Muutto

Syököhän se tietsikkani sisällä oleva pikkuinen tyyppi

paljonkin tuntemattomia sieniä?

Se tyyppi, 

joka lataa näitä kuvia blogiini.

Jotain hallusinogeenia hän taatusti käyttää;

meinaan ovat värit sitä luokkaa,

jotta alta pois!

Erityisesti alimmainen kuva

saa jokaisen kunnon ruskaa haikailevan

haukkomaan henkeään.

Pornaisissa on syksyn värejä,

ei tarvitse Lappiin vaivautua.

,

Mutta astialle:

Bassi muutti tänä aamuna kiltin Mia-tädin kyydillä uuteen talliin

ja kiltin Minja-tädin hoiviin.

Talli on pullollaan issikoita ja shettiksiäkin löytyy loppukuusta jo pari kipaletta.

Hieman tuhistiin ja puhistiin tallin pihalla, mutta 

laumaan tutustuminen kävi käden käänteessä.

Ensin laitumella,

sitten pihattoon.

Olisi hauskaa, jos ihmisetkin vaikkapa uuteen työpaikkaan tullessaan

toimisivat kuten hevoset.

Haistelua, hörähtelyä, pari vinkaisua,

 sitten iloista yhteisravia ja kisailua sinne tänne

kera pukkipomppujen,

ja lopulta jokainen asettuisi syömään keskittyneesti omaa ruohotupastaan.

Ei turhaa muodollista rykimistä ja vaivautunutta patsastelua.

Tittelit pois, tutuiksi ja ruokailemaan.
Bassi vaikutti rauhalliselta ja rennolta.
Se lienee tärkeintä.
Minäkin päätin olla hötkyilemättä.
Asioilla on taipumus järjestyä,
halusin tai en.

Madonna jääkin vanhaan talliin ainakin vuoden loppuun.

Se saa olla seuraneitinä tämän kesän pikkutammavarsalle.

Mimmelin kohdalla puhaltavat

uudet tuulet.

Palaamme asiaan myöhemmin.

Ajankulua á la Esteri & Bassi

"Mitäs siihen taas hiippailit sen

mustan laatikkosi kanssa?

Nukuin niin unelmaisesti"

"No eihän sinulla tainnut olla edes asiaa.

Sanoinko jo, että näin ihania kissanminttu-unia

ja aion jatkaa niiden katselua,

jos sinulla ei ole parempaa ehdotusta.

Which I doubt.

Ai tämä lahjapaperirulla?

Mitä siitä?

Täytyykö kaikki selittää ja analysoida puhki?

Voi teitä ihmisiä.

Eläisitte hetkessä!"

"Ai täh mitä mikä?

Tämä on pikkuemännän sisälle raahaama oksa, korsi vai mikä lie.

Ai mitä minä teen sillä?

S o i t a n  h u i l u a, tietysti.

Eikö se nyt ole päivänselvää?

Minulla on hyvät jamit menossa, siirtyisitkö?"

"Kyllä taas saa islantilainen ihmetellä! 

On ihottumaloimea, on sadeloimea ja huppu päässä.

Ja lokakuuta elellään.

Kotisaarellani olisi tähän aikaan ihan eri meininki,

mutta täällä varmaan kohta lehdet puhkeavat puihin.

Onneksi pääsin jo pikku ratsastuslenkille,

käyntini oli puhdasta

ja ihmiset tuntuivat tyytyväisiltä jalkani kuntoon.

Minä olen ollut siihen tyytyväinen jo kauan.

Onneksi näin vähän maailmaa,

aloin tulla jo tarhahöperöksi.

Thottin pällistely aidan toiselta puolen alkoi

pikkuhiljaa nyppimään.

Sekin siellä yksin potee.

Kukaan ei ole kertonut,

mutta kaikesta päätellen olen muuttamassa

uudelle tallille.

Kunhan heinässä pitävät, minulle sopii melkein kaikki.

Siis; m e l k e i n  kaikki."

Hei ei näin!!! (viestejä kuumeiselta bloggaajalta)

Koska tunnen viehätystä erilaisiin

hevostapahtumiin,

tungen niihin ihan ilman asiaakin -  mielenkiinnosta ja oppimisen halusta.

Ja yleensä kameran kanssa.

Mihin tahansa yleensä kameran kanssa.

Islanninhevostalli Dynur Nurmijärvellä piti myyntinäyttelyn ja harjoittelukisat

nuorille askellajiheposille

tuossa kuukausi takaperin.

Oli kivaa ja vanhoja tuttujakin näin.

Sekä ihmisiä ja hevosia.

Katselin nuoria ja innokkaita issikoita

ovaalia kiertämässä

ja ajattelin, että ovatpa söpöjä ja taitavia aloittelijoita

ja hienoja noista vielä tulee.

Kotona katselin sitten kuviani, 

joista suurin osa oli kuin kaksivuotiaan näppäilemiä.

En tuntenut olevani söpö taitava aloittelija,

enkä usko tämän parempaan tällä saralla pääseväni.

Sillä katsokaa näitä Pisan kaltevia issikoita.

Okei, kaikissa sentään näkyy kokonainen ratsukko.

Hyvä hyvä.

Mutta ne kokonaiset ratsukot ovat kuin turvalleen kaatumassa.

Ihan noin huono ei ole tasapaino näillä hevosilla,

vaikka nuoria ovatkin.

Huono tasapaino taitaa löytyy kameran tuolt´pualen.

Minusta ei taida ihan heti tulla

tunnustettua hevosvalokuvaajaa.

Alimmassa kuvassa muuten ratsastaa

Essin ja Topin oma eläinkääkäri.

Tuijotin häntä tallissa varmaan vartin,

ennenkuin aivoni yhdistivät

kasvot ja eläinlääkäriaseman.

Bassilla voi alkaa kevyen käyntiratsastuksen ensi viikolla.

Toivon, että jalka ei oireile. Varpaatkin ristiin!

Kohta pitää keskittyä hevoisten muuttopuuhiin.

Kunhan tämä kuumeilu loppuisi.

Bassi - multicoloured

En tiedä, miksi Blogger vihaa minua,

mutta ehkä sillä on syynsä.
Enpä minäkään siitä tykkää...

Kuvien lataus vie iät ja ajat

ja sitten latautuneena

ne eivät ihan täysin toista

luonnollisia värejä.

Köh köh.

Lisäksi minua sensuroidaan;

kahta muutakin kuvaa yritin ladata,

mutta eipä niitä näy enää.
(Paitsi että toinen ilmestyi. Ja ihan normal coloured!
Huomatkaa jäkälät;
Bassi kokeilee porojen herkkua.)

Ukkelin poikkiluu on toipunut maallikon silmilläni katsoen mainiosti

ja ihokin alkaa olla kunnossa.

Ihanaa tuuheaa karvaa kasvaa

kuukausi sitten karmean

verestäville ja turvonneille

ihottumakohdille.

Vein Ukkelin oikein kunnon metsäkävelylle.

Niin perusteelliselle, että eksyimme (tai minä ainakin eksyin)

ja lopulta ohjauduimme takaisin tallitielle vasta

tutun koiranhaukunnan perusteella.

Oli pakko oikaista yhden

pihamaan halkikin - mie pyyvvän anteeksi.

Muistin taas,
että kutsumukseni ei ole puskaratsastus

vaan pusikkoratsastus.

Hervottomassa, vaikeakulkuisessa

metsikössä varmajalkaisen hevosen kanssa kulkeminen.

Eikä Bassikaan sitä vastusta;

nytkin hörhötti vähän väliä iloisesti.

"Aina tää sairastarhan voittaa!"

Ollaan kuin ei oltaiskaan

"Vierellä olisi leikkikaveri, mutta ei mua nyt oikein hotsita.

Tuijotan ennemmin pöydänjalkaa ja aakkostan  ajatuksissani Aku Ankkoja.

Kun ei kerran sekään mitään.

Ihan koomassa taas koko kaniini."

"Ai se käänty. Ihan säikähdin.

On se sitten varmaan elossa.

Tarkkailen kuitenkin ennemmin emännän zoomailua tai vaikka maalin kuivumista.

Ei paljoo kiinnosta tuon pitkäkorvan meditointi."

Winds of change

Bassi Iihahaanainen kävi läpivalaisuttamassa jalkaansa

T:n iiiihanalla avustuksella.

Poikkiluu- äsh - puikkoluu

on alkanut parantua hyvin.

Kuukausi lepoa pienellä liikutuksella

ja sitten voi alkaa varovasti ratsastaa kuntoa kuunnellen.

Ensin viikko käyntiä

ja jos jalka ei reagoi,

vauhtia voi lisätä.

Maksa-arvot olivat yhä koholla,

mutta laskeneet edellisestä kerrasta.

Vaikka miettisin kuinka, en keksi muuta syytä kuin Ökozonin.

Kaikki täsmää.

Useimmilla hevosilla se varmasti toimii ihan odotetusti.

Bassiin sillä oli

hyvinkin syvällinen,  mutta ei-toivottu vaikutus.

Ja sitten niitä muutoksia.

Pysyväähän on vain muutos.

Heposteni nykyinen täysihoitotalli lopettaa toimintansa tämmöisenä

eli uutta kotia etsimään.

Tai oikeastaan toimin vastoin tapojani hyvinkin rivakasti

ja löysin uudet tallit jo samana päivänä.

Varttitunnin ahdistus ja hiusten repiminen loppui siihen.

Madonna palaa lomailemaan Huovilan tilalle

vanhojen tuttujensa luo.

Sikälikin hyvä paikka, että sieltä saa

asiantuntevaa apua jatkokoulutusta varten.

Sitten talvella.

Eli ihan kohta.

Ja Bassi palaa

alimmaisen kuvaan maisemiin

eli viime kesän laitumille pihattoeläjäksi.

Siellä on tuttu hoitaja,

joka vieläpä pärjäsi vieraiden suhteen epäluuloisen

Basukan kanssa.

Minua hieman harmittaa se, että pollet

ovat eri paikoissa. 

Mutta mikäänhän ei ole ikuista,

kuten nytkin olemme nähneet.

Yksityiskohtia

 

Keräileekö Lady Madonna näytteitä luonnosta?

Pari takiaista otsahiuksiin ja muutama häntään

lisää toki tammukan feminiinistä pisteliäisyyttä.

Pihattoon ilmestyi pieni kavioeläin.

Liikuttavinta shettisneidissä

on tuo pikkuruinen ihottumaloimi.

Satulahuoneesta löytyi 

pikkupikkulännensatula

ja pikkupikkulännensuitset.

Ratsastajasta tiedetään vain koko:

pieni.

Essin silmä on tervehtynyt.

Kissa istuu pihalla kuin punikkitatti ja seurailee metsän elämää.

Näinköhän sille pitäisi alkaa neulomaan

talviasua lumihangelle.