Lunta - edes vähän

Tytär sai ammattilaiselta opetusta juoksutukseen

ja se onnistui ensikertalaiseksi hyvin jopa

melko virkeän Madonnan kanssa.

Äiti ei kelvannut opettajaksi

ja tarkemmin ajatellen parempi niin!

Huomio oli välillä kuvaajassa...

... mutta sitten tamma taas muisti, KETÄ

pitikään kuunnella ja katsoa.

Madde sai tällä viikolla kengät ensimmäistä kertaa sitten joulukuun. 

Sen kaviot olivat kuluneet tässä ajassa

sen verran paljon, että tilsakumeja ei laitettu

ja seuraava kengityskin on taas pian.

Hokit sentään laitettiin. Kammoan jäisiä tarhanpohjia ja talliteitä.
Madde on liukastellut paljailla kavioillaan riittävästi yhdelle talvelle,

Onni on huolehtiva kengittäjä

ja avuliaat tallikaverit.

Tämä oriherra riehuu lumihangessa, 

mikäli lunta ylipäänsä on,

ja harjoittelee pieniä hetkiä 

hoidettavana oloa.

Siis mm. paikallaan seisomista.
Hyvin sujuu. Nalle on niin COOL.

Kylläpä muuten linnuilla on keväällä

pesänpehmustetta,

kun tämä pallero alkaa pudotella

talvikarvojaan.

Masu-Madonna ja Karva-Nalle

Madonna siis muutti reilun vuoden ylläpidon jälkeen

ikäänkuin kotiin.

Huonon onnen seuraamalla tammaneidillä

on ollut kaikenlaista pientä vaivaa.

Ei onneksi mitään kuolemanvakavaa,

mutta ikävää ja kivulloista siltikin.

Nyt on oireiden perusteella diagnosoitu mahahaava.

Ison tallin säännöstelty ruokinta ei ollut hyväksi Madden mahalle,

eikä karsinaelämäkään stressiä parantanut.

Nyt on vapaa vähäsokerinen heinä

ja pihatossa tasapainoinen tammaporukka.

Luulin isojen ilopomppujen alkavan,

kun vanhat kaverit Bassi ja Madonna tapaavat 

pitkästä aikaa.

Vaan ei puhettakaan.

Kaksi noloa ja hämillistä hevosta hieman haisteli toisiaan

ja alkoi sitten katsella ihan omiin ilmansuuntiin.

Tuli mieleen teinirakkauden kokenut pariskunta,

joka vuosien päästä näkee toisensa

ykskaks samassa kassajonossa.

Miten niin omakohtaista kokemusta?

Ei keksi oikein mitään sanomista

ja toivoo vain olevansa luontevan näköinen.

                                             "Onpa ilmoja pidellyt, aika vähälumista ollut..."

"Huh, meinas mennä vaikeeks."

Madden tulevaisuus on vähän auki,

mutta mahan terveeksi saattaminen

on tietenkin ensimmäisenä asialistalla.

Olen jotenkin helpottunut,

että kaikki kaviokkaat ovat nyt samassa hyvässä paikassa.

Tässä silmäin alla.

Umpisuloinen Nalle

on saanut rokotukset,

sen kaviot on vuoltu,

hampaat on hoidettu

ja karvakasa on myös tunnistettu. 

Verikokeen otto ei onnistunut

tuon uskomattoman mammutinkarvan alta,

joten identiteetti todetaan jouhien avulla.

Helpompi niin.

Tunnistaja oli huvittunut,

kun tunnistettava "hevoseläin"

karkaili jalkojen välistä.

Nalle katsellessaan tulee aina hyvälle mielelle.

Ja kun isäpappa astelee viereen,

hyvä mieli tuplaantuu.

Kaksi lempeää luttanaa.

Valtavat kaviot.

Uusi turpa

Kovin kauaa en malttanut pysyä

blogista erossa.

Luin kaikki vanhat tarinat

ja se oli hurjan hauskaa.

Moni asia palautui mieleen, monet tunnelmat muistuivat.

Eläinten kanssa tapahtuu paljon kaikenlaista

ja osa unohtuu vääjäämättä,

ellei niitä jotenkin dokumentoi.

Siispä jatkoa seuraa.

Uusi turvallinen ystävä

saapui joukkoomme loppuvuodesta.

Lokakuussa se vielä eleli äitinsä luona ja

ujosteli vähän kuvaajaa.

Maito maistui.

Marraskuussa se jo kipusi rohkeasti ja ennakkoluulottomasti 

traileriin, josta oli ykskaks tullut valtavan suuri traileri.

Toinen melkein eksyi sinne!

Uudella kotipihalla.

Eipä oikeastaan edes pelottanut,

mutta vähän piti mäkättää.

(Lue: hirnua.)

Ensin löytyi simpsakka shettis-neiti,

joka pienen minivarsan rinnalla näytti jättimäiseltä.

Yhteinen sävel löytyi oitis.

Kiva hoitotäti.

Ja sitten se kaikkein jännittävin ja hassuin juttu.

ISÄ!

Pieni ponipoika matkusti isossa kopissa

isäpappansa luo. 

Isästä oli elämän tuulissa tullut tällä välin ruuna,

mutta sehän on ihan toinen juttu se.

Isä ja poika tuoksuttelivat toisiaan

ja hyväksyntä oli sillä selvä.

Vähän nykyistä ruunaa taisi mietityttää se,

miten kummassa tämä jälkeläinen hänet löysi...

ei sen hehkeän ruunikkotamman kanssa tämmöisistä oltu sovittu...

Aidan toisella puolen asui jättiläisissikoita,

jotka taisivat kammota pientä poikaa

enemmän kuin pieni poika niitä.

Isä oli onneksi turvana tutustumiskierroksella.

Ja kun isän kutsumanimi on Karhu,

voiko pojasta tulla muuta kuin NALLE?

Kaikki virtaa

Elämä ja kuviot ovat hiljalleen muuttumassa. Juuri nyt blogini ei mahdu mukaan muutokseen. Ei ole oikein mitään jaettavaa, kaikki on nyt joko liian pientä tai suurta. Taitaa myös olla, että ne tutut lapsilukijani, jolle aivan alunperin blogin aloitin, ovat kasvaneet jo aika isoiksi.

Bassi on ylläpidossa - samassa vanhassa hyvässä tallissa, missä eleli aiemminkin, Ja ylläpitäjä on uskollinen, monivuotinen vuokraajansa. Siellä siis kaikki hyvin. Odotan eläkepäiviä ihanan Basuunan kanssa.

Madonna on periaatteessa myynnissä. Käytäntö lienee vaikeampi juttu. En taida olla kauhean innokas myyjä. Harkitsen sen astutusta nyt ihan tosissani.

Toisaalta harkitsen erään vanhemman islantilaisen herrasmiehen ylläpitoa. Asiat järjestyvät, niin niillä on tapana tehdä. Välillä on vain etsittävä uutta tasapainoa.

Panta rhei kai ouden menei.

Mukavia päiviä

Kurjet ja joutsenet ja rastaat

ja vaikka ketkä metelöivät suloisesti

pelloilla ja puissa.

Lumi vetäytyy.

On melkein lämmin,

ellei tuulisi ja elohopea lilluisi

aika matalalla.

Ihanaa!

"Niin mikä tämä on ja miten tämä minuun liittyy?"

"Olisit heti sanonut!"

"Pyhä Yrjö kunnialla suoritettu."

"Blondiinit lenkillä."

Madonnaisen kanssa rämmin metsissä

ja tamma rouskutti mustikanvarpuja. 

Ihana neiti,

joka näytti myös säpäkän puolensa

laskeuduttuamme tallipihalle.

Tuuli ihan liikaa Madden makuun,

meni ilmeisesti kampaus sekaisin.

"Onko minun koti ja kaverit tuolla alhaalla jossakin?!"

Tämmöisiä mukavia päiviä voisi elää vaikka päivittäin.

Toipilaat kehiin

Armaan Ukkelin toipumisloma lähenee loppuaan.

Se on itse sitä mieltä,

että piisais jo.

Naapuriin, eli "omaan" tarhaan vietiin heinäpaali

ja se sai muuten aika hissukseen olleen ruunan

rientämään kavereiden kanssa samoille apajille

- siitä vaan aidan läpi.

Mitä pienistä sähkönapsaisuista.

Kaverit saa selvästi herkumpaa heinää

ja

ruokailuhan ON sosiaalinen tapahtuma.

 

 



Mammakin on könynnyt uljaan ratsunsa selkään pitkästä aikaa.

Erilaisia lihasjäykkyyksiä ja ihan pientä kimmoisuuden puutetta

on havaittavissa

ja nyt puhutaan siis tästä kuvissa yläpuolella olevasta

perunasäkistä.

Miten se menikään;

kaksijalkainen elämänmuoto kipusi nelijalkaisen elämänmuodon selkään.

 

 

Ja ihan olen muuallakin ratsastanut

kuin tallin pihassa.

Kuvaajani vaan oli valikoiva

kuvauspaikkojensa suhteen.

 

 



 

Kaksi toipilasta.

Siihen nähden menee mainiosti.

Bassi on vaan niin Bassi.

Helpottavaa Pääsiäistä itse kullekin

Viikissä Bassi sai luunmurtumasta toipuneen hevosen paperit.

Helpotuksen huokauksia.

Tihrustelin kuvia ja kerrankin näin saman

kuin hevostohtori.

Puolikuu oli luutunut hyvin kiinni.

Huh huh, huhtikuu

otetaan vielä käyntiliikunnan merkeissä.

Hokkien häivyttyä Ukkeli palailee laumaan

ja muutoinkin normaaliin eloon.

Kaviot ristiin,

jotta takapakkeja ei tulisi.

Privaattiosien tulehdusepäily oli kuulema ihan

normaalin rajoissa;

ruunan elimistön tapa pitää paikat kunnossa.

Bassi nyt vain on runsaasti erittävä yksilö.

Okei, uskotaan.

Verikokeen tulokset olivat normaalit myöskin.

Pissitestiä yritettiin kolmen ihmisen voimin,

mutta Bassia meidän kyräilymme

epäilytti liikaa.

Ei auttanut kävelytys, veden tarjoilu, eikä

omistajan epävireinen pissityslaulukaan.

"Kyllä minä huomaan,
että sinä jonkun kupin kanssa siinä
kyykistelet."

"Ei tipu, ei irtoa.
Usko jo!"

Sydän hevoshuolista keventyneenä

toivotan pienentyneen kotieläimistön kera

Rauhallista Pääsiäistä joka kolkkaan.

Älä omi munia!