"Haa, valkoista lankaa!
Aikookohan mamma neuloa minulle
talveksi lumipuvun?
Kannatetaan!"
"Mistäs tämä olio tähän tupsahti?
Voi, sillä raukalla ei ole
korvia laisinkaan.
Mutantti!
Tshernobyl!"
"Minulla on onneksi korvilla kokoa
vaikka naapurille lainata,
joten tule kaikkuun,
sinä hassu tyyppi!"
"Oi täällähän on tämä pitkähäntäinen kaverikin!
Miau vaan sullekin!
Mitäs me tänään keksitään?"
Seurasi vilinää ja sutinaa,
ja paljon sekavia yrityksiä valokuvaksi,
kunnes kissa joutui jäähylle
ja Omppu Pulliainen uuvahti.
"Saatan nukkua vessassani, mutta
sen ei tarvitse aiheuttaa sen kummempaa
analysointitarvetta
persoonallisuuteni
mahdollisista ongelmakohdista tai
idin, egon ja superegon
kehityskaaresta
kohdallani.
Saisinko torkkutauon, kiitos."
Topi katseli paheksuen
kanivauvelin ja pitkähännän
ilonpitoa.
Vai toivoiko se pääsevänsä mukaan,
mutta kun ei saa aikaiseksi.
Se on niin uskomattoman
j ä y h ä.
En löydä parempaa sanaa.
Miten sosiaalinen ja intomielinen
Topiaskin voisi olla,
jos olisi saanut pikkuruisesta asti ihmiseltä
ystävällistä ja säännöllistä käsittelyä.
Nyt se on enimmän osan ajasta varautunut ja tuntuu vain odottavan,
milloin taivas romahtaa niskaan.
Vähän kuin Aasi Ihaa.
Onneksi sillä on jonkinsorttinen luottamus minuun.
Sekin hitaasti ja suurella kärsivällisyydellä
hankittu.
"Ulkona sataa ja tassuni kastuivat.
Karseaa!
Atshii!
Onneksi voin työntää ne masuni alle lämpimään
ja tarkkailla ikkunan läpi
räkättirastaiden riehumista."
Omppuli on tiukasti sitä mieltä,
ettei tässä huushollissa
tarvitse kenenkään opetella kieliä,
ei ainakaan tsekkiä.
Se on jossain vaiheessa narskuttanut
vanhan Tsekkiä suomalaisille- opuksen
selkämyksen silpuksi.
Missä välissä on ehtinytkin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti