Essillä menee lujaa.
Tai ehkä ihan vaan normaalia kyytiä,
emäntä vain on lamaantunut
vuoden lopusta (nytkö JO?),
joulun tulosta (ei kai TAAS?),
vesisateesta (ALATI ja AINA)
ja omista huolistaan (KUTEN?).
On mukavaa, että kissa
on virkeä ja sirkeä ja utelias.
Mutta onko sen oltava noita kaikkia
kaikkialla samaan aikaan?
Mikä kännykkäliittymä siitä on tullut?
Voiko kaamosmasennus muotoutua
kotikissan käpyrauhasessa
maaniseksi raivoamiseksi,
patologiseksi uteliaisuudeksi
ja
obsessiiviseksi pöydälle hyppimiseksi?
Nämä kuvat kertovat vain murto-osan Essin lähiaikojen aktiviteeteista.
Minun on tehtävä muutakin, kuin seurattava sitä kameran kanssa.
Sitäpaitsi se ei edes onnistu.
Kun olen saanut tarkennettua riiviöön,
sen viikset viuhahtelevat jo toisaalla ja
vain pudonneet tavarat, paikkaa vaihtaneet neulomukset, kadonnut teippirulla,
liikkuva muovipussi ja LIKAISEN&HAISEVAN sadeloimen alta kuuluva kehräys
kertovat karua tarinaansa
sekopäisen kissan seikkailuista.
Nyt, juuri nyt,
tuo viaton naama pälyilee minua läppärin kannen takaa.
Ei voi kuin nauraa.
Essi on fiksu (no tietysti höh, sehän on kissa!) Sen on varmaan tajunnut, että emännän piristämiseksi on ryhdyttävä radikaaleihin ja jatkuviin toimenpiteisiin. Sitä paitsi, kissathan onvat hämäräeläimiä. Ehkä tämä jatkuva hämärä juuri menikin sinne käpyrauhaseen?
VastaaPoistaJoka tapauksessa, hauskoja naurunhetkiä oman kotiriiviönne kanssa!
Saatat olla oikeassa; hämäränhyssy mönki Essin käpyrauhaseen ja siellä on nyt täysi mellastus käynnissä. Tämä aamupäivä ei nimittäin ollut eilistä rauhallisempi. Kissa on selvästi normaaliakin vilkkaampi. Ihana otus se on, hieman maanisenakin. =o)
VastaaPoista