Söpöyttä

Bassi-poika kävelylenkillä.

Se oli hieman sytkyillyt pystyyn pari päivää sitten samalla lenkillä,

energia etsii purkautumistietä.

Tänään se pysähteli ja pörisi

tietä pitkin tuijotellen,

mutta kulki lopulta ihan nätisti minne käskin.

Tiellä näkyi hieman erikoiset jäljet,

ei tavallisen koiran eikä ison kissan ilveksenkään - 

pedon kuitenkin kynsien jäljistä päätellen.

Mietin, olisiko se haistanut jotain ja aristellut siksi.

Jalka tuntuu olevan OK, ei Ukkeli 

ainakaan arista painelua

tai käpöttelyä.

Mutta on sillä varmasti välillä uskomattoman tylsää

ja kavioita polttelee menohimot.

Karvanlähtö on alkanut eli hevosihmisellä 

on virallisesti kevät.

Valkoiset alueet irtoavat ahkerimmin.

Ja sitten söpöyttä.

Olenko minä nätti vai olenko minä nätti?
Kyllä Bassin kelpaa, kun on tämmöinen lähinaapuri.

Elovena.

Hippiotsis.

Ehtaa platinaa.

Harkitusti sekaisin.

Katse.

Töyhtöhyyppä.

"Sietämätöntä lässytystä, yääh."

"Plääh! Terävöitä asennettasi, mamma!"