Söpöysvaroitus!

Kuvat NIINA MITLÖHNER.

Esiintyjät isä ja poika

Karhu ja Nalle.

"

"Meniköhän tämä nyt suunnitelmien mukaisesti?"

"Tykkäsin kovasti tuosta pirteästä pukittelusta, poika."

"Joo, no se lähtee kyllä hyvin. Siinä sun piehtaroinnissa ei varsinaisesti ollut mitään uutta!"

"Ai miten niin?"

"Se on niiiiin nähty."

"Ai."

"Ja se kesken vauhdin häntäkarvoista kiskominen? Et tainnut huomata,

että tein juuri bravuuriani. Ne kaksjalkaiset nauroivat kippurassa

mun munanmuotoiselle speedo-asennolle ja äänivalli oli vaarassa! Se oli success!"

"Ai. Jaa."

Koipimurheita

Monenlaista tapahtuu, kun eläinten kanssa touhuaa.

Kyllähän sen tietää ja on kokenutkin jotain,

mutta aina yllättyy.

Ja omat reaktiotkin yllättävät.

Pikku Nalluraisen takapolvi hakautui,

eli lähti sijoiltaan.

Menin ihan muina naisina sen luoksen tarhaan, laitoin riimun

ja ponivauva ei juuri liikahtanut, vaikka etujalat kovasti yrittivät edetä.

Järkytyksekseni tajusin, 

että toinen takajalka retkotti hervottomana sen takana.

Vaikka aivot viestittivät, mistä on kyse,

näky oli niin surkean hirveä,

että menin ihan tolaltani.

Onneksi tallinpitäjä on kylmäpäinen ja asioiden tasalla oleva nainen.

Hän pisti ponin peruuttamaan ja sai lumpsautettua polven takaisin.

Kahdesti, itseasiassa.

Nalle ei ollut mitenkään kivulloisen tai hätäisen oloinen,

ainoastaan vähän hämmästynyt tilanteesta.

Sen luonne on niin uskomattoman herttainen.

Eläinlääkäri totesi shettisvarsoille käyvän aika usein näin

ja neuvoi laittamaan kavion alle kiilan,

jos lompsahtelua vielä tapahtuu.

Ja takaosan lihaksiston vahvistaminen on oleellista;

ne pitävät niveltä tukevammin paikallaan.

Allu-poni nauttii auringosta ja nokosista.

Madonnakin onnistui saamaan takajalkansa 

turvonneeksi ja ontuvaksi.

Se meni yllättävän nopeasti ohi kylmäkääreillä.

Tänään löytyi jalasta taas muutama tuore pikkuhaava,

tulosta nahistelusta tyttöfrendien kanssa.

Maddella on niin vahvat kiimat, 

että vähän hirvittää sen edesottamukset,

kun täytyy toisten tammojen kanssa kisata,

jotta kuka onkaan se kaunein ja ihanin.

Sää on ällistyttävän keväinen,

lunta vain varjopaikoissa

ja pikkulinnut mylvivät jo hurjasti.

En minä lunta kaipaa,

mutta entäpä luonto?

Lunta - edes vähän

Tytär sai ammattilaiselta opetusta juoksutukseen

ja se onnistui ensikertalaiseksi hyvin jopa

melko virkeän Madonnan kanssa.

Äiti ei kelvannut opettajaksi

ja tarkemmin ajatellen parempi niin!

Huomio oli välillä kuvaajassa...

... mutta sitten tamma taas muisti, KETÄ

pitikään kuunnella ja katsoa.

Madde sai tällä viikolla kengät ensimmäistä kertaa sitten joulukuun. 

Sen kaviot olivat kuluneet tässä ajassa

sen verran paljon, että tilsakumeja ei laitettu

ja seuraava kengityskin on taas pian.

Hokit sentään laitettiin. Kammoan jäisiä tarhanpohjia ja talliteitä.
Madde on liukastellut paljailla kavioillaan riittävästi yhdelle talvelle,

Onni on huolehtiva kengittäjä

ja avuliaat tallikaverit.

Tämä oriherra riehuu lumihangessa, 

mikäli lunta ylipäänsä on,

ja harjoittelee pieniä hetkiä 

hoidettavana oloa.

Siis mm. paikallaan seisomista.
Hyvin sujuu. Nalle on niin COOL.

Kylläpä muuten linnuilla on keväällä

pesänpehmustetta,

kun tämä pallero alkaa pudotella

talvikarvojaan.

Masu-Madonna ja Karva-Nalle

Madonna siis muutti reilun vuoden ylläpidon jälkeen

ikäänkuin kotiin.

Huonon onnen seuraamalla tammaneidillä

on ollut kaikenlaista pientä vaivaa.

Ei onneksi mitään kuolemanvakavaa,

mutta ikävää ja kivulloista siltikin.

Nyt on oireiden perusteella diagnosoitu mahahaava.

Ison tallin säännöstelty ruokinta ei ollut hyväksi Madden mahalle,

eikä karsinaelämäkään stressiä parantanut.

Nyt on vapaa vähäsokerinen heinä

ja pihatossa tasapainoinen tammaporukka.

Luulin isojen ilopomppujen alkavan,

kun vanhat kaverit Bassi ja Madonna tapaavat 

pitkästä aikaa.

Vaan ei puhettakaan.

Kaksi noloa ja hämillistä hevosta hieman haisteli toisiaan

ja alkoi sitten katsella ihan omiin ilmansuuntiin.

Tuli mieleen teinirakkauden kokenut pariskunta,

joka vuosien päästä näkee toisensa

ykskaks samassa kassajonossa.

Miten niin omakohtaista kokemusta?

Ei keksi oikein mitään sanomista

ja toivoo vain olevansa luontevan näköinen.

                                             "Onpa ilmoja pidellyt, aika vähälumista ollut..."

"Huh, meinas mennä vaikeeks."

Madden tulevaisuus on vähän auki,

mutta mahan terveeksi saattaminen

on tietenkin ensimmäisenä asialistalla.

Olen jotenkin helpottunut,

että kaikki kaviokkaat ovat nyt samassa hyvässä paikassa.

Tässä silmäin alla.

Umpisuloinen Nalle

on saanut rokotukset,

sen kaviot on vuoltu,

hampaat on hoidettu

ja karvakasa on myös tunnistettu. 

Verikokeen otto ei onnistunut

tuon uskomattoman mammutinkarvan alta,

joten identiteetti todetaan jouhien avulla.

Helpompi niin.

Tunnistaja oli huvittunut,

kun tunnistettava "hevoseläin"

karkaili jalkojen välistä.

Nalle katsellessaan tulee aina hyvälle mielelle.

Ja kun isäpappa astelee viereen,

hyvä mieli tuplaantuu.

Kaksi lempeää luttanaa.

Valtavat kaviot.

Uusi turpa

Kovin kauaa en malttanut pysyä

blogista erossa.

Luin kaikki vanhat tarinat

ja se oli hurjan hauskaa.

Moni asia palautui mieleen, monet tunnelmat muistuivat.

Eläinten kanssa tapahtuu paljon kaikenlaista

ja osa unohtuu vääjäämättä,

ellei niitä jotenkin dokumentoi.

Siispä jatkoa seuraa.

Uusi turvallinen ystävä

saapui joukkoomme loppuvuodesta.

Lokakuussa se vielä eleli äitinsä luona ja

ujosteli vähän kuvaajaa.

Maito maistui.

Marraskuussa se jo kipusi rohkeasti ja ennakkoluulottomasti 

traileriin, josta oli ykskaks tullut valtavan suuri traileri.

Toinen melkein eksyi sinne!

Uudella kotipihalla.

Eipä oikeastaan edes pelottanut,

mutta vähän piti mäkättää.

(Lue: hirnua.)

Ensin löytyi simpsakka shettis-neiti,

joka pienen minivarsan rinnalla näytti jättimäiseltä.

Yhteinen sävel löytyi oitis.

Kiva hoitotäti.

Ja sitten se kaikkein jännittävin ja hassuin juttu.

ISÄ!

Pieni ponipoika matkusti isossa kopissa

isäpappansa luo. 

Isästä oli elämän tuulissa tullut tällä välin ruuna,

mutta sehän on ihan toinen juttu se.

Isä ja poika tuoksuttelivat toisiaan

ja hyväksyntä oli sillä selvä.

Vähän nykyistä ruunaa taisi mietityttää se,

miten kummassa tämä jälkeläinen hänet löysi...

ei sen hehkeän ruunikkotamman kanssa tämmöisistä oltu sovittu...

Aidan toisella puolen asui jättiläisissikoita,

jotka taisivat kammota pientä poikaa

enemmän kuin pieni poika niitä.

Isä oli onneksi turvana tutustumiskierroksella.

Ja kun isän kutsumanimi on Karhu,

voiko pojasta tulla muuta kuin NALLE?

Kaikki virtaa

Elämä ja kuviot ovat hiljalleen muuttumassa. Juuri nyt blogini ei mahdu mukaan muutokseen. Ei ole oikein mitään jaettavaa, kaikki on nyt joko liian pientä tai suurta. Taitaa myös olla, että ne tutut lapsilukijani, jolle aivan alunperin blogin aloitin, ovat kasvaneet jo aika isoiksi.

Bassi on ylläpidossa - samassa vanhassa hyvässä tallissa, missä eleli aiemminkin, Ja ylläpitäjä on uskollinen, monivuotinen vuokraajansa. Siellä siis kaikki hyvin. Odotan eläkepäiviä ihanan Basuunan kanssa.

Madonna on periaatteessa myynnissä. Käytäntö lienee vaikeampi juttu. En taida olla kauhean innokas myyjä. Harkitsen sen astutusta nyt ihan tosissani.

Toisaalta harkitsen erään vanhemman islantilaisen herrasmiehen ylläpitoa. Asiat järjestyvät, niin niillä on tapana tehdä. Välillä on vain etsittävä uutta tasapainoa.

Panta rhei kai ouden menei.