"Hui kauheaa, ihmiset puhuvat joulupukin tulosta
ja kilteistä lapsista.
Ehkä myös kilteistä kissoista?
Kuulostaa hurjistuttavalta.
Saattaahan olla, etten ole sen pukin mielestä ollut
kovin kiltisti viime viikkoina.
Emännän mielestä en ainakaan ole.
Jos menen piiloon tällä lailla näin,
minua ei ehkä huomata.
Olen ihan hiljaa, hiljaa
niinkuin kuolleet.
Tai niinkuin jänöset."
"Ääh, se pukki olikin ihan kesy! Nörtti mikä lie.
Turhaan menin piiloon.
Nyt minä tyttö kimpoan kuuseen.
Latvassa keikkuu kiinnostava tähtihökkyrä.
Ai ei saa?
No on tuossa tuo piparikin,
se tuoksuu mukavalta ja on tähden muotoinen sekin.
Ai ei?"
Ei sentään hankittu toista kissaa,
käytiin muuten vaan moikkaamassa
Mäntyharjun komeinta köllikkää
ragdoll-urhoa nimeltä Zico.
Nimensä veroinen rento pallero.
Aah, juhla-allergikkona
ja arki-ihmisenä
olen aika tyytyväinen.
Joulu on vasta vuoden kuluttua.
Hei, on tässä uusivuosi välissä, ja vappu, ja vaikka mitä juhlaa :-D
VastaaPoistaJonkinlaista juhla-allergiaa myös potevana ymmärrän kyllä. Minustakin arki on parasta, tai ehkä sunnuntait kumminkin ;-)
Jopas katsoin, että onko Ester tosiaan noin ragdollin näköinen!
Juu, mutta uudetvuodet sun muut vaput eivät jostain syystä ihan niin ahdista. Etenkään kun ei ole tarvetta lähteä rönyämään kaduille siideripullon tai ylioppilaslakin kanssa. Olen iloton ihminen; ilotulitusta katsoessanikin mietin, että kuinkahan paljon mammonaa tässäkin taivaalle syydetään. Minä tosiaan pidän arjesta ja läydän siitä paljon paljon kivoja asioita.
VastaaPoista