Bassi-boy kävi maanantaina Viikissä tohtorien tarkkailtavana.
Minä juoksin ja Bassi ravasi ja sitten taas juoksin ja Bassi se vaan ravasi.
Suoraan ja ympyrässä.
Taivuteltiin ja väänneltiin.
Jossain vaiheessa ennen tajun lähtemistä ymmärsin riisua toppatakkini pois ja ystävällinen opiskelija ohjasi minut huolehtivasti limonaadiautomaatille.
Puikkoluu on luutunut. Mitään ontumista ei missään vaiheessa esiintynyt. (Omistajalla jonkin verran.)
Maksa-arvotkin lienevät normaalit (edelleen hevosella), sillä soittoa perään ei ole kuulunut.
Hyvät uutiset ehtivät tulla postitse.
Ukkeli matkusti tapansa mukaan hyvin, vaikka hikoilikin melkoisesti.
(Lämpöasteita ulkona ja jääkarhun turkki päällä.)
Palvelu Hevossairaalassa oli totutun ystävällistä ja hyvää.
Joko minua on harvinaisen helppo miellyttää, tai sitten siellä vaan osataan hoitaa hommat paitsi inhimillisesti, myös hevosmaisesti.
Voisin viettää siellä päiviä; niin monia kiinnostavia tapauksia oli meneillään ja lienen taas tuijotellut korvat höröttäen enemmän kuin olisi oikein ja kohtuullista.
Vettä sataa ja kohta kai on kaivettava jolla esille, jos postilaatikolle mielii.
Vaan mitä siitä!
Bassi on kunnossa, Madonna samoin. Esteri on virkeä ja Topi machompi kuin koskaan.
Lapsi sanoo vastaan; terveen merkki sekin. Bloggari tosin on vähän huonossa hapessa, joten hän taitaa jatkaa lepäilyä ja antaa ajatusten virrata tekemisten sijaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti