Suloinen oripoikani Nalle
täytti lauantaina pyöreät yksi vuotta.
Se on siis melkein iso.
Suunnittelin ensin valkovuokkoseppelettä,
mutta tajusin aika varhain,
että saan olla tyytyväinen, jos töppösormeni saavat sidottua
edes kasassa pysyvän kimpun.
Nallesta oli outoa, että sen harjassa roikkui
muutakin, kuin ne normaalit timoteit ja heinänkorret.
Onneksi se innostui haistelemaan
omaa irtokarvatukkoaan ja pysyi siis
edes hetken paikallaan,
eikä astellut minua ja kameraa kohti.
On se lutuinen.
Sunnuntaina oli paikalliskerho Jálkurin
perinteiset wappukisat.
Meidän tallilta osallistuivat
alla olevat huimat ratsukot.
Bassin selässä upea viisivuotias
tulevaisuudenlupaus,
joka mennä töpsötti simatölttiä
BASSILLA!
Talutettuna, tietenkin.
Bassi, tuo upeista upein Ukkeili
tajusi tilanteen ja pienen selässäistujan
erityislaadun
ja käyttäytyi unelmaisesti.
Sima maistui kilpailusuorituksen jälkeen.
Ihan kohtalaisen lämmin huhtikuinen päivä.
Näillä kahdella synkkaa
paremmin kuin hyvin.
Bassilla tuo tuttu sydämellinen
lapsi-ilme.
Bassi osallistui kahteen luokkaan T:n kanssa.
Minusta Ukkeli oli täydellinen,
etenkin laukka oli aivan silmiähivelevää.
Tuomarit - nuo mokomat - eivät olleet
aivan samaa mieltä.
Neljäs ja viides sija kuitenkin!
Alusta tuttuun tapaan hieman liian pehmeä.
Meidät arvottiin varustetarkastukseen.
Kaikki oli kunnossa,
paitsi takakenkien koko meinasi olla milleistä kiinni.
Ei sitten lopulta onneksi ollutkaan.
Bassi tuttuun tapaansa vähän hämmästeli
tuntematonta naista,
joka veti hanskat käteen ja alkoi sorkkia hänen suutaan.
Bassin suuresti arvostamia ruusukkeita saatiin, tosin sininen ruusuke lähti
pikkuratsastajan aarteeksi.
Ukkeli ei selvästikään anna painoa
maallisille palkinnoille
ja kuvaaminen alkoi jo nyppimään.
Se halusi kotiin juomaan OIKEANLAISTA VETTÄ
ja kertomaan kavereille kuulumisia
heinäkatoksen äärellä.
Mitähän Ukkeli sunnuntaipäivästä arveli?
Maksaisin paljon, jos vain saisin tietää sen aatokset.
Jotain kriittistä se epäilemättä olisi.
