Täti ja tytär

Ensimmäistä kertaa ratsailla tyttären kanssa yhtä aikaa samalla kentällä.

Sentään eri hevosilla!

Aika muikea tunne. Hymyilin sisäisesti ja jäkätin ulkoisesti.

Vielä muikeampaa tietysti, jos toinen hepoista olisi ollut Madonna,

mutta kaikki aikanaan.

Lippa-rouva toimi kuin unelma alkeisratsuna.

Yhtä selväpäistä heppaa saa hakea - mutta toivottavasti ei kovin kaukaa, köh köh.

Hip hei! Ipana halusi laukata lumi pöllyten,

mutta käynnissäkin (heppa haluttuun suuntaan) oli tekemistä

seitsenvuotiaalla.

Herttaisinkin hevonen tajuaa heti, jos sille

aukeaa mahdollisuus pysähtyä mihin tahtoo

tai kääntyä vaikkapa nyt

tuon kiltin ihmisen perään.

Mimmeli se ei taaskaan jaksanut ymmärtää, miksi kamu lähti ja hän jäi.

"Entä minä??? Minäkin haluan mukaan isojen hevosten touhuihin.

Minäkin haluan kentälle pyörimään. Minäkin haluan jonkun keikkumaan selkääni.

Kyllä minä osaisin. Nätisti olisin."

Tämän vauhkon yksinpuhelun jälkeen se lähti pukitellen

yläpihaton puolelle, luultavasti juoruamaan Nóttille

Lipan tekemisistä.

Ja Nótt, kuten tiedämme, tuskin jaksoi kyllästyneesti

silmiään pyöräyttää nuorison jokelteluille.

Ja kun Lippa palautettiin takaisin pimupihattoon,

oli Madonna taas vastassa portilla. Tulla rymysi vauhdilla metsän läpi.

Ehkäpä neiti oivalsi kuvioissa voivan olla muutaman

leipäpalasen ja söpöläinen toivoi saavansa pari itsekin

Lipan siivellä.

Ja kuten söpöläisille usein käy - sen toive toteutui.