Minulla, ei hevosilla.
Kähisen ja köhin itseni melkein kumoon.
Näinä sairaina aikoina onkin ollut hyvää aikaa roikkua
internetin salaperäisillä poluilla.
Minulle niitä ovat lähinnä islanninhevossivut.
On tainnut joskus tulla mainittuakin.
Onko niitä muitakin?
Miten muuten voi olla ikävä maahan,
jossa ei ole koskaan edes käynyt?
Upea nuori uros, "Kuukivi",
ekan tyttökaverinsa kanssa treffeillä.
Meno on kuin Hakunilan/Kontulan/Korson ostarilla
baarien sulkemisaikaan lauantaiyönä.
Teille, meille vai ei mihinkään sun kanssas.
Olen kuullut kerrottavan.
Bassi kotimaansa tölttiteillä.
Tasan 10 päivää
tämän videoinnista
se olikin jo Sipoossa minun ihmeteltävänäni.
(Joku teki elämänsä heräteostoksen...)
Vaikka muistelen, että
Bassi se ihmetteli vielä minuakin enemmän ja ihan kaikkea.
Voin vain hitusen aavistaa millainen kuume sinulla on kun siihen vaikuttavat nuo ihanat hevoset. Minustakin Islannissa olisi kiehtovaa käydä niiden ja muidenkin asioiden takia; kieli ja ihmiset (viikinkien perua, miten kiehtovaa!), maisemat ja kasvit (tuliperäistä, äärimmäisolosuhteita, miten kiehtovaa!), kulttuuri (mitä kaikkea tällainen pieni ja erikoinen saari voi tuottaa, miten kiehtovaa!), ja sokerina pohjalla: VALAAT! Voiko houkuttelevammaksi enää mennä. On sinne joskus päästävä.
VastaaPoistaHyvää matkaa, koneen äärellä ja toivottavasti joskus livenä!
Olet löytänyt oikean adjektiivin. 'Kiehtova' on hyvä sana tähän kohtaan! Ja kaikki mainitsemasi kiehtoo minuakin. Kieli ja viikinkiys (uusi sana?!) ehkä eniten hevosten ja avaran maiseman jälkeen. Mikä ihanuus; ihmisiä ei näy missään, mutta hevosia liikkuu laumoittain! Huh. Saankohan nukuttua, on niin kiihkoisat mietteet. :-D
VastaaPoista