Voi kaltoinkohdeltua

Bassi on saanut turp... kylkeensä elämän taistoissa

oikein kunnolla.

Vaan rehellisyyden nimissä on mainittava,

että on se antanut takaisinkin.

Valitettavasti.

Nivusissa ja kintereessä on siis iiiiikävät haavat.

Eläinlääkäri kävi katsastamassa,

koska Ukkeli piti rauhoittaa

haavojen kunnollista putsausta varten.

Tavoistaan poiketen se oli tarjonnut kaviota

Betadinen kanssa lähestyneelle.

Ja karvatkin ajeltiin siinä samalla,

se kun helpottaa kummasti haavojen puhtaana pitoa.

Tänään löytyi vielä uusi hokinreikä

kavionrajasta

ja siitä olikin tullut kunnolla verta.

"On tullut riekuttua, myönnetään.

Tekevälle sattuu, aina roiskuu kun rapataan ja muita fraaseja.

Minä voisin antaa arkisten haavojeni olla,

mutta ihmiset pörräävät ympärilläni kilvan

desinfiointiputelien ja pumpulien kanssa.

Eikös tuollainen verestä innostuminen ole yleensä

hieman friikkiä?

Me villihevoset olemme tottuneita pärjäämään

näitten pikkunaarmujen kanssa,

mutta nämä kaksijalkaiset saavat kai jotain kicksejä

karvojen ajelusta, vesiletkulla suihkuttelusta

ja kaiken maailman apteekkitököteistä.

Minut on viikon aikana pistetty nirvanaan kaksi kertaa

ja alkaa riittämään sitä lajia.

On hinkattu hampaita ja kaiveltu törkeästi sukukalleuksia

ja rokotepiikkejäkin tökitty miten sattuu,

enkä ole pystynyt vastaan panemaan!

Vuosihuolto muka - pah, hörähdän minä.

Aah,

onneksi emäntä sentään jotain tajuaa:

isot suulliset uutta vihreää herkkua

vie ajatukset pois maallisista vaivoista..."