Huhtikuuta

Huhtikuu on kuukausista julmin, sen huomaa joka vuosi.

Aikainen kevät on tietysti vähän helpottanut,

mutta tähänkin kuukauteen

on mahtunut monenlaista säätä ja sähläämistä.

Pikkuinen Nalle ja isänsä Karhu päiväunilla.

Kameran asetuksista on näemmä löytynyt

jotain väritystä helakoittavaa.

Mutta kultaisia poneja ovat kyllä molemmat.

Pikku Ukko on vasta näinä päivinä huomannut,

että talvikarvan voi myös pudottaa.

Puhvelinturkissa

ei tarvitse kesää kohti huhkia.

Mutta ei sillä kiirettä tunnu asian kanssa olevan.

Nalle on vähän laiheliini,

vaikka on saanut hyvää heinää

ja proteiinipitoista rehua koko talven.

Nyt se saa vielä omat extratuhdit heinät

sisällä karsinassa.

Pienet kaviot vaan kipsuttaa,

kun se rientää sisälle herkkuaterialleen.

Hampaitakin hoidettiin kuun alussa

ja hyvinhän pikkuinen taas käyttäytyi.

Ei tarvinnut nytkään rauhoituspiikkiä edes näyttää.

Maastoilua ja kenttäilyä sateessa ja tuulessa. 

Välillä maasto on ollut sellaista,

että heppoja on pitänyt taluttaa

tai käydä jalkaisin etsimässä

selkeämpiä reittejä.

Ihan kaikki hepat eivät meidän poluillamme

suostuisi ottamaan askeltakaan.

Välillä on pitänyt tehdä äkkikäännös 

hirvien ilmestyttyä kuvioihin.

Etenkin kun porukassa on

yksi hirviä pelkäävä

ja yksi hirviä rakastava hevonen.

Heidän mielipiteidensä sovittaminen myös ihmisiä miellyttävään

lopputulokseen

saattaisi olla aika vaikeaa.

Uusi ystävä

Tänään tytär sai tutustua uuteen ystävään.

Virkeä, mutta erittäin kuuliainen ruuna

kaipaa liikuttajaa toipuessaan jalkamurheista.

Ja mehän liikutamme.

Ja liikutumme uuden tuttavuuden lempeydestä.

Kevät on käsittämättömän pitkällä.

Ikinä ei ole maaliskuun puolella voinut kävellä sulilla pelloilla.

Lunta näkyy vain läikkinä varjoisissa kohdissa.

Leskenlehtiä, kurkia, joutsenia, peiponlaulua.
Perhosiakin kuulema jo lennellyt.

Madonnaa palautellaan ratsuksi sairaloman jälkeen. Yritetään ainakin.

Se on nelijalkainen energiapakkaus.
Yhtenä päivänä se ei tosin halunnut juosta ollenkaan.
Nyhjäsi ihan vieressä ja hieroi vaan turpaansa minuun.
Tammat ovat niin omanlaisiaan.

Henkiparantaja

Esteri näyttää harmistuneelta.

Se tajuaa, että emännälle tuli Erittäin Kiinnostavaa Luettavaa,

ja kissan rapsuttelu jää nyt niistämisen jälkeen kolmossijalle.

Orikuvasto!

Islanninhevosorikuvasto!

Oi tätä onnea!

Pääsen pähkäilemään BLUPpeja, sukuja ja rakennearvioita.

Ja tietenkin ihailemaan kauniita hevosia.

Ainoa vaan, että helvetinmoisen sitkeä 

kuumeinen flunssa

on pitänyt hevostädin hyvin pitkälti pois tallilta

ja joka paikasta.

Kolme viikkoa tautia imee tehokkaasti voimat,

etenkin kun lääkityskään ei toimi.

Virus tai joku ulkoavaruuden bakteeri.

Tallilla piipahdettuani olen ollut niin kipeä,

että en voi kuin kiitoksella ajatella sitä,

että asiat hoituvat ja hevosilla on hyvä olla, vaikkei minua näkyisikään.

Ehkä jopa paremmin.

Maailman paras talli.

Onneksi on tätä karvakaverustoa kotonakin.

Essi on hoitanut mamia huolella;

lämmittänyt sylissä, kainalossa, vatsan päällä.

Kurnuttanut ja kehrännyt

Topin jakama hoito saattaa mennä

henkiparantamisen piiriin.

Se lähinnä tuijottaa.

Mutta se tuijottaakin huolella. 

Pihalla hyörii myös tämännäköistä jengiä.

Ne antavat virikettä Essille ja ovat

ihan suloisia ikkunan läpi nähtynä.

Kunhan niitä ei ole liikaa

ja kunhan ne kaikkoavat kevään oikeasti tullessa lähimetsään.

Aika liikkis hiirulainen.

Söpöysvaroitus!

Kuvat NIINA MITLÖHNER.

Esiintyjät isä ja poika

Karhu ja Nalle.

"

"Meniköhän tämä nyt suunnitelmien mukaisesti?"

"Tykkäsin kovasti tuosta pirteästä pukittelusta, poika."

"Joo, no se lähtee kyllä hyvin. Siinä sun piehtaroinnissa ei varsinaisesti ollut mitään uutta!"

"Ai miten niin?"

"Se on niiiiin nähty."

"Ai."

"Ja se kesken vauhdin häntäkarvoista kiskominen? Et tainnut huomata,

että tein juuri bravuuriani. Ne kaksjalkaiset nauroivat kippurassa

mun munanmuotoiselle speedo-asennolle ja äänivalli oli vaarassa! Se oli success!"

"Ai. Jaa."

Koipimurheita

Monenlaista tapahtuu, kun eläinten kanssa touhuaa.

Kyllähän sen tietää ja on kokenutkin jotain,

mutta aina yllättyy.

Ja omat reaktiotkin yllättävät.

Pikku Nalluraisen takapolvi hakautui,

eli lähti sijoiltaan.

Menin ihan muina naisina sen luoksen tarhaan, laitoin riimun

ja ponivauva ei juuri liikahtanut, vaikka etujalat kovasti yrittivät edetä.

Järkytyksekseni tajusin, 

että toinen takajalka retkotti hervottomana sen takana.

Vaikka aivot viestittivät, mistä on kyse,

näky oli niin surkean hirveä,

että menin ihan tolaltani.

Onneksi tallinpitäjä on kylmäpäinen ja asioiden tasalla oleva nainen.

Hän pisti ponin peruuttamaan ja sai lumpsautettua polven takaisin.

Kahdesti, itseasiassa.

Nalle ei ollut mitenkään kivulloisen tai hätäisen oloinen,

ainoastaan vähän hämmästynyt tilanteesta.

Sen luonne on niin uskomattoman herttainen.

Eläinlääkäri totesi shettisvarsoille käyvän aika usein näin

ja neuvoi laittamaan kavion alle kiilan,

jos lompsahtelua vielä tapahtuu.

Ja takaosan lihaksiston vahvistaminen on oleellista;

ne pitävät niveltä tukevammin paikallaan.

Allu-poni nauttii auringosta ja nokosista.

Madonnakin onnistui saamaan takajalkansa 

turvonneeksi ja ontuvaksi.

Se meni yllättävän nopeasti ohi kylmäkääreillä.

Tänään löytyi jalasta taas muutama tuore pikkuhaava,

tulosta nahistelusta tyttöfrendien kanssa.

Maddella on niin vahvat kiimat, 

että vähän hirvittää sen edesottamukset,

kun täytyy toisten tammojen kanssa kisata,

jotta kuka onkaan se kaunein ja ihanin.

Sää on ällistyttävän keväinen,

lunta vain varjopaikoissa

ja pikkulinnut mylvivät jo hurjasti.

En minä lunta kaipaa,

mutta entäpä luonto?

Lunta - edes vähän

Tytär sai ammattilaiselta opetusta juoksutukseen

ja se onnistui ensikertalaiseksi hyvin jopa

melko virkeän Madonnan kanssa.

Äiti ei kelvannut opettajaksi

ja tarkemmin ajatellen parempi niin!

Huomio oli välillä kuvaajassa...

... mutta sitten tamma taas muisti, KETÄ

pitikään kuunnella ja katsoa.

Madde sai tällä viikolla kengät ensimmäistä kertaa sitten joulukuun. 

Sen kaviot olivat kuluneet tässä ajassa

sen verran paljon, että tilsakumeja ei laitettu

ja seuraava kengityskin on taas pian.

Hokit sentään laitettiin. Kammoan jäisiä tarhanpohjia ja talliteitä.
Madde on liukastellut paljailla kavioillaan riittävästi yhdelle talvelle,

Onni on huolehtiva kengittäjä

ja avuliaat tallikaverit.

Tämä oriherra riehuu lumihangessa, 

mikäli lunta ylipäänsä on,

ja harjoittelee pieniä hetkiä 

hoidettavana oloa.

Siis mm. paikallaan seisomista.
Hyvin sujuu. Nalle on niin COOL.

Kylläpä muuten linnuilla on keväällä

pesänpehmustetta,

kun tämä pallero alkaa pudotella

talvikarvojaan.