Tavallisesti pysyttelen kepeissä ja suht iloisissa aiheissa
tässä blogintapaisessani.
Ihan vaan siksi,
että olen luonteeltani melankolinen ja asiat
raskaasti ottava
ja on hyvä, että edes jossakin
voin/saan olla pelkästään likimain hyväntuulinen.
Yksi asia on kuitenkin
päätäni vaivannut
ja jokin aika sitten se taas rävähti esiin.
Kuin isku vasten kasvoja.
Sillä juuri sitä se oli.
Eli kuten otsikko sen sanoo;
hevosen lyöminen.
Ja nimenomaan päähän lyöminen.
Olen itsekin läpsäyttänyt (huomatkaa sanavalinta!)
karsinassa päälle tulevia hevosia lavoille.
Yhtä kavioillaan sarjatulta tarjoavaa elämäänsä väsynyttä
hevosparkaa
alennuin hermostuneena läpsäyttämään (just)
kaulalle.
Lienen yliherkkä, sillä nämäkin kerrat
ovat jääneet synkkinä mieleeni pyörimään.
Muutaman kerran tekoni ovat auttaneet,
mutta ainakin yhden kerran hevonen vain ärhenteli lisää.
Kaikissa ratsastuskouluissa,
joissa olen ollut asiakkaana tms.,
hevosia on lyöty päähän.
Ja räväkästi.
Poskilitsi.
Esimerkkiä samalla oppilaille näyttäen.
Syinä mm. talutuksessa ryntäily, näykkiminen, pureminen.
Itse en lyö ketään kotona enkä töissä,
harvemmin kauppojen kassajonoissakaan,
joten en oikein löydä syytä lyödä
eläimiäkään.
Käteni ei nouse, ellei tilanne ala olla uhkaava
ja vaarallinen,
jolloin väitän läpsäisyn (niih) olevan
enemmänkin refleksi, kuin harkittu tapa reagoida.
.
Jolloin siis vastaan väkivaltaan sillä itsellään.
Hevosethan kasvattavat nuorempia ja pitävät yllä
laumahierarkiaa
potkuilla, puraisuilla ja uhittelulla.
Jotkut ihmiset puolustavat käytöstään sillä
ja näen siinä hippusen järkeäkin.
Johtajaori antaa sapiskaa retteilijöille,
miksen siis minäkin, johtajatamma kun olen.
Vai meneekö se niin?
Olenko ottanut pienestä asiasta liikaa stressiä
vai onko nyrkin näyttö ja käyttö hevosella oikein,
jos tilanne sitä vaatii?
Paino- ja kokoeroa kun on melkoisesti.
(Tämäkin on suosittu perustelu.)
Hyvä kirjoitus. Mitään vastausta en osaa antaa, mutta tuskin sitä odotitkaan (ainakaan minulta). Toisaalta laumassa eläviä ja laumakuria tarvitsevia eläimiä pitää osaa ohjata oikealle paikalleen, etteivät yritä ylemmiksi ja sitten todennäköisesti stressaannu. Mutta lyömisen voi, kuten kerrot, tehdä monella tapaa. Luulen, että se mitä itse tekisin jos minulla olisi hevosia tai koiria, olisi pelkkä kämmenen kohotus ikäänkuin uhatakseni, askel eteenpäin ja käskevä ääni. Mutta helppo sanoa, ehkä se ei riittäisi.
VastaaPoistaKissojen kanssa eläminen on niin helppoa! Ne eivät edellytä minkään johtajanpaikan lunastamista, vain ruokaa :-D Ja huomiota, kieltämättä, aika paljon sitä.
Mun mielestä lyödessään eläintä liikutaan harmaalla alueella, mutta toisaalta vois miettiä mikä on lyömistä tai mikä on sellaista vallankäyttöä mikä ei ole reilua. Joo olen läpännyt alahuuleen opettaessani hevosta miten ihmiseen saa koskea (saa nuolla, nuuskia ja huulilla maistella mutta hammasta ei saa käyttää). Sitten olen heittänyt narulla päähän jos muuten ei ole väistänyt, onhan sekin "lyömistä". Olen opettanut olemaan potkimatta pientä harmistusta ja sen olen tehnyt tökkäämällä sormella kylkeen. Mutta se että vihan vimmoissaan ja raivon sumentamana käy minkä tahansa eläimen kimppuun, ei ole oikein. Useimmiten riittää kun sanoo lyhyesti ja terävästi e-e ja tarvittaessa heilauttaa jotain (kättä, narua tms). Häpeäkseni tunnustan että olen myös joskus karjunut hevoselle, mutta lopettanut sen koska se ei ole hyvää eikä fiksua käytöstä :-)
VastaaPoistaEn tiedä, ehkä sana 'lyöminen' on minulle niin vahva, että se särähtää aina pahasti. No, olen minäkin rätkinyt (taas näitä sanavalintoja, joilla kierretään sitä l-sanaa!) riimunnarulla Bassia lautasille, kun se eräs syksyiltana asettui jalat tanassa saviseen tarhaan, eikä liikahtanutkaan. Turhauduin, väsyin, upposin saappaanvarsia myöten mutaan ja aloin rätkiä. Ei auttanut.
VastaaPoistaViime vuodet issikoiden kanssa touhutessani olen tavannut oikeastaan vain hyvätapaisia ja usein niin herkkiä hevosia, ettei ole tullut mieleenkään sen kummempi voimankäyttö. Nyt taas ratsastuskoulun hevosien kanssa aihe on noussut mieleen, koska niitä hampaita ja kavioita näkyy ihan eri tavalla ja henkilökunnan käsittelyssä on eroja omaani. He tekevät työtään ja minä harrastan.
Totta on, kuten Saila sanoit, että jos ihmisestä ei ole hevoselle pomoksi, se koettaa ryhtyä siihen itse ja stressaantuu itse. Tämä näkyy erityishevonen Bassissa ilmiselvänä. Tuota lyhyttä ja terävää e-e-e:tä minäkin käytän omieni kanssa, mutta olen taas huomannut, että kaikille hevosille se ei riitä. On tietysti hieman hedelmätöntä verrata höösättyjä perhehevosia ja tuntikonkareita toisiinsa, mutta mutta... pohdinta jatkuu.
Mielenkiintoinen aihe. Olen sitä mieltä että hevonen on niin iso eläin että sen pitää kunnioittaa ja totella ihmistä eikä hevosta saa päästää niskan päälle. Mutta "kurinpidon" pitäisi tapahtua muuten kuin lyömällä.
VastaaPoistaEtenkin tuo päähän lyöminen tuntuu vieraalta. Vaikka olen itse aika temperamenttinen luonne niin en kyllä muista ikinä hevosta päähän läpsäyttäneeni, enkä usko että moista tekisin. Ryntäille tulee joskus läpsäytettyä, mutta eniten käytän hevosten kanssa ääntä. Tiedä sitten onko se hyvä vai huono tapa, koska joskus tulee karjaistua ihan kunnolla ja hevosella kumminkin kai on aika herkkä kuulo.
Ilman muuta hevosen on kunnioitettava ihmisen tilaa ja toteltava. Omat ja lähipiirin pollet ovat tällaisia. Nyt vaan, kun taas törmäsin aivan eri tavalla käyttäytyviin hevosiin, tuli mieleen, että mitä ihmettä. En voi vaikuttaa niihin omistajana/hoitajana koko ajan, olen vain käväisemässä ja jotenkin olisi pärjättävä ilman isompia vammoja. Ja näytettävä siinä sivussa jotain malliakin pikkutytöille.
VastaaPoista