Näytetään tekstit, joissa on tunniste harjoittelua. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste harjoittelua. Näytä kaikki tekstit

perjantai 10. lokakuuta 2014

Palleroiset Ponit





Ponien kesä oli varsin leppoisa. 
Vihreää siellä ja vihreää täällä
ja siltä nuo palleromasut sitten näyttävätkin. 
Nalle pestiin oikein kunnolla
ihka ensimmäisen kerran
ja se suhtautui siihen kuten oikeastaan kaikkeen;
ai jaa tämmöistäkin tapahtuu.

Nalle on muutaman kerran pitänyt kuolaimia suussaan
ja ne vähän hämmästyttivät, koskapa
olivat no tietysti uusi juttu, mutta ne ovat
hieman liian isot.. 
Se on niin pienipäinen
ja pikkupikkusuinen - miltähän
keinuhevoselta minä sille sopivat kuolaimet löydän edes harjoitteluun?









Nalle piti talvikarvaa pitkään.
Se oli kesä- ja heinäkuun
pienen pyöreän lampaan näköinen ja
luopui viimeisistä roippeista vasta elokuun alussa.
Pari viikkoa nakuna riitti
ja sitten hassu ponipoika aloittikin
jo uuden talvikarvan kasvatuksen.




Allu on oikein mukava ratsu.
Kentällä touhu on helpompaa kuin maastossa,
sillä maastossa on RUOKAA.
Luulisi, että ponia on pidetty kuukausikaupalla nälässä,
sillä se syö tienvieriltä suorastaan epätoivoisella vimmalla.
Se syöksyy syömään ja
liikkuu parhaiten heinätupot suupielissään.

Allun viidestä ensimmäisestä ikävuodesta en paljoa tiedä.
Jostain sille on kuitenkin kehittynyt 
iso ego, itsevarma ja topakka luonne sekä aimo annos
itsepäisyyttä. (Ja se nälkä.)
Myös lempeyttä, ihmiseen luottamista, sosiaalisuutta
ja joku on sen jossain opettanut ratsuksi ja ajoon.
Poniksi, jonka ei pitänyt osata oikein mitään,
se osaa paljon.

Allun lanneselkä on aika tiukka ja haittaa selvästi sen laukkaamista.
Aloitimme O.T.E.- hieronnan ja se tulee varmasti olemaan avuksi.
Allulla on myös mahdottoman vahvat kiimat - sekin tuli köh köh huomatuksi
kesän aikana.
Pitää miettiä, voisiko sen oloa helpottaa silläkin rintamalla.
Ihana poni.
Korvat useimmiten vähän luimussa
ja kaiken varalta kiukkuisen näköinen.
Silti niin lempeä lössykkä.











Madden kanssa Allulla
on hyvät välit.
Ne ovat niin tyttöjä, ettei ole tottakaan.
Ihan samiksia.

maanantai 24. syyskuuta 2012

Banaani-muuvi

Bassihan ON askellajihevonen.
Koska laukka on yksi sen
neljästä/neljästäjapuolesta
askellajista,
Bassi ja T osallistuivat
Porvoon laukkakisoihin.
Ihan leikkimielellä.
Kisaympäristökokemusta kartuttaakseen
ja iloisin mielin.
Ei palkintopalli tähtäimessä,
mutta mielellään maaliintulo yhdessä
ratsastajan kanssa.
Tai ylipäätään maaliintulo.
Kilometrin verran laukkaa, eli
ravirata ympäri - no big deal.
 
 

 


Kokenut konkari lähti kaverina mukaan.
lastaus sujui kuin quick-step,
matka kuin hidas valssi
ja perillä Ukkeli hirnahti pari kertaa terävästi
paso doblen tahtiin.
 
Kuulutukset, musiikit, ohi sinkoilevat
hevoset, autot, ihmiset, sateenvarjot
tai häsläävä omistaja
eivät haitanneet rauhallista ruunaa.
Verryttelykin meni ihan siististi.
Hieman säpäkkänä Ukkeli oli,
mutta niinhän kisoissa ilmeisesti pitääkin.
 
Töltti raviradalla näytti erityisen kauniilta.
 
 
 
Tässä ollaan lähdössä.
Kolme issikkaa ja yksi Gotlannin russi.
Tämän jälkeen Bassi laukkailikin
ihan omia tahtejaan.
Sen vauhti ei riittänyt
pikakiitureiden
perässä pysymiseen.
(Tuli mieleen lapsuus, jolloin itkin vuolaasti myötätunnosta
katsellessani vihoviimeisinä köpötteleviä
kovasti yrittäviä ravihevosia.)
Mutta toiset olivatkin supernopeita.
(Kaveri sai hopeaa!)
 
Perässähiihtely taisi ruveta Ukkelia
ärsyttämään ankarasti,
sillä viimeisessä kaarteessa se halusi
suunnata portista varikolle.
Huumorintaju ei enää riittänyt.
Kun se estettiin, se teki vauhdissa ikioman jekkunsa;
Bassin banaani-muuvin.
Olen kokenut sen MUUTAMAN kerran
ja siinähän ei välttämättä ihminen selässä pysy.
Niin kävi nytkin;
T tupsahti lonkalleen mutaiselle radalle
ja tiedän, että kipu silmissä kipinöi.
Ja Bassi töllisteli:
"Miks tuo tuonne meni, kesken kaiken?
Lähetäänkö me nyt sitten täältä pois?"
 
Helpotuksen syvä huokaus.
Onneksi vain mustelmia.
Ambulanssi oli paikalla,
eli siinä mielessä järjestelyt oli hoidettu kunnolla
ja apua olisi tarvittaessa saatu.
 
Bassin rauhallisuus oli kuitenkin ihana huomata.
Se luotti, että hulinasta huolimatta kaikki on OK,
tutut ihmiset lähellä
ja ruoho niin kovin maukasta
myös Porvoossa.