ja Wiemerskamper- öljy on jo hoitavaksi havaittu.

Karkotteena ja vaurioituneen ihon hoidossa.

Porcivet tuoksuu kalmalle,

toivon mukaan myös ötököiden mielestä.

Lisäetu: kun aikansa suihkuttelee

Porcivetiä hevosen kylkiin paljain sormin

ja menee sitten samoilla vetimillä ja sormilla kauppaan,

ei kukaan taatusti tunge liian lähelle hedelmävaa'alla.

Tuoksu on sen verran järkyttävä.

Tuttua jo lapsuudesta,

mutta nostalgia ei tässä tapauksessa

anna kultareunuksia löyhkälle. 

Blogger vedätti minua taas 6-0

kuvien latauksen kanssa.

Koskahan hermoni kärähtävät kunnolla...

.

Uusi ystävä

Saanen esitellä:

Riemuloikan Harmaakarhu!

Uunituore kaniystävämme, jonka

kutsumanimeksi muodostui pitkien neuvottelujen jälkeen

Omppu.

(Myös neiti Hartikainen, Ofelia tai Omppuliini.)

Ikää pari kuukautta,

kokoa kohtalaisesti

ja todella rauhallinen ja ystävällinen luonne.

Marika on kasvattanut hienon ja luottavaisen kanineidin.

Tämän huushollin komentokeskus

on olohuoneen sohva.

Kaikki merkittävä tapahtuu sillä tai sen

välittömässä läheisyydessä.

Niinpä Omppukin pääsi haistelemaan

uuden kodin elämää

nimenomaan sohvalle.



Essi miettii, mistä näitä pitkäkorvia oikein tulee.

Topi aktivoitui oitis

Ompun tavatessaan,

voisi sanoa että suorastaan sähköistyi.

Omppu vaikuttaa enempi alistuvalta luonteelta,

se lähinnä ihmetteli Topin uhoilua,

eikä mitenkään uhitellut takaisin.

Toivottavasti TopGunin äimistys ajan myötä tasoittuu.

Ja toivottavasti se muistaa taas olevansa

kastroitu uroskani... yhym.



Essi etsii Omppua pikkuisen väärästä suunnasta.

Uni yllättää vauvelin usein, tai sitten

TV-ohjelmat ovat sen mielestä kertakaikkisen luokatonta matskua.



Aivan ihana, pehmoinen ja lutuinen Omppu.

Strategiset mitat

Päädyinpä sitten sellaiseen ratkaisuun,

että teetän Madonnalle mittatilaussatulan.

Hyvä hevonen ei pääse kehittymään,

jos varusteet eivät ole kohdillaan.

Eniten tympii

edellisen satulan aiheuttama nestekertymä,

vaikkei se enää aristakaan,

eikä haittaa liikkeessä.

Satulaseppä kävi tänään

ja mittaili omilla vekottimillaan

tamman selkää ja satulansijaa.

Madonnasta se oli äärimmäisen tylsää,

se halusi toimintaa.

Virkeä pieni menijä.

Islanninhevosille on kuulema järjestään

hankalaa löytää kaikissa eri askellajeissa hyvin istuva satula,

mutta Madonna on vielä oma lukunsa siinäkin porukassa.

Niin lyhyt ja niin leveä.

Mutta nyt se sitten

(tai kolmen kuukauden kuluttua)

saa mahdollisimman hyvän satulan.

Issikkamallia,

ei mitää dressagea enää Mimmelille.



Tamma on niin kiltti ja luottavainen.

Lempeä ja hyväntahtoinen.

Täynnä energiaa ja liikkumisen iloa.

Ja ruokahalua.



Tunnen suvituulen

Esteri, tuo rassukka sisäkissa,

pääsi tänään ulos laiduntamaan

ensimmäistä kertaa piiiitkän talven jälkeen.

Juoksunarussa,

kuten täällä autojen keskellä tapanani

on ollut kissaa ulkoiluttaa.

Ulkoilman tuoksut olivat ilmeisesti

kovin huumaannuttavat,

sillä kissa venytteli pitkään kaulaansa nenänpää väpättäen

ja näytti aavistuksen hassahtaneelta.

Ehkä se on katsellut liikaa Topin nenänväpätystä

talven aikana.

 

Vanha ystävä pallotuija

tuoksui tutulle,

kunhan sitä ensin pitkään ja hartaasti

nuuskutteli.

Ja joka kevät sama ihmeellinen asia:

härski pikkulintu, joka vain kökkii altaan reunalla,

eikä suostu säikähtämään naksuttelevaa petoa

ja lennähtämään pois!

Esteri-parka, mahtaa olla turhauttavaa!

Treffitoive

Olinpa Äitienpäivänä Drómin kisoissa.

Aurinkoinen päivä hyvässä seurassa

sekä ihmis- että hevosmielessä.

Olen yrittänyt laittaa blogiin useita kuvia jo useamman kerran,

mutta vasta nyt onnisti näiden kolmen kanssa.

Blogger hylkii tehokkaasti otoksiani.

Ja käy hermoille, voin kertoa.

Julkaisuun päätyivät Lord, Grásteinn ja alakuvan

uskomattoman hieno Hraunar.

Kaikki oreja.

Jos olisin tammaneiti,

deittailisin ahkerasti Hraunar-hiirakkoa.

Ahdistelisin sitä tekstiviesteillä

oikein huolella.

Se on k a u n i s.

 

Bassin haavat hoituvat hyvin.

Satulavyön kohdalla oleva hitaimmin.

Pari uuttakin nirhamaa on tullut, mutta ei mitään hälyyttävää.

Päivät ovat olleet lämpimiä, mutta onneksi myös

tuulisia.

Ötököiden on tuulen tuiverruksessa

hankalampi tähdätä pureskelemaan

Bassi-ukkelin

herkkää hipiää.