Muutto

Syököhän se tietsikkani sisällä oleva pikkuinen tyyppi

paljonkin tuntemattomia sieniä?

Se tyyppi, 

joka lataa näitä kuvia blogiini.

Jotain hallusinogeenia hän taatusti käyttää;

meinaan ovat värit sitä luokkaa,

jotta alta pois!

Erityisesti alimmainen kuva

saa jokaisen kunnon ruskaa haikailevan

haukkomaan henkeään.

Pornaisissa on syksyn värejä,

ei tarvitse Lappiin vaivautua.

,

Mutta astialle:

Bassi muutti tänä aamuna kiltin Mia-tädin kyydillä uuteen talliin

ja kiltin Minja-tädin hoiviin.

Talli on pullollaan issikoita ja shettiksiäkin löytyy loppukuusta jo pari kipaletta.

Hieman tuhistiin ja puhistiin tallin pihalla, mutta 

laumaan tutustuminen kävi käden käänteessä.

Ensin laitumella,

sitten pihattoon.

Olisi hauskaa, jos ihmisetkin vaikkapa uuteen työpaikkaan tullessaan

toimisivat kuten hevoset.

Haistelua, hörähtelyä, pari vinkaisua,

 sitten iloista yhteisravia ja kisailua sinne tänne

kera pukkipomppujen,

ja lopulta jokainen asettuisi syömään keskittyneesti omaa ruohotupastaan.

Ei turhaa muodollista rykimistä ja vaivautunutta patsastelua.

Tittelit pois, tutuiksi ja ruokailemaan.
Bassi vaikutti rauhalliselta ja rennolta.
Se lienee tärkeintä.
Minäkin päätin olla hötkyilemättä.
Asioilla on taipumus järjestyä,
halusin tai en.

Madonna jääkin vanhaan talliin ainakin vuoden loppuun.

Se saa olla seuraneitinä tämän kesän pikkutammavarsalle.

Mimmelin kohdalla puhaltavat

uudet tuulet.

Palaamme asiaan myöhemmin.