Toipilaat kehiin

Armaan Ukkelin toipumisloma lähenee loppuaan.

Se on itse sitä mieltä,

että piisais jo.

Naapuriin, eli "omaan" tarhaan vietiin heinäpaali

ja se sai muuten aika hissukseen olleen ruunan

rientämään kavereiden kanssa samoille apajille

- siitä vaan aidan läpi.

Mitä pienistä sähkönapsaisuista.

Kaverit saa selvästi herkumpaa heinää

ja

ruokailuhan ON sosiaalinen tapahtuma.

 

 



Mammakin on könynnyt uljaan ratsunsa selkään pitkästä aikaa.

Erilaisia lihasjäykkyyksiä ja ihan pientä kimmoisuuden puutetta

on havaittavissa

ja nyt puhutaan siis tästä kuvissa yläpuolella olevasta

perunasäkistä.

Miten se menikään;

kaksijalkainen elämänmuoto kipusi nelijalkaisen elämänmuodon selkään.

 

 

Ja ihan olen muuallakin ratsastanut

kuin tallin pihassa.

Kuvaajani vaan oli valikoiva

kuvauspaikkojensa suhteen.

 

 



 

Kaksi toipilasta.

Siihen nähden menee mainiosti.

Bassi on vaan niin Bassi.

Helpottavaa Pääsiäistä itse kullekin

Viikissä Bassi sai luunmurtumasta toipuneen hevosen paperit.

Helpotuksen huokauksia.

Tihrustelin kuvia ja kerrankin näin saman

kuin hevostohtori.

Puolikuu oli luutunut hyvin kiinni.

Huh huh, huhtikuu

otetaan vielä käyntiliikunnan merkeissä.

Hokkien häivyttyä Ukkeli palailee laumaan

ja muutoinkin normaaliin eloon.

Kaviot ristiin,

jotta takapakkeja ei tulisi.

Privaattiosien tulehdusepäily oli kuulema ihan

normaalin rajoissa;

ruunan elimistön tapa pitää paikat kunnossa.

Bassi nyt vain on runsaasti erittävä yksilö.

Okei, uskotaan.

Verikokeen tulokset olivat normaalit myöskin.

Pissitestiä yritettiin kolmen ihmisen voimin,

mutta Bassia meidän kyräilymme

epäilytti liikaa.

Ei auttanut kävelytys, veden tarjoilu, eikä

omistajan epävireinen pissityslaulukaan.

"Kyllä minä huomaan,
että sinä jonkun kupin kanssa siinä
kyykistelet."

"Ei tipu, ei irtoa.
Usko jo!"

Sydän hevoshuolista keventyneenä

toivotan pienentyneen kotieläimistön kera

Rauhallista Pääsiäistä joka kolkkaan.

Älä omi munia!

Katti kaverina

Karva pöllyää, kura lentää ja aurinko sokaisee silmät

osuen suoraan migreenihermoon.

Onneksi tuulee suoraan Pohjoisnavalta;

muuten voisi luulla, että kevättä, sitä se on.

Kisuli katsastaa Bassista irronneita karvatuppoja.

Ehkä sillä on pesänrakennusaikeita.

Kauan ja hartaasti se niitä nuuskutti.

Bassia alkoi jo kiinnostaa,

että onko kissanketale löytänyt jotain hyvää rouskutettavaa.

Nämä kaksihan nimittäin tilaisuuden tullen

aterioivat progutit sun muut pellavat ja 

samasta kiposta samaan aikaan.

Siis Bassin ape maistuu myös katille,

eikä Ukkeli ole moksiskaan.
Joviaali sielu kun on.

Se päivä, jolloin Bassi einehtii

shebaa ja silakoita,

on toivottavasti kaukana.

"Hei, älä toki yksin syö!"

Bassilla on ensi torstaina eli ylihuomenna puikkoluun poikkeaman kontrolli

Viikin klinikalla.

Muutakin tsekataan,

mutta jalkaparka tärkeimpänä.

Hieman omistajatätiä jännittää

röntgenkuvien antama tuomio.

Poikkaisusta on kulunut jo/vasta kolme kuukautta.

Yllättävän seesteisesti on sairastarhailu sujunut.

Koputanpa puuta...

Söpöyttä

Bassi-poika kävelylenkillä.

Se oli hieman sytkyillyt pystyyn pari päivää sitten samalla lenkillä,

energia etsii purkautumistietä.

Tänään se pysähteli ja pörisi

tietä pitkin tuijotellen,

mutta kulki lopulta ihan nätisti minne käskin.

Tiellä näkyi hieman erikoiset jäljet,

ei tavallisen koiran eikä ison kissan ilveksenkään - 

pedon kuitenkin kynsien jäljistä päätellen.

Mietin, olisiko se haistanut jotain ja aristellut siksi.

Jalka tuntuu olevan OK, ei Ukkeli 

ainakaan arista painelua

tai käpöttelyä.

Mutta on sillä varmasti välillä uskomattoman tylsää

ja kavioita polttelee menohimot.

Karvanlähtö on alkanut eli hevosihmisellä 

on virallisesti kevät.

Valkoiset alueet irtoavat ahkerimmin.

Ja sitten söpöyttä.

Olenko minä nätti vai olenko minä nätti?
Kyllä Bassin kelpaa, kun on tämmöinen lähinaapuri.

Elovena.

Hippiotsis.

Ehtaa platinaa.

Harkitusti sekaisin.

Katse.

Töyhtöhyyppä.

"Sietämätöntä lässytystä, yääh."

"Plääh! Terävöitä asennettasi, mamma!"

Neidit

Koska Madonnan sulhaskandidaatit

pyörivät mielessäni

järjen sinnikkäistä väliintuloista huolimatta,

päätin aloittaa pehmeän laskun

ja tutustua EVOihin

(Erittäin VarteenOtettava)

jo hyvissä ajoin.

"Siis mutsi mitä sä meinaat? Siis joku valkoinen satuori, hei LOL!

Millasii satuja sä oot lukenut sillo vuonna käpy ja kampakeramiikka?"

Eihän tota erota tosta tarhan pohjasta."

"Okei nyt se alko silmäilee mua. Jos nyt vaan liuettas mestoilta. 

Siis öyyh, OMG. Etsä pese sitä koskaan?"

"WTF, mutsiiih? Siis mikä elähtäny hippi tää nyt on?"

"Se on sinun setäsi, isäsi veli. Suomen Ykkönen lajissaan. 

Nyt ollaan sukulaisissa kylässä, 

eli koeta käyttäytyä, tyttö."

"Se porkkana oli ainakin näääääin iso!!!"

Tämä neitikani olisi valmis hankkimaan jälkikasvua

ihan vaikka ensimmäisen vastaan pomppivan

kanipojan kanssa.

Taas valtava valeraskaus huolellisine pesänvalmistamisineen

ja puolustamisineen.

Siinä karvat vaan pölisee.

Häkin ulkopuolella Omppu on lutuinen sylikani,

mutta häkissä hikeentynyt raivotar.

Essi ja Topi ovat oppineet väistämään;

Ompulla kun on mielessään vain yksi asia.

VAUVA.

Bassi-poika elelee

sairastarhassaan, eikä ainakaan vielä ole näyttänyt

suurta turhautumista.

Jalka ei ole turvoksissa, ei kuumota

ja näyttää muutoinkin ihan kohtuulliselta.

Elämme toivossa.

Karhunpoika sairastaa...

Koskapa Bassi tarkoittaa suomeksi pikkukarhua,

niin tämän talven tunnusmelodiaksi

muotoutunee hyvin helposti

"Karhunpoika sairastaa, häntä hellikäämme..."

 

Sain jo utelun, että miten niin Bassi voi tarkkailla

sairastarhasta pikkupikkuponeja.

Ovatko ne peräti samassa aitauksessa?

 

No ei ihan, mutta ne ovat lähinaapureita.

Oikeastaan Bassi on pikkupikkuponien

alivuokralainen.

Yöt he kaikki kolme köllivät

vierekkäisissä karsinoissa.

 

 



 

 

Bassin sievästi pukeutunut tyttökaveri oli aivan häkeltynyt,

kun sulho oli ensin kauan poissa

ja menikin sitten yhteisen tarhan sijasta

omaan

poikamiesboxiinsa.

Pikkupikkuponit

eivät ole varmaan vieläkään huomanneet

minkään muuttuneen.

 

 Voi sinua, Ukkeli kulta!