"Hei emäntä! Riennän luoksesi heti, kun näen sinut aidan takana.
Taka-ajatus porkkanoista tai kuivista ruispaloista
siivittää askeleitani, mutta
ihan mukavaa on se rapsutuskin."
"Toit minut sitten talliin, vaikka puhe oli kyllä ruohon nautiskelusta.
Miksi ne kaapuihin käärityt seuralaiseni saavat vihreää turvantäydeltä,
mutta minut köytetään sisätiloihin ja kiinni näihin viiksiin?"
"Näistä ei pääse edes irti.
Onko tämä nyt sitä eläinrääkkäystä?
Pakkopaita???
Fy fan, minua ei nyt huvita patsastella tässä.
Ruoho kutsuu, kesä kuluu, kuuletko ihmisolento?!"
"Jaa että harjoittelua? Ison hevosen hommia? Oppimista?
Minä kuule osaan vaikka mitä, jos haluan, mutta kun nyt en halua.
Jaa sinä harjaat ja suihkuttelet? Hmm.
No vähän äkkiä sitten.
Kaviot kuluvat tässä kuopiessa.
Kaikenlaista sitä pitää hevosen nähdä.
Ja jos tämän rääkin jälkeen ei ole luvassa vihreää,
niiiiiin..."
***
Noh, asettuihan se Mimmeli lopulta pyristelyn ja päristelyn jälkeen. Ja pääsi vihreällekin.
Uusi käsittämättömyys tämän tamman hermoissa on se, ettei
ötökkäsuojan suihkuttelu vaikuta siihen mitenkään.
Olin ensimmäisellä kerralla varautunut syöksähdyksiin sihahdus-äänen kuuluessa,
mutta reagointi oli tasoa nolla.
Turha kai sanoa, että Bassi se ei kestä suihkuttelua vieläkään.
Vaikka harjoiteltu on useamman ihmisen keinoin ja taidoin.
Hyvä näin.
(En ymmärrä, miksi nämä rivivälit ovat näin valtavat.
Luultavasti Blogger ihan vaan vihaa minua.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti