Ratsastinpa piiiiitkästä aikaa
ilman satulaa.
Kun hevonen lähti liikkeelle, järkytys oli suuri.
Ilman satulan antamaa tukea (= illuusiota tuesta)
tajusin istuvani käsittämättömässä kiemurassa.
Tiesin olevani toispuoleinen
- kaiken muun ratsastuksellisen epäpätevyyden lisäksi -
mutta että olin kuin kasaan painunut
kysymysmerkki.
Oikea alaselkä/lonkka vihoittelee usein ratsastaessa
ja joskus oikea jalka on puutunutkin ratsailla. Eipä ihme.
Vasen olkapää sen sijaan kurkottelee taivaita
tai ainakin vasenta korvaa,
mikä ei liene sama asia.
Pohjalta pääsee vain ylös...
tai kaivautumaan vielä alemmas,
miten se meni?
Ylös vaan ;-)
VastaaPoistaOnpa hyvä että hoksasit harjoitella ilman satulaa. Siinä varmaan tosiaan tulee asennosta (ja omasta tasapainosta) tärkeämpi. Muistan joskus nuorena kun itse ratsastin, miltä se tuntui. Vähän kuin eri laji kuin satulan kanssa!
Nii-in, täällä mutalikossa kurkottelen tähtiin...!
VastaaPoista