Banaani-muuvi

Bassihan ON askellajihevonen.

Koska laukka on yksi sen

neljästä/neljästäjapuolesta

askellajista,

Bassi ja T osallistuivat

Porvoon laukkakisoihin.

Ihan leikkimielellä.

Kisaympäristökokemusta kartuttaakseen

ja iloisin mielin.

Ei palkintopalli tähtäimessä,

mutta mielellään maaliintulo yhdessä

ratsastajan kanssa.

Tai ylipäätään maaliintulo.

Kilometrin verran laukkaa, eli

ravirata ympäri - no big deal.

 

 

 

Kokenut konkari lähti kaverina mukaan.

lastaus sujui kuin quick-step,

matka kuin hidas valssi

ja perillä Ukkeli hirnahti pari kertaa terävästi

paso doblen tahtiin.

 

Kuulutukset, musiikit, ohi sinkoilevat

hevoset, autot, ihmiset, sateenvarjot

tai häsläävä omistaja

eivät haitanneet rauhallista ruunaa.

Verryttelykin meni ihan siististi.

Hieman säpäkkänä Ukkeli oli,

mutta niinhän kisoissa ilmeisesti pitääkin.

 

Töltti raviradalla näytti erityisen kauniilta.

 

 

 

Tässä ollaan lähdössä.

Kolme issikkaa ja yksi Gotlannin russi.

Tämän jälkeen Bassi laukkailikin

ihan omia tahtejaan.

Sen vauhti ei riittänyt

pikakiitureiden

perässä pysymiseen.

(Tuli mieleen lapsuus, jolloin itkin vuolaasti myötätunnosta

katsellessani vihoviimeisinä köpötteleviä

kovasti yrittäviä ravihevosia.)

Mutta toiset olivatkin supernopeita.

(Kaveri sai hopeaa!)

 

Perässähiihtely taisi ruveta Ukkelia

ärsyttämään ankarasti,

sillä viimeisessä kaarteessa se halusi

suunnata portista varikolle.

Huumorintaju ei enää riittänyt.

Kun se estettiin, se teki vauhdissa ikioman jekkunsa;

Bassin banaani-muuvin.

Olen kokenut sen MUUTAMAN kerran

ja siinähän ei välttämättä ihminen selässä pysy.

Niin kävi nytkin;

T tupsahti lonkalleen mutaiselle radalle

ja tiedän, että kipu silmissä kipinöi.

Ja Bassi töllisteli:

"Miks tuo tuonne meni, kesken kaiken?

Lähetäänkö me nyt sitten täältä pois?"

 

Helpotuksen syvä huokaus.

Onneksi vain mustelmia.

Ambulanssi oli paikalla,

eli siinä mielessä järjestelyt oli hoidettu kunnolla

ja apua olisi tarvittaessa saatu.

 

Bassin rauhallisuus oli kuitenkin ihana huomata.

Se luotti, että hulinasta huolimatta kaikki on OK,

tutut ihmiset lähellä

ja ruoho niin kovin maukasta

myös Porvoossa.

 

 

Esterin syntymäpäivä

 Suloinen täpläturkki pitkähäntä Essi

täyttää kolme vuotta.

Se on pieni, kaunis ja todella kiltti.

Myös itsepäinen, utelias ja todella kovaääninen.

 

Essillä on aikuisten kissojen tapaan

hauskoja ja totta puhuen hieman merkillisiäkin tapoja.

Se esim. loikkaa joka ainoa aamu syliini tai olkapäilleni

ja nuolee tarmokkaasti naamaani.

Kun yritän työntää sitä kauemmas,

se toteaa "kädet kans"

ja nuolee sitten käteni.

Taustalla kaikuu raikuva kehräys.

 

Essi saa iltaruoan kuuden ja puoli seitsemän välillä.

Joka ilta se aloittaa allekirjoittaneen

herkeämättömän kyttäyksen

vähän vailla kuudelta.

Jos en ole kotona,

se kyttää muiden perheenjäsenien liikkeitä,

mutta ei niin ilmiselvän häikäilemättömästi

kuin minua.

Mistä se kellon ajan tietää?

 

Jos ruoka ei ole hyvää, tai maha tuli jo täyteen,

se raapii touhukkaasti lattiaa

ja 'peittää' lopun ateriastaan.

Välillä hinkkaus vaikuttaa epätoivoiselta,

sillä ruoka ei vaan meinaa peittyä!

 

Essin katollisesta hiekkalaatikosta voi löytyä

normaalien asioiden lisäksi

ihan mitä vaan.

Sieltä on ihmisten suureksi ällistykseksi

löydetty mm. lukuisia sukkia, pari T-paitaa,

kylpypyyhe (on siinä ollut raahaaminen),

erinäisiä leluja ja wc-paperia.

Viimeisimmän minä jotenkin hatarasti tajuan,

mutta muiden funktiota en.

Ehkä sille on iskenyt siivousinto

ja kylppärin lattialta näyttää - ööh - löytyvän

kaikenlaista.

 

Essi myös rakastaa

aikakauslehtiä.

Edellisen Niilo-kissamme

pystyi pitämään poissa melkeinpä

mistä vaan,

jos laittoi paikkaan pari aikakauslehteä.

Niilo kammoksui niitä.

Mutta ei ESSI;

 se hakeutuu aikakauslehtien päälle

ja lojuu tyytyväisenä.

Myös muovipussit kelpaavat ihanaksi

makuualustaksi.

 

Koti ilman kissaa

mahtaa olla mauton paikka.

 

 

 

 

Sun loimes ihanuutta

Tämä epämääräisesti jotain karvaista eläintä muistuttava

pääasiassa valkoinen olento

on Essi.

Essi jaksaa rakastaa likaisia hevosloimia

ja piehtaroida niiden päällä äänekkäästi kurnuttaen.

Kehräämiseksi sitä örisevää urvahtelua ei voi sanoa.

 

 





Omppu alkaa toivottavasti jo olla aikuisen kokoinen.

Se ei enää mahdu

kaksikerroksisen häkkinsä kulkuaukosta.

Alaspäin vielä sujuu, jollain lailla,

ilmeisesti ihan painovoiman ansiosta.

Ylöspäin kulkiessaan se jää jumiin,

eikä se ole lainkaan tyylikästä.

Ompulla on ollut ison kanitytön elkeitä muutenkin;

jonkin aikaa se puolusti häkkiään hurjasti

hyökkäilemällä (minua nauratti)

ja sisustipa Omppuli häkin nurkkaan

jonkinlaista pesääkin.

Nyt on rauha maassa siltä osin.

Lutuinen löpsykkä on hän.

 





 

Laidun on jo varsin tyhjäksi kaluttu

ja syksyn ensimmäinen

heinäpaali

aiheutti yleisöryntäyksen heinähäkille.

Bassin kanssa piti käydä elokuussa pikkukisoissa,

mutta ei sitten mentykään.

Ihan Bassista riippumattomista syistä.

Ehkä parempi niin tällä kertaa.

Lauma on saanut kaksi uutta ruunajäsentä
ja Bassi on ollut kovilla.
Sen sisäinen ori
on joutunut venymään äärimmilleen.
Aikamoisia hampaanjälkiä on löytynyt
useammasta heposesta,
Bassista itsestään myös.
Hirnunta on ollut niin vietävän kovaa,
että korvani soivat useamman tunnin,
kun osuin Bassin päästämien ääniaaltojen tielle.
Naapurin jyhkeänvakaat friisiläisetkin
katselivat äimistyneinä,
kun Bassi mennä tepasteli pikkuaskelilla
ja hirnui falsetissa.

 

 



 

Traktorinmunasta kuoriutui tälläinen untuvikko.

Kavioeläimiä ei häiritty kuoriutumisen aikana.



Dieetti, kolo ja karkumatka

Bassi on nykyään siitä ihmeellinen hepoinen,

että sen selkään saa kaataa sankolla vettä.

Se näyttää korkeintaan lievästi kiusaantuneelta.

Kokovartalopesu ei aiheuttanut minkäänlaista

tempoilua, poukkoilua tai peljästystä.

Kun lähtötilanne oli se,

että pieni huljuttelu vaati kaksi rauhoituspiikkiä,

(ruunalle siis, pesijälle ei moista kokeiltu),

on Mr. B päässyt pitkälle.

Se on myös laihtunut alle 400 kiloiseksi

ja on sutjakka poika.

Pitää vaan katsoa,

ettei pääse laihtumaan liikaa!

Iho on edelleen hyvässä kunnossa,

mistä kiitos kaikkiin ilmansuuntiin!



Omppu tykästyi oikein tosissaan

Essin kiipeilytelineeseen,

etenkin pieneen pesäkoloon.

Siellä se nakottaa tyytyväisenä

ja tarkkailee tapahtumia.

Eikä haluaisi millään tulla ulos

keskelle kavalaa maailmaa.

Yhtään ainutta papanaakaan ei koloon ole ilmestynyt

ja sitä voi pitää pienenä ihmetyksen aiheena.



Essiä ei pitkäkorvan tekemä pesänvaltaus voisi vähempää kiinnostaa.

Se on ulkokissa ja tahtoo pihalle!

Mieluummin heti tai minuutti sitten.

Eilen sen onnistui luikertaa eroon valjaistaan ja

hysteerissävyisen etsinnän jälkeen

kissa löytyi miukumasta lähimetsästä.

Onneksi.

Mieleen ehti tulla jo monta epätoivoista

ajatusta.

Etenkin kun irtipääsyn syy oli

huonosti kiinni napsaistu solki,

eli oma vika.



Ruususuu

Aurinko paistoi, vettä satoi, paarmat purivat

ja sitten taas satoi, kunnes aurinko alkoi paistamaan

ja paarmat purivat.

Kesäpäivä oli oikukas,

mutta Bassi tupsutti eteenpäin tasaisen topakasti

pikkuratsastaja selässään.

"Hrmmh, näyttää kiintoisalta.

Tuoksuu... erilaiselta.

Jos se on syötävää, anna tänne"!

"Epätavallisen väristä tarjottavaa,

mutta maku on mainio, aistikas ja viipyilevä."

"Sinne meni, eikä riittänytkään.

Miksi näitä ei kasva laitumella?

Vai syökö Hekla ne salaa minulta?!"

"Minä olen Omppu.

Nämä kaikki ovat MINUN hevosiani

ja tämä tässä on MINUN

kiipeilypuuni.

Se pitkähäntähiippari on kuulema

mummin luona lomalla.

Mistä sekin ottaa lomaa?

Pohdin ehkä kiipeilypuuasiaa uudelleen, kun se palaa

taas takaisin samaan kotiluolaan.

Mutta hevoset pidän."

Ihana röllykkä

Melkoinen Puntti-Pylly ja Tuhtivarvas

tämä meidän Omppumme!

Se vaan kasvaa ja kasvaa.

Olimme reissussa ja tajusin, että Topille

oikein sopivankokoinen varahäkki

on tälle leidille jo nyt pieni!

Tietysti on,

kun kokoa on noin kolme kertaa Topin verran.

Jo pelkästään tassut ovat isommat

kuin pikku hermeliiniherra!

Painosta emme puhu,

sitä on edelleen riittävästi.





Liekö vinossa taulu, kamera, kuvattava vai koko huusholli?

Valkoiset kohdat Ompun karvassa ovat ikäänkuin terävöityneet

ja kirkastuneet selkeämmiksi.

Silmien ympäristö on kuin valkoisella kajalilla

somistettu.

Niin nätti ja pehmoinen lellikkihellikki.

Olen ihan lääpälläni.

Valokuvaaminen tosin on yhtä tuskaa,

sillä OmppuPomppu on paikoillaan ehkä sekunnin ja

syöksyy jo kiireellä muihin meininkeihin.



Topin etuhampaiden omatoiminen poikkaisu

onnistui yllättävän hyvin.

(Siis ei Topi niitä sentään i t s e leikannut...)

Hirvitti, että nipsaisen palan huulta tai kieltä, mutta

onneksi en.

Topi ei sanottavammin arvostanut minua

toimenpiteen aikana

tai sen jälkeen,

mutta pakolliset hommat ne vaan hoidetaan

pikkukanin protestoinnista huolimatta.



Pretty pretty mare

Kauniina tänään.

Jotkut ne ovat heti syntyjään

aivan tolkuttoman kauniita.

Ja ne kasvavat isoiksi

ja niistä tulee vielä entistäkin kauniimpia.

Niinkuin nyt tämä Madonna.





Bassilla on uusi ja hulppea Boettin päähine.

Ihottumahuppujen Rolls Royce ja aatelinen.

Hintaa sen verran, että saisi pysyä päässä

ilman jatkuvaa taakse päin nykimistä ja asettelua.

Kaikkia Boettin nipsuttimia en ole vielä sisäistänyt.

Iho on edelleen oikein mainiossa kunnossa - jippii!

Ukkelin olisi tarkoitus osallistua

ensimmäisiin askellajikisoihinsa ensi kuussa.

Omistaja osallistuu tapahtumaan

ihan hoitotehtävissä.

Itseni tuntien olenkin sitten kilpailun aikana

voimassa pahoin jossain trailerin takana.