Sunny Sunday.
Kevät kohisee korvissa.
Vai olivatko ne kimalaisia.
Olen epäilyttävä ihminen
ja kyseenalainen äiti.
Se ilmenee mm. siten,
että virallisena äitienpäivänä
en odota vällyjen alla laulukuoroa, kukkakimppua ja kahvikuppia
patjalle kipattavaksi.
Pakenin heti aamulla tuli pyllyn alla pihaton rauhaan
tarkkailemaan
tulevan hevosäidin elkeitä.
Ja siinä sivussa muitakin naishevosia.
En lähtenyt
tyylikkääseen ravintolaan
tyylikkäälle äitienpäiväbrunssille
tyylikkäästi pukeutuneena,
vaan vedin päälle mitälie-kledjut
ja painuin syöttämään ruunaani
koostumukseltaan vauvanruokaa muistuttavalla
siemenjauhemössöllä.
Harjasin karvat,
tervasin munat.
Puin ihottumaloimen.
Tosin hahmotuskyvyttömänä en osaa sanoa,
p u i n k o
minä sen tosiaan hevoselle, vai
p u k e u t u i k o
Bassi siihen itse aikansa sähläystäni seurattuaan.
Ollakseen hieman säikyhkö ja angstinen,
sen kärsivällisyys ihottumaloimen kanssa
on yllättävän teräksinen.
Madonnan ja Bassin selkeimpiä eroja on mm. tämä:
Madonna ei ole nuoren elämänsä aikana juuri tehnyt tuttavuutta
terävästi räsähtävien, tiukkojen tarranauhojen kanssa.
Se ei kuitenkaan edes hätkähtänyt,
vaikka testimielessä räsäyttelin
tarraa auki-kiinni auki-kiinni
sen korvan juuressa.
Bassi taas - useammankin tarranauhan, ilmastointiteipin jne.
kokemuksella ... no niin.
***
***
Ja jotta päivä olisi ollut
oikein mukava äitienpäiväksi,
otin kotiin palattuani pienet nokkaunet
lievän auringonpistoksen tainnuttamana.
Illaksi olikin huristettava Husöön tallille
katsomaan työkaverin
kouluratsastuskisoja
ja tutustumaan heposeensa,
joka olikin hyväntahtoinen herrasruuna.
Olin jo unohtanut,
että puoliveristen säkäkorkeus hipoo taivaita
issikoihin verrattuna.
Ratsastajalta unohtui kuulema rata,
parit laukanvaihdot
ja ohjatkin tipahtelivat,
mutta minusta se näytti oikein hienolta.
Ehkä se auringonpistos
vaikutti edelleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti