Bassi - multicoloured

En tiedä, miksi Blogger vihaa minua,

mutta ehkä sillä on syynsä.
Enpä minäkään siitä tykkää...

Kuvien lataus vie iät ja ajat

ja sitten latautuneena

ne eivät ihan täysin toista

luonnollisia värejä.

Köh köh.

Lisäksi minua sensuroidaan;

kahta muutakin kuvaa yritin ladata,

mutta eipä niitä näy enää.
(Paitsi että toinen ilmestyi. Ja ihan normal coloured!
Huomatkaa jäkälät;
Bassi kokeilee porojen herkkua.)

Ukkelin poikkiluu on toipunut maallikon silmilläni katsoen mainiosti

ja ihokin alkaa olla kunnossa.

Ihanaa tuuheaa karvaa kasvaa

kuukausi sitten karmean

verestäville ja turvonneille

ihottumakohdille.

Vein Ukkelin oikein kunnon metsäkävelylle.

Niin perusteelliselle, että eksyimme (tai minä ainakin eksyin)

ja lopulta ohjauduimme takaisin tallitielle vasta

tutun koiranhaukunnan perusteella.

Oli pakko oikaista yhden

pihamaan halkikin - mie pyyvvän anteeksi.

Muistin taas,
että kutsumukseni ei ole puskaratsastus

vaan pusikkoratsastus.

Hervottomassa, vaikeakulkuisessa

metsikössä varmajalkaisen hevosen kanssa kulkeminen.

Eikä Bassikaan sitä vastusta;

nytkin hörhötti vähän väliä iloisesti.

"Aina tää sairastarhan voittaa!"

Ollaan kuin ei oltaiskaan

"Vierellä olisi leikkikaveri, mutta ei mua nyt oikein hotsita.

Tuijotan ennemmin pöydänjalkaa ja aakkostan  ajatuksissani Aku Ankkoja.

Kun ei kerran sekään mitään.

Ihan koomassa taas koko kaniini."

"Ai se käänty. Ihan säikähdin.

On se sitten varmaan elossa.

Tarkkailen kuitenkin ennemmin emännän zoomailua tai vaikka maalin kuivumista.

Ei paljoo kiinnosta tuon pitkäkorvan meditointi."

Winds of change

Bassi Iihahaanainen kävi läpivalaisuttamassa jalkaansa

T:n iiiihanalla avustuksella.

Poikkiluu- äsh - puikkoluu

on alkanut parantua hyvin.

Kuukausi lepoa pienellä liikutuksella

ja sitten voi alkaa varovasti ratsastaa kuntoa kuunnellen.

Ensin viikko käyntiä

ja jos jalka ei reagoi,

vauhtia voi lisätä.

Maksa-arvot olivat yhä koholla,

mutta laskeneet edellisestä kerrasta.

Vaikka miettisin kuinka, en keksi muuta syytä kuin Ökozonin.

Kaikki täsmää.

Useimmilla hevosilla se varmasti toimii ihan odotetusti.

Bassiin sillä oli

hyvinkin syvällinen,  mutta ei-toivottu vaikutus.

Ja sitten niitä muutoksia.

Pysyväähän on vain muutos.

Heposteni nykyinen täysihoitotalli lopettaa toimintansa tämmöisenä

eli uutta kotia etsimään.

Tai oikeastaan toimin vastoin tapojani hyvinkin rivakasti

ja löysin uudet tallit jo samana päivänä.

Varttitunnin ahdistus ja hiusten repiminen loppui siihen.

Madonna palaa lomailemaan Huovilan tilalle

vanhojen tuttujensa luo.

Sikälikin hyvä paikka, että sieltä saa

asiantuntevaa apua jatkokoulutusta varten.

Sitten talvella.

Eli ihan kohta.

Ja Bassi palaa

alimmaisen kuvaan maisemiin

eli viime kesän laitumille pihattoeläjäksi.

Siellä on tuttu hoitaja,

joka vieläpä pärjäsi vieraiden suhteen epäluuloisen

Basukan kanssa.

Minua hieman harmittaa se, että pollet

ovat eri paikoissa. 

Mutta mikäänhän ei ole ikuista,

kuten nytkin olemme nähneet.

Yksityiskohtia

 

Keräileekö Lady Madonna näytteitä luonnosta?

Pari takiaista otsahiuksiin ja muutama häntään

lisää toki tammukan feminiinistä pisteliäisyyttä.

Pihattoon ilmestyi pieni kavioeläin.

Liikuttavinta shettisneidissä

on tuo pikkuruinen ihottumaloimi.

Satulahuoneesta löytyi 

pikkupikkulännensatula

ja pikkupikkulännensuitset.

Ratsastajasta tiedetään vain koko:

pieni.

Essin silmä on tervehtynyt.

Kissa istuu pihalla kuin punikkitatti ja seurailee metsän elämää.

Näinköhän sille pitäisi alkaa neulomaan

talviasua lumihangelle.

Mimmelin matkassa

Kuvakulma tietysti vääristää,

mutta mikä Neiti Koipeliini

pikkutammastani on kuoriutunut???

Madonna on virallisesti lomalla,

mutta ei sentään ihan unohdettuna laitumen perukoille.

Jotain vaatimustasoa on

pidettävä yllä

ja talutuksessa kauniisti kulkeminen

on ehdoton edellytys hyvälle hevoselle.

Kuten myös ympäristön ääniin ja kulkijoihin tottuminen.

Se onnistuukin näiltä kahdelta neidiltä.

Ainoa vaikeus on mehevät ruohotupsut,

joita tuo hevosista ahnein

ei kertakaikkiaan voi vastustaa.

Kun etenimme kauemmas (no jaa, se on suhteellista)

tallin välittömästä pihapiiristä,

piti taluttajaa vaihtaa ihan turvallisuussyistä.

Bassiahan voi taluttaa vaikka konttaava lapsi,

ainakin teoriassa.

Ohitse isolla tiellä ajoi pari traktoria,

useampi citymaasturi kerrankin oikessa ympäristössään

ja jopa säiliörekka.

Madonnan huomio oli vihreässä,

jota hän tunki turpaansa valonnopeudella.

Ainoastaan naapurin aiheuttama

postilaatikon kannen kevyt kolahdus

sai tamman nelijalkasäpsähtämään

nanosekunniksi.

Sitten syöminen taas jatkui.

Tuli mieleen,

että entäs kun lumi peittää maan.

Tuleekohan säpsähdyksiä enemmän ja isommin?

Puhtoinen poika

Kyllä loppukesä on kaunis.

Kuin Provencessa ikään,

vaikka ihan vaan Pornaisissa ollaan.

Bassin päänseudun ihottumaa.

Korvan takana ja silmän alla.

Ökozonit on siis keskeytetty maksa-arvojen vuoksi,

eikä nuo ihon ongelmakohdat siitä

miksikään muuttuneet.

Muutama ilkeän näköinen

karvaton kohta, kuiva ja rypyliäinen.

Osa verestäviä ja varmasti helvetillisen kutiavia.

Verestävästä esinahastakin otin kuvan,

mutta lapsia säästääkseni en laita sitä esille.

Bassi ei ole ihan tyypillisen ihottumahevosen näköinen,

sillä sen jouhet ovat hyvässä kuosissa,

kuten kuvasta näkyy.

Jotain synkkää allergisoitumista, herkistymistä tms.

sen elimistössä kuitenkin tapahtuu

joko ötököiden tai vihreän ruohon vuoksi.

Ökozon on testattu,

ensi kesäksi pitää keksiä jotain muuta.

Onneksi Ukkeli antaa pestä itsensä

melko mukavasti.

Olihan se melkoista sähläämistä taas kerran,

mutta onnistui kuitenkin ja tuloksena oli

puhtoinen poika.

Sairastupalainen

Essi-ressu,

jolla muutoinkin on synnynnäinen ahdas kyynelkanava,

on nyt saanut ristikseen

blefariitin.

Suomeksi silmäluomen tulehdus tms.

Punainen, turvonnut, vetistävä silmä

lääkitään antibioottivoiteella,

jonka Esteri vastaanottaa stoalaisen tyynesti.

Mistä lie mokoma vitsaus ilmestynyt.

Ja ei, ei meillä ole toista kissaa. Valitettavasti.

Tämä valkea kaunokainen oli Esterin kesäystävä.

Kiltti ja hentomielinen naapuri.

Katseli aina uteliaasti ja hyvin rauhallisesti

Esterin puuhailuja.

Lähempää tuttavuutta ei edistänyt

Essin sähinä ja urina sen puolustaessa pihaansa.

Pari kertaa kävi niin, että vierailija istui meidän rappusillamme

ja Essi suoritti viiden metrin päässä

liikennelaskentaa

autuaan tietämättömänä tarkkailijasta.

Kissojen kuudes aisti?

Tainnut unohtua meidän misukalta.