Bassi - multicoloured

En tiedä, miksi Blogger vihaa minua,

mutta ehkä sillä on syynsä.
Enpä minäkään siitä tykkää...

Kuvien lataus vie iät ja ajat

ja sitten latautuneena

ne eivät ihan täysin toista

luonnollisia värejä.

Köh köh.

Lisäksi minua sensuroidaan;

kahta muutakin kuvaa yritin ladata,

mutta eipä niitä näy enää.
(Paitsi että toinen ilmestyi. Ja ihan normal coloured!
Huomatkaa jäkälät;
Bassi kokeilee porojen herkkua.)

Ukkelin poikkiluu on toipunut maallikon silmilläni katsoen mainiosti

ja ihokin alkaa olla kunnossa.

Ihanaa tuuheaa karvaa kasvaa

kuukausi sitten karmean

verestäville ja turvonneille

ihottumakohdille.

Vein Ukkelin oikein kunnon metsäkävelylle.

Niin perusteelliselle, että eksyimme (tai minä ainakin eksyin)

ja lopulta ohjauduimme takaisin tallitielle vasta

tutun koiranhaukunnan perusteella.

Oli pakko oikaista yhden

pihamaan halkikin - mie pyyvvän anteeksi.

Muistin taas,
että kutsumukseni ei ole puskaratsastus

vaan pusikkoratsastus.

Hervottomassa, vaikeakulkuisessa

metsikössä varmajalkaisen hevosen kanssa kulkeminen.

Eikä Bassikaan sitä vastusta;

nytkin hörhötti vähän väliä iloisesti.

"Aina tää sairastarhan voittaa!"