Hokki vieköön!

"En muuten ota enää askeltakaan!

Nyt riitti!

Olen potilas, toipilas, vaivainen!"

Bassi parka - kovan onnen ruuna.

Nyt on vaivana hokin tekemä kolonen

vasemmassa alalavassa, rintalihaksessa.

Eikä niinkään se pieni haava,

vaan se ilmeisen kova potku,

joka on jumittanut

koko lihaksen.

(Tosin verta oli tullut pikkureiästäkin alkuun reippaasti,

kiitos vain T ja M ensiavusta ja putsauksesta.)

Anatomisesti hataran selityksen jälkeen

todettakoon,

että lihas on varsin kova

ja haavan yläpuolelta lämmin

ja että Bassi kyllä varaa painoa jalalle,

mutta ontuu jonkin verran.

Teimme kevyen kävelylenkin, jotta

lihaksen verenkierto vertyisi ja ihan kevyesti

lämmintä lihasta silittelin ja painelin.

Onneksi on talvi, eli haavan mätimisestä ei ole pelkoa,

toisaalta hokkeja ei kesäisin tarvitakaan,

jos ei kenttäkisoissa käydä.

Mistäs sitten sitä lohtua etsiskelisi...?

Aina jotain vaivaa tällä heppariepusella.

Toivottavasti tällä kertaa kuitenkin

itsekseen ja pikaisesti paranevaa.

Tulee mieleen ala-aste ja eräs tyttö,

joka jalkapallopelin tiimellyksessä

potkaisi reiteeni mojovan tällin

- luuliko se sitä palloksi?

Kipu oli punainen ja onnuin useamman päivän.

Juu en muista pahalla!

Mutta tiedän, missä nykyään asut...